Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko valmis muuttamaan rakkauden perässä ulkomaille?
N34
22.03.2021 |
Uteliaisuudesta kysyn, olen itse tehnyt näin kahdesti ja jälkimmäisessä tapauksessa päättyi jopa avioliittoon asti. Suomessa ei minua varsinaisesti aikuisiällä ole pidellyt mikään - olen enemminkin pitänyt vapaudesta ja itsenäisyydestä vaihtaa maisemaa kun siltä tuntuu.
Kommentit (42)
En jos en olisi valmiiksi jo suhteessa toisen osapuolen kanssa. Voisin siis muuttaa jos mieheni esimerkiksi saisi työpaikan, mutta minnekään Nigeriaan en muuta nettiprinssin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mutta muuttaisin mielellään muutenkin, jos kaikki arjen jutut sujuisivat hyvin muuttoa ajatellen. Kuka lähtee kanssa? Pakkaamaan!
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Olisin valmis muuttamaan ulkomaille ilman rakkauttakin jos vain sellainen mahdollisuus aukeaa. En tosin mihinkään persläpimaahan, mutta johonkin edistyneeseen länsimaahan jossa on lämmintä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Pääsehän sieltä poiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyllä muutan miehen luokse toiseen maahan <3
Luultavasti en. Ja sanon tämän sen kokemuksen rintaäänellä, että mies, jonka kanssa olin seurustellut kolme kuukautta, ja tavannut kahdesti livenä (molemmat viikon kerrallaan kuitenkin) muutti minun perässäni Suomeen. Siitä seurasi ensimmäisiksi viideksi vuodeksi lähinnä itkua ja tuskaa, vaikka hyviä hetkiäkin toki oli. Kulttuurishokki, suin päin yhteen muuttaminen ja sopeutumisvaikeudet tavanomaisten perhekulttuurierojen lisäksi (varsinaisia kulttuurieroja ei toisesta länsimaasta kotoisin olevan puolisoni kanssa juuri ole) jyräsivät alleen kaiken sen, joka olisi voinut olla suhteen ihanaa alkuhuumaa. Tuosta ajasta on lähinnä huonoja muistoja.
Kuin ihmeen kaupalla olemme edelleen yhdessä, molemmat kovasti sekä itsensä että parisuhteen eteen töitä tehneinä, mutta alkuajat jättivät jälkensä. Mieheni on haaveillut ulkomaille muuttamisesta, mutta olen joutunut sanomaan suoraan, että edellisen kokemuksen perusteella minusta ei taida olla siihen. Puolison lisäksi tarvitsen muutakin tukiverkkoa ja aikuisena (yliopisto-opiskeluajan jälkeen) vieraaseen maahan sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa, kun ei ole automaattista yhteisöä, johon asettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Kai sitä sisäisen siirron voisi tehdä takaisinkin. Itse varmaan lähtisin, on kuitenkin hieman eri sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin, jos puoliso on sieltä.
Olen asunut aikuisena neljä vuotta ulkomailla kahdessa eri maassa, joten tiedän, että pärjäisin ihan hyvin, mutta en muuttaisi. Tiesin jo silloin kun olin asunut reilu kolme vuotta ulkomailla, että en muuta enää ulkomaille.
Tottakai siellä on mukavaa, normaalia hyvää elämää, kaikki sujui ja nähtävää oli todella paljon, mutta se kaikki oli jotenkin niin tylsää. Kun sieltä Suomeen pääsin, niin en ole kuin käväissyt ulkomailla muutamia kertoja ja mitään ihmeempiä haluja ei ole edes lähteä. Tai Virossa ja Norjassa tykkään käydä, Ruotsissakin, mutta niihinkään maihinnen lähtisi yhdenkään ihmisen perässä asumaan. Suomessa minulla on nyt kaikki ja rauhallisena hötkyilemättömänä ihmisenä en kaipaa enempää. Suomi on minun maani ja se riittää. Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.En muuttaisi toiseen kaupunkiin miehen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Luin hetki sitten viisauden: "Sitten kun ihminen lakkaa oppimasta uutta, hän alkaa tehdä kuolemaa." Minun mielestäni 50v on ihan turhan varhainen ikä aloittaa kuoleminen
Dubaihin muutto ensi syksynä edessä :heart:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin, jos siellä olisi minulle työtä. En muuttaisi miehen siivelle.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin, jos siellä olisi minulle työtä. En muuttaisi miehen siivelle.
Kaikkihan tekee ulkomailta nykyään etätöitä Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Luin hetki sitten viisauden: "Sitten kun ihminen lakkaa oppimasta uutta, hän alkaa tehdä kuolemaa." Minun mielestäni 50v on ihan turhan varhainen ikä aloittaa kuoleminen
Mutta mä olen huomannut 40 ikävuodesta alkaen tulleeni enemmän kotihiireksi ja muutosten vastustajaksi. Työpaikallakin ottaa nykyisin todella koville kaikki muutokset, vaikka en haluaisi että se on niin.
Ei se kyllä minusta tunnu kuoleman tekemiseltä vaan tyytyväisyydeltä pieneen, tavalliseen arkeen. Olisin tosin kolmekymppisenä itsekin kavahtanut tällaisia ajatuksia että en enää haluaisi ikinä muuttaa, vaihtaa työpaikkaa tai mitään, mutta se tuntuu nykyisestä perspektiivistä erilaiselta. Se tuntuu hyvältä eikä säälittävältä pystyyn kuolemiselta.
Kyllä. Todennäköisesti kyllä suomalaisen miehen työn perässä
En. Haluan asua Suomessa, enkä muuttaisi pois kenenkään takia.
Riippuu minne ja löytyykö sieltä myös minulle töitä. Mutta ei siinä muita esteitä olisi. Perhettä tulisi tietenkin ikävä.
Alue: Aihe vapaa
Olisin todellakin valmis. Olen käynyt keskusteluja amerikkalaisten miesten kanssa. Esteenä oli silloin alaikäiset lapseni. No nyt nuo lapset on aikuisia niin olen vapaa lähtemään ulkomaille.