Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos kukaan ei tuntuisi rakastavan sinua?
Kommentit (21)
Juuri tätä, kun kukaan ei rakasta minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuossa tilanteessa ollutkin. Katkaisin välit kaikkiin, keskityin opiskeluun, harrastuksiin ja matkusteluun. Sitten löysinkin uusia ihmisiä elämääni ihan vahingossa. Nyt viitisen vuotta myöhemmin on rakastavia ihmissuhteita elämässä.
Eläisin eteenpäin kiitollisena siitä että olen jo 45 v. Ja joudun olemaan täällä enää muutaman vuosikymmenen. Sitä olen usein ajatellut että kun aina kaikki syöpäsairaat ym. Voihkii "miksi juuri minä" miksei tällaisille ole jotain elämänvaihtopalvelua, kysyn itseltäni lähes joka päivä "miksi en juuri minä".
Ignooraisin ja ottaisin koiran ja se ois mun paras kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni kukaan ei rakasta minua joten näin sitä eleltäisiin.
Rakastaisi piruuttasi muita ja itseäni enemmän. Vaikka sinua 😽
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäisin muistaa olla kiitollinen että minua kuitenkin rakastettiin 50 vuotta. Se on paljon enemmän kuin monille suodaan. Pärjäisin kyllä varmaan, vaikka ihanteellinen tilanne ei olisikaan. Luultavasti ottaisin myös lemmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalan rakkaus on saatavilla jokaiselle. Kääntyisin Hänen puoleensa.
Pitäisin itsestäni hyvää huolta ja nauttisin luonnosta, ruuasta ja kulttuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastaisi piruuttasi muita ja itseäni enemmän. Vaikka sinua 😽
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koettaisin kyseenalaistaa ensin ajatukseni, että miksi mietin, ettei kukaan rakasta minua? Mitä odotan tapahtuvan ja keneltä, mitä itse kaipaan omaan elämääni, että tunnen itseni rakastetuksi?
Jos ympärilläni on ihmisiä, joille en todella ole kuin ilmaa niin miettisin, missä tapaisin uusia ihmisiä? Harrastuksia, matkailua, opiskelua, vaihtaisin työpaikkaa...
Joskus taas odotamme läheisiltämme itse asioita sanoittamatta omia tunteitamme heille, että kuinka koen itseni rakastetuksi: halaisitko minua enemmän, ottaisitko minut kainaloon illalla..? Joskus olemme niin urautuneita omassa arjessamme, ettemme osaa ajatella asioiden olevan toisen mielestä huonosti, kun kaikki itsestä tuntuu olevan ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Koettaisin kyseenalaistaa ensin ajatukseni, että miksi mietin, ettei kukaan rakasta minua? Mitä odotan tapahtuvan ja keneltä, mitä itse kaipaan omaan elämääni, että tunnen itseni rakastetuksi?
Jos ympärilläni on ihmisiä, joille en todella ole kuin ilmaa niin miettisin, missä tapaisin uusia ihmisiä? Harrastuksia, matkailua, opiskelua, vaihtaisin työpaikkaa...
Joskus taas odotamme läheisiltämme itse asioita sanoittamatta omia tunteitamme heille, että kuinka koen itseni rakastetuksi: halaisitko minua enemmän, ottaisitko minut kainaloon illalla..? Joskus olemme niin urautuneita omassa arjessamme, ettemme osaa ajatella asioiden olevan toisen mielestä huonosti, kun kaikki itsestä tuntuu olevan ihan hyvin.
Jos ympärilläni on ihmisiä, joille en todella ole kuin ilmaa niin miettisin, miksi tapaisin uusia ihmisiä?
Kuinka kauan pitää ja kannattaa uskoa asioiden muuttuvan?
Keskittyisin työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja itseeni. Oppisin rakastanaan itseäni. Sitä myötä elämääni löytäytyisi ihmisiä jotka rakastavat minua.
En minä ainakaan rakkautta tarvitse. Riittää kun on silloin tällöin hyvää seuraa ja saan muutaman kerran viikossa pillua. Ei sillä rakkaudella varsinaisesti mitään tee. Tai tiedolla rakastaako joku vai ei. M51v
Sitä samaa, kuin mitä nytkin, kun eipä tuota rakasta ole näköpiirissä.
Elelisin niin kuin nytkin.