Mistähän johtuu että oman lapseni palavereissa opettaja on aina hiljaa

Käytännössä avustaja tekee opettajan osan, jos lapsi tarvitsee paljon tukea, hän voi joskus olla vain yhden lapsen kanssa koko päivän ajan, vaikka hänen pitäisi olla luokkakohtainen. Opettajan näkemyksellä ei kuitenkaan ole sellaista painoarvoa kun vaikka psykologin, joka kyllä järjestää niitä tukitoimia mitä hän katsoo olevan tarpeen.

Oman lapsen kanssa opettaja on lähinnä ollut vastaan kaikkea mitä on ehdotettu, eli huomattavasti parempi jos opettaja on valmis myöntämään että ei ole asioista juurikaan perillä, kun että hän tuo esiin sen näkemyksen havainnosta minkä on tehnyt jonkin 5minuutin seuraamisella oppilaasta, vaan ollakseen sitä mieltä että lapsi on hiljaa tunnilla niin ei voi olla ongelmia. No itse ainakin hyppäsin näiden kommenttejen yli koululääkäri ja psykologin kautta ja nyt sitten ollaan jo arviointijaksoa erityiskoulusta hakemassa. Ja tietysti pahoitin vielä rouvan mielen parilla hyvin rakennetulla haistattelu viestillä, jotka oli aivan itse kerjännyt, kun pitää vääntää vastaa asioista joille on jo riittävästi näytettä.

Meillä opettaja suorastaan esti lapsen tukitoimien toteutumisen ja tutkimuksiin pääsyn. Mitään vaikeuksia ei kuulemma ollut, kaikki oli hyvin, äiti vain pilaa hössöttämisellä lapsen ja kaivaa vikoja väkisin. Tämä viidennellä luokalla. Kuudennella sitten koulupsykologi totesi lapsellani laaja-alaiset oppimisvaikeudet.olin tuossa kohtaa toivonut tutkimuksia jo 3 vuotta, mutta opettajan kuvaus yhteistyötahoille oli aina niin hyvä, että eivät ottaneet huoltani tosissaan. Harmi että opettajien sana painaa niin paljon. Jos opettaja on huono, niinkuin meille kävi, hän voi torpeedoida koko lapsen tulevaisuuden käytännössä. Meillä tutkimukset viivästyivät ja tuki viivästyi. Lapsi ei ollut kolmeen vuoteen oppinut mitään, mutta opettajalla ei ollut hätää, päinvastoin. Opettaja oli tyytyväinen kun lapsi istui hiljaa penkissään.

Vanhemmat ovat suurin kompastuskivi opettajille. VAnhempien käytös opettajia kohtaan voi pahimmillaan olla niin uhkaavaa ja loukkaavaa, että viisas opettaja vain vaikenee jättäen puheenvuorot muiden hoidettavaksi. Ehkä lapsesi opettaja on hyvä opettaja, mutta huono kohtaamaan kohtuuttomia vaatimuksia ja aggressiivisuutta? Hän saattaa pelätä sinua ja mitä seuraa, jos hän uskaltaisi sanoa niin kuin oikeasti ajattelee lapsestasi? Koeta vähän lukea tilannetta ja millä tavoin sinä esität asiasi. 

OPettajilla on todella vähän turvaa työssään saati auktoriteettia. Vanhemmat kyseenalaistavat opettajien päätökset, jolloin lapset tietysti valitsevat sen mikä on heille mukavinta. Kasvaminen ja kasvattaminen on aina vaikeaa varsinkin, jos lapsi on hankala luonteeltaan.

Kun lasket, millaisen määrän opettajat joutuvat kohtaamaan vanhempia työuransa aikana menee siinä mehut vahvimmaltakin opettajalta. Kuka hemmetti kestäisi samaa vaikkapa osavana kenkämyyjänä, jos suurin osa asiakkaista kävisi haukkumassa ja arvostelemassa hänen ammattitaitoaan erilaisen päätöksineen? Ja siihen päälle paiskattaisiin sitten haukkujien lapset härvelätmään kenkäkauppa sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat suurin kompastuskivi opettajille. VAnhempien käytös opettajia kohtaan voi pahimmillaan olla niin uhkaavaa ja loukkaavaa, että viisas opettaja vain vaikenee jättäen puheenvuorot muiden hoidettavaksi. Ehkä lapsesi opettaja on hyvä opettaja, mutta huono kohtaamaan kohtuuttomia vaatimuksia ja aggressiivisuutta? Hän saattaa pelätä sinua ja mitä seuraa, jos hän uskaltaisi sanoa niin kuin oikeasti ajattelee lapsestasi? Koeta vähän lukea tilannetta ja millä tavoin sinä esität asiasi. 

OPettajilla on todella vähän turvaa työssään saati auktoriteettia. Vanhemmat kyseenalaistavat opettajien päätökset, jolloin lapset tietysti valitsevat sen mikä on heille mukavinta. Kasvaminen ja kasvattaminen on aina vaikeaa varsinkin, jos lapsi on hankala luonteeltaan.

Kun lasket, millaisen määrän opettajat joutuvat kohtaamaan vanhempia työuransa aikana menee siinä mehut vahvimmaltakin opettajalta. Kuka hemmetti kestäisi samaa vaikkapa osavana kenkämyyjänä, jos suurin osa asiakkaista kävisi haukkumassa ja arvostelemassa hänen ammattitaitoaan erilaisen päätöksineen? Ja siihen päälle paiskattaisiin sitten haukkujien lapset härvelätmään kenkäkauppa sekaisin. 

Taidat olla opettaja, minäkin olen.

Sinusta opettajalla ei siis ole vastuuta huomata että lapsi ei opi ja vastata havaintoon eriyttämällä?

Työtä voi olla paljon, mutta sitten huudellaan apuja rehtorin suuntaan ja käynnistellään prosesseja ja tukitoimia, eikä lakaista asioita maton alle vuosiksi, seuraavan lapsen kohtaavan opettajan ”iloksi”.

Vähemmästäkin on hiljaa, kun näitä toivottomia tapauksia katsoo.

Kiitos niille kaikille alakoulun opettajille, jotka tekee juuri niin että kaikki lapsen tarpeet lakaistaan maton alle. Minä sitten keräilen palasia yhteen yläkoulussa ja ihmettelen ettei lapsi kykene edes välttävään suorituksiin ikäluokan testeissä.

Jospa on keskittynyt valmistelemaan opetuksensa, eikä sitten palavereissa puhu, kun ei reagoi vuorovaikutteisesti muiden asioihin. Tuollaisia näkee. Korkeakouluissakin on töissä opettajia, joiden mielestä sisältöasiat ovat heidän ja tutkijoiden heiniä, muut eivät saa kuormittaa heitä omilla asioillaan.