Oletko joskus tuntenut vetoa johonkuhun, joka ei ole ollenkaan "tyyppiäsi"?
Minulla on hyvin selkeä tyyppi, siis sellainen miesmaku, joka on aina samanlainen, vuodesta toiseen. Huomaan aina saman näköiset miehet, viehätyn aina vain saman näköisistä miehistä. Mutta sitten on tämä yksi, joka on todella poikkeava siitä, ja silti vuosien ajan olen tuntenut vetoa häneen. Vähän sama jos laittaisi riviin klementiinin, mandariinin, satsuman ja ehkä jopa appelsiinin, ja sitten tämän yhden siihen, joka olisi valtamerilaiva. Niin poikkeava muista.
Ovatko muut kokeneet tällaista? Mielestäni jännä ilmiö. En edes osaa sanoa, mikä tekijä tässä yhdessä miehessä on, joka vetoaa. Muut saman näköiset eivät herätä mitään.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Olipas selkeä sepustus
Voin toki avata lisää, jos kerrot, mitä kohtaa et ymmärtänyt :)
-AP
Joo toki noin voi käydä. On käynytkin!!
Joku ihminen voi varastaa huomion täysin, vaikkei katsoisikaan vain tietyn tyyppisiä.
Ei tarvitse kuin astua samaan tilaan, niin on jo liekeissä.
Jep. Kyseessä on näyttelijä, jolta olen nähnyt tietyntyyppisiä rooleja (=minua henkisellä tasolla viehättäviä). Näin tämä näyttelijä muuttui silmissäni viehättäväksi. Hän on kyllä ihan ylipäätään viehättäväksi tunnustettu, joskaan ei kaiketi mitään "maailman seksikkäin mies" -palkintoja voittanut (en tiedä). Kuka tahansa täällä sanoisi viehättäväksi, mutta...
...Hän on aivan erinäköinen kuin se miestyyppi, josta yleensä viehätyn (pituus, ruumiinrakenne, kasvonpiirteet, värit, kehonkieli, ilmeet, yms...).
Eräs muu miesnäyttelijä on hyvin paljon samannäköinen kuin tämä "ihastukseni", mutta hän on silmissäni suoraan sanottuna vastenmielinen vieläkin.
Uskon, että ihastukseni kumpuaa noista rooleista, eikä alun perin ulkonäöstä.
Aikoinaan oli todella intensiivinen ihastus toiseen naiseen, josta näin kiimaista seksiunta. 100 % heterona oli todellakin eri tyyppinen :D Miehissä makuni on tosi monipuolinen, ihastun kaiken näköisiin ja kokoisiin ja oloisiin.
Joo. Mä tapasin aikoinaan miehen, joka ei ollut yhtään mun tyyppiä (tykkäsin sellaisista "devil may care" -rokkarikundeista). Jouduin jopa kaverilta kysymään että onko se hyvännäköinen kun ei fyysisesti eikä "habitukseltaan" kolissut yhtään (akateeminen, korkeakoulutettu go-getter). Mutta päädyin kuitenkin viettämään iltaa hänen kanssaan, meillä oli kivaa yhdessä ja päädyttiin ihan loistavaan seksisuhteeseen. Osittain tämän seurauksena ja osittain ehkä oman henkisen kasvuni takia mun miesmakuni muuttui täysin.
Olen, entiseen työkaveriini. Hänen kiinostuksensa ovat tyystin toiset kuin minulla enkä uskoisi että hänen kanssaan kovin pitkää suhdetta saisin aikaan. Mutta joku hänessä veti puoleensa ensikohtaamisesta lähtien.
Geenit geenit. Sopivan geeniperimän kanssa pariudutaan eikä ulkonäön, tai ainakaan niiden ulkonäkökriteerien mitä itse asettaa. Nuorena olin ihan varma, että tuleva vaimoni tulee olemaan sporttinen hoikka tyttö, pieni pyöreä pyllä ja pienet rinnat. Sitten tapasin tulevan vaimoni. Ekan suudelman jälkeen olin kaapattu. Siitä eteenpäin enemmän tai vähemmän sumussa ekat 10 vuotta. Vaimoni on leveälanteiden isotissinen ja jumaloin hänen pyllyään. 10v jälkeen vasta tajusin, että onkin oikeastaan hyvän näköinen. Yhtään yhteistä harrastusta ei ollut, eikä mitään yhteistä muutenkaan, paitsi kaikki. Hän on mun puuttuva puolikas josta en tiennyt mitään. Aina henkisesti läsnä vaikkei olisi paikalla.
On käynyt. Joillakin vaan on sellaista tiettyä karismaa tai jotenkin vaan kemiat natsaa, vaikka ulkonäöllisesti tyyppi ei olisi yhtään sellainen, josta normaalisti kiinnostuisi.
Olipas selkeä sepustus