Lue keskustelun säännöt.
Voitteko kuvitella miltä tuntuu kun mahassa on 7 kg vauvaa???
15.06.2009 |
Ihan kamalalta. En kestä tätä enään, ja kättärillä vaan hymyilevät ja käskevät vaan jaksaa.
Ottaa päähän niin rankasti, että tekis mieli ottaa jotain jolla tää käynnistyisi itse, siis synnytys.
A-vauva on ihan alhaalla, vihloo niin kamalasti kun vähänkään siellä liikkuu. B vauva on taas niin ylhäällä ettei keuhkot tunnu kunnolla täyttyvän ja ahdistaa pallean kohdalle.
Nukkunut olen 2 vk puoli-istuvassa, tosin enemmän istuma-asennossa kun muuten pyörryn.
Sydän hakkaa tuhatta ja kävellä en jaksa kovinkaan pitkään.
Supistuksia vaan ei ole, mikään ei lorahtele ja vauvoilla kaikki hyvin, mitäpä sitä äidistä niin välittämään..:(
En jaksa enään yhtään yötä.. Voi että.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulle kovasti nyt noihin viimesiiin päiviin tai viikkoihin?
Itselläni ei ole kuin 3 kg vauvaa kyydissä, mutta olo on tosi tukala ja nukkuminen hankalaa. Sinulla on vielä tuplasti pahemmin asiat... Huhhuh.
Viikkoja on nyt 38+4, ja kuulemma laskettuun aikaan asti täytyy odottaa, sitten vasta käynnistetään.
Kyllä tämä on yhtä tuskaa, ei vaan voi enää ymmärtää tätä. Oon niin pahalla tuulella kokoajan, että pelkään etten jaksa edes enää iloita vauvoista kuhan syntyvät.
Joka päivä ihmiset soittavat ja utelevat siitä onko synnytys edes käynnistynyt, ja joka päivä ihmiset soittavat ja houkuttelevat kaupungille, kahville, ostoksille. Vai että ostoksille pitäs lähtee, voi huh huh.
Sitten puhutaan seläntakana kuinka vaan märehdin kotona ja oon olevinani niin loppu. Noikin asiat rassaa tähän päälle.
Valitusta ja valitusta, mutta johonkin sitä on purettava kun ei enään miestä viitsi rasittaa, ainakaan ihan koko aikaa..
ap
Muistan todella tuon tunteen, kun odotin omia tupliani. He syntyivät suunnitellusti sektiolla (A perätilassa) rv37+6: A-vauva 2980g, 49cm ja B 3240g, 50,5cm. Jos olisivat saaneet olla rv 40 asti, painoa olisi ollut tuon reilu 7kg...Kääk!
Jaksa vielä, kohta helpottaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen kun olet vain kävelevä kohtu :(. Ketään ei kiinnosta polilla tms. sinun vointisi- paitsi jossei se heikennä vauvojen olotilaa.
Raskauden vaivat unohtuu pian kun saat vauvat! Minä sain kaksoseni rv 33+4 ja kyllä oli olo tukala.. Heinäkuun lopussa helteillä ja raskausmyrkytyksestä turvonneen vartaloni kanssa...
Mä oon tosi iloinen sun puolesta, että saat kaksoset!!! On ihanaa seurata pikkuisia, jotka ovat niin tärkeitä toisilleen jo ihan pieninä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin valita vaan täällä sydämes kyllyydestä! Voin uskoa että sun olos on kamala etkä halua tehdä mitään. Mutta sen verran sanon että älä murehdi sitä miten suhtaudut vauvoihin kun ne syntyvät. Elämä heittää kuperkeikan ja vauvat ovat varmasti suloisia ja ihania käytpä läpi kamalan tai ihanan synnytyksen. Kuvittelee aikaa vaikka 2kk kuluttua... et edes muista kuinka tukalaa oli kun kaksi vauvaa huutaa :) en halua masentaa, mutta tossa vaiheessa tilanteet muuttuu ja tuntuu että on koko ajan suossa vaikka vauvelit oliskin kuinka ihania :)
tsemppiä kovasti!
Meinasin itse nääntyä jo viisikiloisen yhden vauvan raskauteen, tuon täytyy olla tosi hurja olotila.
Yrittäisin kanssa repiä riemua siitä, miten ihanaa on saada kaksi vauvaa kerralla. Ajattele, säästät yhden kokonaisen raskausajan siinä että tulee kaksi kerralla! Ja niistä on itsestäänkin varmaan tosi kivaa kun on paras kaveri aina rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tossa vaiheessa tilanteet muuttuu ja tuntuu että on koko ajan suossa vaikka vauvelit oliskin kuinka ihania :)
tsemppiä kovasti!
[/quote]
Musta ei ainakaan tuntunut, että olisin koko ajan suossa. Vauvat huusivat todella harvoin yhtäaikaa ja vaikka olivat keskosia nukkuivat yönsäkin jo 3 kk lähtien. Älä usko kaikkia kauhujuttuja. Kaksosten kanssa voi mennä myös todella hyvin!
t:10 (vai mikä se numero olikaan) kaksosten äiti
on jotain muita asioita minkä kanssa kamppailee... niin ja kyllä vauvojen kanssa voi helppoakin olla ja toivottavasti onkin! Kunhan vaan sitten osaa nauttia siitä helppoudesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tässä ihanatkin puolensa. On ihana seurata kun kaksi pyllyä vilahtelee edestakas, ihana seurata kun molemmilla kyljillä hikataan ja hengitellään. On niin ihanaa tuntea kun ne kaikki neljä jalkaa ja kättä tönivät.
Mutta nyt vaan alkaa olemaan tuskastus enemän pinnalla kuin ihanuus.
Joka viikko käyn äitipolilla, ja nyt viimeisinä kahtena kertana olen tullut sieltä itku silmässä, kun ei ole puhettakaan siitä että lopetettais tämä kidutus.
Nyt on perjantaina taas ultra, että tällä viikolla jopa kaksi kertaa. Tai ainakin sydänäänet kuunnellaan. En haluaisi mennä sinne enään, pelkään että rupeen kirkumaan siellä lääkärille.
Mitkään housut ei mene enään jalkaan. EI edes ne mitkä ovat isoimpi mammahousuja mitkä löysin. Vetoketut jää auki, eikä mikään paita enään peitä mitään. Alushousut joko rullautuvat mahan alle tai sitten kastuvat hiestä siellä mahan alla. Maha meinaan roikkuu jo aikatavalla.
Sukkia en saa jalkaan, en ole saanut enään ainakaan kahteen viikkoon, onneksi sandaalit sentään saan jalkaan.
Haluan olla taas nainen enkä mikään hiton kävelevä kohtu, niinkuin joku tuolla osuvasti sanoi:)
ei kaksosten kanssa välttämättä ole vaikeampaa, kuin yhden vauvan. Puuhaa siinä tulee olemaan ihan varmasti, mutta pääset myös nauttimaan.Ja jo alle kaksivuotiaat ovat ihania leikkikavereita toisilleen, jolloin sinulle jää aikaa puuhailla omia juttujasi, kun ei yksi riipu puntissa koko aikaa:) Meidän kaksoset nukkuivat myös jo 4-kuisista yönsä(ja aina ovat hyvin nukkuneet ja nukahtaneet), olivat terveitä ja kaikin puolin ihania -ja ovat edelleen, nyt jo 11-vuotiaita:) Ja tosiaan, rankempaa on ollut kuopuksen kanssa(2,5v) , joka ei nuku vieläkään öitään ja vaatii seuraa jatkuvasti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai olen miettinyt aikaisemmin, mutta nyt kaikki aika menee tähän oman helvetin olon tuskasteluun ja itsesääliin.
Raskauden alussa olin että ihanaa kaksi vauvaa, ja ajatus on siis koko ajan pysynyt samana. Mutta nyt tuntuu niin väärältä että siellä kaksi on, lapsellisesti ajattelen että enhän minä pyytänyt kahta, ne vaan tuli. Nämä on sitten vain sellaisia tyhmiä asioita eikä kenenkään tarvitse vetää hernettä nenään niistä.
muistan vajaa 3 vuotta sitten kun minulla oli muka niiiiiin tukalaa ja kamalaa, ja minulla oli sentään vain 2800g vauvaa vatsassa..
muistan vajaa 3 vuotta sitten kun minulla oli muka niiiiiin tukalaa ja kamalaa, ja minulla oli sentään vain 2800g vauvaa vatsassa..
Kyllä varmasti yksi tuonkin kokoinen voi saada jo tuskastusta, en epäile ollenkaan:D
ap
Mulla myös vauvojen yhteispaino oli hiukka alle 8 kiloa. Viimeinen kuukausi oli aivan kamala. Sängyssä kääntyminen oli aivan tuskaista. Käveleminen ja seisominen oli yhtä tuskaa. Myös pitkällään ei ollut hyvä olla. Siis mitenkään ei ollut hyvä. Yöllä en saanut nukuttua. Käynnistämään eivät myöskään suostuneet. Lopulta syntyivät itsestään hiukka ennen laskettua aikaa. Synnytys oli hankala, koska itsellä oli voimat aivan loppu ja kohtu ylivenynyt.
Tuloksena aivan ihanat kaksoset!
Tsemppiä!
Kyllä se synnytyskin sieltä sitten tulee pikavauhdilla.
Vaihdetaanko osia?