Lue keskustelun säännöt.
Nuoren myöhäinen voimakas murkkuikä
16.03.2021 |
Nyt en enää jaksa. Nuoreni täyttää marraskuussa 18 vuotta. Luulisi menon helpottavan mutta ei, joku voimakas raivo ja ryöpytys on alkanut. Jatkuvaa häijhilyä, kiroilua, ulkonäköni ja älykkyyteni mollaamista. Joka ikinen lause alkaa tai päättyy nälvimisellä.
Eikä täsdä vielä kaikki. Koulun hoitaa jotenkin, käytännössä makaa luurit korvalla ja kiroilee jos kurkkaan huoneen ovelta ja yritän asiaan puuttua.
Minä olen kohde ja maailman surkein äiti. Ollut kuulemma aina. Isänsä, ei ole kuvioissa ja paska isä on tietysti minun syyni. Joo, yritän sietää mutta alan olla aivan romuna. Yöunet myös kärsii kun nuori valvoo ja talossa kulkee.
Turha sanoa että pohjatyö olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. Muutos näkyy NYT
Vaikka asumme kaksin, on pojalla kaikkea. Oma auto, rahaa, harrastaa kilpaurheilua, tyttöystävä...Kaiken pitäisi siis olla ok. Muut kehuvat kilpaa miten fiksu ja kohtelias nuorimies ! Minä olen likasanko..Joka on nyt täyttynyt ja mielenterveyteni on kohta vaarassa nyt jo kuukausia kestäneen pahan olon takia.
Unelmoin, että myyn talon ja muutan jonnekin helvettiin, vaikka yksin ja jätän tän kaiken.
Mistä apua ?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ao tässä. Huokaus. Totta, lähikoulua kaipaa ja kavereita. Nyt harrastuskin pitkällä tauolla. Huomaan ettei poika ole nyt paljon ulkona. Salille liikkumaan ajaa autolla, siinä se.
Iloinen ja aurinkoinen nuoreni on nyt ihan kuin eri ihminen. Helvetin raskasta vaan ottaa vastaan kaikki ryöpytys. Alan itsekin olla asiaton kun ei jaksa vaan päivästä toiseen kuulla olevansa vi**n läski ja vi**n idiootti
Vierailija kirjoitti:
Ao tässä. Huokaus. Totta, lähikoulua kaipaa ja kavereita. Nyt harrastuskin pitkällä tauolla. Huomaan ettei poika ole nyt paljon ulkona. Salille liikkumaan ajaa autolla, siinä se.
Iloinen ja aurinkoinen nuoreni on nyt ihan kuin eri ihminen. Helvetin raskasta vaan ottaa vastaan kaikki ryöpytys. Alan itsekin olla asiaton kun ei jaksa vaan päivästä toiseen kuulla olevansa vi**n läski ja vi**n idiootti
Miten poika kustantaa auton kulut tai salin? Sinun pussista? Vaadi, etta kommunikoi sulle asiallisesti tai valuuttaa ei tipu! En ikina suostuis tollasta kuuntelemaan.
t. 20-v ja 18-v poikien aiti
Salin maksaa sponsori ja autoilun omista rahoistaan. On saanut paljon säästöjä töistä. Rahalla vaikea"kiristää"
En katselisi tuollaista täysi-ikäiseltä. Kun kerran hänellä on siihen ikään liittyvät oikeudet niin pitää olla myös vastuuta ja velvollisuuksia. Ellei sitten ole erityistarpeinen jotenkin.
Ihan minimissään pitää olla normaalin ystävällinen niille, joiden kanssa asuu ja tehdä osansa kodin hommista. Joltain 14-vuotiaalta voi sietää enemmän, mutta 18-vuotias on meidän yhteiskunnassa aikuinen.
Millä rahalla käyttää sitä autoaan? Siinä voisin joustaa, että tukisin koulunkäyntiin liittyviä asioita vaikka tulis keskaa palkkioksi. Mutta muuten en kyllä tuollaista äijää paljon hoitaisi. Ei ole ikätason mukaista käytöstä, vaikka kuinka olisi myöhäinen murrosikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti, nyt tulee mielipide samanikäisen nuoren näkökulmasta: jos kehtaa olla noin kiittämätön pikku paska, niin muuttakoot omilleen. Sinun ei tarvitse omassa kodissasi sietää tuollaista, ei olisi tullut mieleenkään käyttäytyä noin tuonikäisenä. Eikä todellakaan mene enää myöhäisen murrosiän piikkiin. Sanot, että herralla on kaksi viikkoa aikaa hommata oma kämppä ja pakata tavaransa.
Mielelläni sen kyllä nyt dumppaisin, ihan varmasti !! Vasn minne ? Ei siis ole 18 vielä. Ajokortin saanut poikkeusluvalla. Tekee kotitöitä pyydettäessä. Mutta valtavan häijy on. Se syö mua. Kun on kestänyt niin kauan tää ilkeilyvaihe.
Helpointa ois kai myydä talo, muuttaa vaikka maasta ja unohtaa kaikki. Niin uupunut nyt?oon että tuo on ainoa unelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotiaat pojat on vielä ihan lapsia ja tämä koronatilanne on varsinkin pojille hyvin turhauttava, kun eivät pääse purkamaan energiaa normaalisti, eivätkä itse käsitä omaa tilannettaan ja että sille pitäisi tehdä jotain. Ei kannata nyt ajaa lasta pois kotoa. Sitten sulla ei ole mitään kontaktia siihen. Sano pojallesi, että haluat nyt keskustella 15 minuuttia rauhallisesti ja sitten jätät hänet rauhaan. Sovitte pari sääntöä, esim hän käy ulkoilemassa joka päivä 1h ja noudattaa ruokailuaikoja ja hän lopettaa sinun haukkumisen ja sinä lopetat kyttäämisen. Molemmat sitoutuu noihin päätöksiin ja kohtelee toisiaan arvostavammin.
Vierailija kirjoitti:
Salin maksaa sponsori ja autoilun omista rahoistaan. On saanut paljon säästöjä töistä. Rahalla vaikea"kiristää"
Te olette aivan sairaita kun te pohditte jotain tuollaisia juttuja läheisiinne liittyen, siis rahaa, kiristämistä, lahjomista, kontrolloimista, rajoittamista, blaa blaa blaa.
Aloittajalle neuvo: ei kenenkään tarvitse altistaa itseään tuollaiselle henkiselle väkivallalle, ei kenenkään tarvitse sellaista sietää, ei kenenkään tarvitse henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa asua. Jos lapsesi on jo siinä iässä että sen saa laillisesti potkia pihalle niin se on siinä sitten, sillä selvä, potki pihalle. Sillä lailla saat heti alkuun tärkeimmän asian hoidettua: oma turvallisuutesi ja terveytesi.
Jos et häntä heti saa potkittua pihalle niin joudut odottamaan kunnes se onnistuu. Odotteluaikana teillä ei ole välejä, suhdetta, ei mitään. Asutte samassa paikassa mutta välinne ovat poikki, täysin olemattomat, et reagoi häneen, et kuuntele, et mitään. Vain sillä lailla voit suojella itseäsi väkivaltaisessa ympäristössä. Ole hänen suhteen täysin passiivinen, neutraali, ulkopuolinen. Hän eläköön elämäänsä, sinä elät elämääsi, olette kuin ventovieraat jotka pakon edestä on väliaikaisesti samassa kämpässä, kuin kämppikset jotka ei kiinnitä toisiinsa mitään huomiota.
Jos joku nyt sanoo että pitäähän se ihmissuhde korjata tai lapsi kasvattaa tai ongelmat selvittää tai blaablaablaa, niin se on sitten pidemmän ajan murhe, ja sitä et noissa oloissa pysty tekemään. Ehkä joskus tulevaisuudessa voitte taas välittää toisistanne ja tulla toimeen keskenänne, mutta se ei tule onnistumaan niin kauan kuin lapsellasi on tuollainen inho sinua kohtaan. Ja hänen inhonsa on hänen sisällään, hänen tulehtuneet tunteensa sitä inhoa tuottavat, se on hänen inhonsa joka ei välttämättä edes mitenkään liity sinuun vaan hän vain kohdistaa sen sinuun. Sitä inhoa SINÄ et pysty korjaamaan. Sinä et pysty häntä terapioimaan, et pysty, et pysty, et pysty, et ikimaailmassa.
Sinä olet hänen inhonsa kohde. Joten sinä et voi hänen inhoansa vähentää tai parantaa. Ja niin kauan kuin hänellä se inho on, niin teidän välinne ovat tulehtuneet, ette voi tulla toimeen keskenänne, ette voi olla läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salin maksaa sponsori ja autoilun omista rahoistaan. On saanut paljon säästöjä töistä. Rahalla vaikea"kiristää"
Te olette aivan sairaita kun te pohditte jotain tuollaisia juttuja läheisiinne liittyen, siis rahaa, kiristämistä, lahjomista, kontrolloimista, rajoittamista, blaa blaa blaa.
Aloittajalle neuvo: ei kenenkään tarvitse altistaa itseään tuollaiselle henkiselle väkivallalle, ei kenenkään tarvitse sellaista sietää, ei kenenkään tarvitse henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa asua. Jos lapsesi on jo siinä iässä että sen saa laillisesti potkia pihalle niin se on siinä sitten, sillä selvä, potki pihalle. Sillä lailla saat heti alkuun tärkeimmän asian hoidettua: oma turvallisuutesi ja terveytesi.
Jos et häntä heti saa potkittua pihalle niin joudut odottamaan kunnes se onnistuu. Odotteluaikana teillä ei ole välejä, suhdetta, ei mitään. Asutte samassa paikassa mutta välinne ovat poikki, täysin olemattomat, et reagoi häneen, et kuuntele, et mitään. Vain sillä lailla voit suojella itseäsi väkivaltaisessa ympäristössä. Ole hänen suhteen täysin passiivinen, neutraali, ulkopuolinen. Hän eläköön elämäänsä, sinä elät elämääsi, olette kuin ventovieraat jotka pakon edestä on väliaikaisesti samassa kämpässä, kuin kämppikset jotka ei kiinnitä toisiinsa mitään huomiota.
Jos joku nyt sanoo että pitäähän se ihmissuhde korjata tai lapsi kasvattaa tai ongelmat selvittää tai blaablaablaa, niin se on sitten pidemmän ajan murhe, ja sitä et noissa oloissa pysty tekemään. Ehkä joskus tulevaisuudessa voitte taas välittää toisistanne ja tulla toimeen keskenänne, mutta se ei tule onnistumaan niin kauan kuin lapsellasi on tuollainen inho sinua kohtaan. Ja hänen inhonsa on hänen sisällään, hänen tulehtuneet tunteensa sitä inhoa tuottavat, se on hänen inhonsa joka ei välttämättä edes mitenkään liity sinuun vaan hän vain kohdistaa sen sinuun. Sitä inhoa SINÄ et pysty korjaamaan. Sinä et pysty häntä terapioimaan, et pysty, et pysty, et pysty, et ikimaailmassa.
Sinä olet hänen inhonsa kohde. Joten sinä et voi hänen inhoansa vähentää tai parantaa. Ja niin kauan kuin hänellä se inho on, niin teidän välinne ovat tulehtuneet, ette voi tulla toimeen keskenänne, ette voi olla läheisiä.
Jatkoa...
Tässä hirvittävän selvä esimerkki inhovuorovaikutuksesta:
Siinä on amerikkalainen vanha rouva joka seurustelee intialaisen nuoren miehen kanssa. Rouvan tytär on tullut tapaamaan intialaista miestä. Tyttären vierellä istuva henkilö taitaa olla tyttären lesbovaimo, en ole varma. Mutta jokatapauksessa: aivan sama mitä nuo puhuvat, aivan sama mikä aihe keskustelussa on, aivan sama mitä sanoja käytetään. Aivan sama vaikka tuo intialainen olisi maailman ystävällisin, kohteliain, sovittelevin, rehdein, hyväsydämisin ja kärsivällisin ihminen.
Tuo tytär on jo päättänyt inhota miestä. Joten heillä ei ole olla välejä. Ei voi. Heidän ei kannattaisi puhua toisilleen ollenkaan. Jos on pakko istua samassa pöydässä, niin sitten vain istutaan hiljaa eikä kiinnitetä toiseen huomiota. Täysin passiivisia, kuolleet välit. Niin kauan kuin tuo tytär ei pysty päästämään inhostaan irti niin välejä ei voi olla.
Tuo tytär taitaa olla sellainen ihminen jolla on inho jo syvällä pysyvästi jumissa tunteissaan. Joten hän taitaa inhota lukemattomia ihmisiä, joten eipä hänen kanssaan voi melkein kukaan tulla toimeen, paitsi muut samanlaiset inhoajat kuten tuo hänen vaimonsa vaikuttaa olevan.
Mutta ap: kenties sinun lapsesi ei ole kestoinhoaja. Kenties tuo on vain vaihe. Kenties se inho paranee ja ratkeaa ajan myötä, kun on tilaa, kun ette enää tunkkaisesti asu yhdessä, kun hän on saanut riittävän kauan olla jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Mielelläni sen kyllä nyt dumppaisin, ihan varmasti !! Vasn minne ? Ei siis ole 18 vielä. Ajokortin saanut poikkeusluvalla. Tekee kotitöitä pyydettäessä. Mutta valtavan häijy on. Se syö mua. Kun on kestänyt niin kauan tää ilkeilyvaihe.
Helpointa ois kai myydä talo, muuttaa vaikka maasta ja unohtaa kaikki. Niin uupunut nyt?oon että tuo on ainoa unelmani.
Kliseeidiootit sanoisivat että "et voi paeta ongelmiasi". Mutta, se häijyily johtuu lapsesi ongelmista, mitälie ongelmia hänellä onkaan niin hän ei voi niitä paeta koska ne ongelmat ovat hänen tunteissaan. Sinun ongelmasi on se että lähelläsi on väkivaltainen ihminen. Ja kyllä: usein ratkaisu väkivaltaisen ihmisen kanssa on se että pakenee häntä.
Mutta ehkei sinun ihan ulkomaille asti kannata yhden ihmisen takia paeta.
Ja lisäksi jos ulkomaille asti aiot mennä, niin sitä ei kannattaisi tehdä vauhdilla paeten koska silloin se saattaa mennä pieleen. Ulkomaille meneminen onnistuu varmemmin jos sen tekee hitaasti rauhallisesti harkiten ja valmistellen.
Pahaa paetaan nopeasti. Hyvää uutta elämää valmistellaan hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Olivat asiallisia ha tulivat tarpeeseen
Jotain täytyy muuttua.
Ap
Mulla oli todella myöhäinen murkkuikä, olen siis mies. Olin aivan pihalla parikymppisenä että miten muut ympärillä teki jatkuvasti paljon fiksumpia ratkaisuja ja osasivat ajatella asioita ihan eri tavalla kuin minä. Armeijakaan ei sujunut ensimmäisellä yrityksellä, mutta toisella yrittämällä (23 vuotiaana) kaikki meni hienosti. Olin huono raha-asioissa, ihmissuhteissa, koulussa... Melkein kaikessa. Työpaikan osasin pitää kyllä aina, ja se osaltaan varmaan on pelastanut monta juttua, kun on ollut aina suht ok tulot. Ylimääräiset hölmöilylainatkin maksoin muutamassa vuodessa pois.
Nyt lähempänä neljääkymmentä ymmärsin että olin aivan lapsi vielä parikymppisenä. Valitettavasti oli aikuisen velvollisuudet ja vastuu kuitenkin. Tää on tämmöstä, kyllä lapsesi vielä aikuistuu... Ajallaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, on vielä alaikäinen ja vanhemman pitää jaksaa tukea, mutta tilanne on kuitenkin aika kohtuuton yksinhuoltajaäidille. Kyllä se iän numerokin jotain nuorelta edellyttää, vaikka olis miten myöhäinen kehittyjä.
Vähän samanlaista, poika 17v. Korona-aika huonontanut käytöstä. Olen sitä mieltä, että pojille olisi todella tärkeää lähiopetus, koulussa tapahtuva vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa, ulkoilu, päivärytmin säännöllisyys.