Kuinka usein sinä itket?
Ja mistä syistä?
Tätä palstaa lukiessani törmään jatkuvasti siihen, kuinka jotakuta itkettää jatkuvasti, toinen käy tuon tuosta itkemässä työpaikan vessassa, kolmas "on itkenyt jo monta päivää".
Onko tämä aivan yleistä?
Itse pidän itseäni normaalisti tuntevana, jopa herkkänä ihmisenä, jolla on erilaisia tunteita laidasta laitaan. Mutta en silti itke oikeastaan koskaan.
Voin olla surullinen ja surra syvästikin, mutta se ei aiheuta konkreettista fyysistä toimintaa eli itkemistä.
Kun oikein mietin, itkin viimeksi vanhempani hautajaisissa seitsemän vuotta sitten. Sitä edellistä kertaa en pysty muistamaan.
Mahdanko olla psykopaatti?
Kommentit (28)
Kiitos vastauksestasi, vaikkei se kovin selventävä ollutkaan. :)
Liikutun lähes päivittäin, ja siinä hieman silmäkulma kostuu. Varsinaisesti itken harvoin, vaikka olen usein surullinen.
Tippa tulee linssiin esim. kirjan tai elokuvan vuoksi parin viikon välein. Samoin saattaa liikutus nousta, jos puhun vaikeasta asiasta vaikka terapeutille tai työnantajalle, mutta se ei ole varsinaisesti itkua. Olen vetistelevää sorttia.
Normaalisti noin kerran kuussa tai parissa olen kunnolla murheen alhossa ja saatan itkeä oikein märisemällä, milloin mitäkin ahdistusta. Vaikeissa elämäntilanteissa useammin (esim. ero rakkaussuhteesta).
Ihan lähiaikoina olen itkenyt ahkeraan, koska äitini kuoli odottamattomasti, äkillisesti reilu viikko sitten. Ensimmäiset viitisen päivää itkin kuin putous, nyt vain välillä oikein ikäväntäyteisellä hetkellä, en edes joka päivä. Surun tylppä kipu on kuitenkin rinnassa lähes koko ajan.
Itken monta kertaa viikossa, melkein joka päivä. Eikä se ole mikään ihme ottaen huomioon millaista kohtelua saan osakseni töissä ja perheeltäni.
Otan osaa, numero 4. Tuo on raskasta aikaa, toivotan voimia.
Numero 5: eikö sinulla ole mitään keinoa päästä tilanteesta pois? Itse ryhtyisin aktiivisesti etsimään toista työpaikkaa. Ottaisin myös etäisyyttä perheeseen, joka kohtelee ihmistä noin.
En itkenyt kahteen vuoteen. Nyt vasta itkin monena päivänä ihan mitättömiä asioita.
Itken monta kertaa päivässä. Eniten surettaa ja huolestuttaa pienen 8-vuotiaan lapsen tulevaisuus ilman äitiään. Isommat lapset pärjäävät kyllä jollain tavalla, kun ovat jo selvinneet pahimmista tunnemyrskyistään.
nimim. Levinnyttä rintasyöpää sairastava
Silloin kun saan pakit naiselta.
Eli joka päivä.
Hyvin harvoin itken, yleensä hautajaisissa. Miksi pitäisi itkeskellä? En tiedä yhtään syytä siihen.
Itken muutaman päivän välein, mutta mitättömistä syistä enkä oikeasti ole silloin edes surullinen, enemmänkin liikuttunut. Viimeksi itkin toissapäivänä ryypätessäni ja levyjä kuunnellessa, mutta surusta itkin pari viikkoa sitten, kun pelkäsin yt-neuvottelujen tulosta.
Vimeiset neljä vuotta olen itkenyt ainakin viikottain, syynä vaikea parisuhde. Sain erottua vuodenvaihteen jälkeen, ja sen jälkeen olenkin itkenyt lähes päivittäin. Milloinkahan tämä loppuu : ( ?
Itken jos itkettää. Viimeksi itkin kolmisen viikkoa sitten sitä, että en jaksa enää kolata. Oli tullut siis 50cm kahden viikon aikana ja joka päivä satoi lunta. Ei vaan jaksanut enää. Sitä ennen itkin siitä vuosi taaksepäin, kun jouduin lopettaman koirani ja siitä ehkä pari viikkoa ennen, kun oli äitiä ikävä, joka kuoli vuosi siitä ja silloin sitä vasta tuli itkettyä, kun kaksi vuotta sairasti syöpää. Lähes joka päivä tuli itku silloin. Sitä edellis kertaa en sitten muistakaan, ei varmaan useampaan vuoteen tullut itkettyä. Ehkä taas (iäkkään) koiran lopetus, iät kun tuppaa useamman koiran omistajana koirilla olemaan aina niin, että neljän vuoden välein aina vanhimmasta koirasta aika jättää.
Eli itken, kun itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Itken monta kertaa päivässä. Eniten surettaa ja huolestuttaa pienen 8-vuotiaan lapsen tulevaisuus ilman äitiään. Isommat lapset pärjäävät kyllä jollain tavalla, kun ovat jo selvinneet pahimmista tunnemyrskyistään.
nimim. Levinnyttä rintasyöpää sairastava
♥
Herkistyn usein ja itkeminen yleensä helpottaa oloa. Viimeksi itkin lauantaina, kun elämässä on hyvää, mutta myös stressiä muutaman sairaustapauksen takia.
Välillä menee useampi vuosi, etten itke kertaakaan, mutta viimeisen kahden viikon aikana olen itkenyt päivittäin säätietoja katsoessani. Jääkausi on alkanut, lunta sataa jokaikinen päivä.
Arvio: itken keskimäärin 2 - 4 kertaa viikossa. Useimmat itkemiset on mini-itkuja, kun on muuten hyvä mieliala mutta kesken kaiken esim. tulee mieleen jotain surullista menneisyydestä tai kuollut läheinen tai luen/katson jotain surullista. Jos itken suurempaan pahaan oloon, esim. siihen että ajattelen olevani uskomattoman ruma ja tuntuu että se vaikuttaa koko elämään ja tulevaisuuteen, niin sille itkeminen tietysti kestää pitempään, mutta tällaisia itkuja on onneksi harvemmin.
Myös jos jännitän ja tunnen huonoutta jossain tilanteessa, saatan karata piiloon vain itkemään, mutta nyt kun en käy missään (kuntouttavassa työtoiminnassa ymv.), niin noita tilanteita ei paljon ole.
Niin ja toki voin itkeä myös iloisille, koskettaville ja vaikeasti suhtauduttaville asioille. Kerran aloin itkeä, kun poikakaveri oli leiponut mulle kakun. Tuntui hämmentävältä, että joku näki sellaisen vaivan mun takia. 17
En juuri koskaan. Jos itkettää, niin tukahdutan. Itkemisestä ei ole mitään hyötyä, eikä se tee oloa paremmaksi. Silmäluomia vaan alkaa kirvelemään, ja aikaa menee hukkaan itkeskellessä.
Muutaman kerran vuodessa itken. Itkun partaalle saatan joutua vähän useammin. Yleensä itkuun liittyy riitely puolison kanssa. Muitten ihmisten kanssa en ole riidellyt vuosiin, varmaan vuosikymmeniin. En liikutu itkuun asti hyvistä asioista oikein koskaan, vaikken ole mielestäni tunteeton tai kylmä ihminen.
Itken kun itkettää.