Ovatko lapset nykyään nirsompia ruoan suhteen kuin ennen?

Mielestäni ovat ilman muuta. Hyvinvointi, ylenpalttinen ruuan tarjonta vaikuttaa niin. Myös aikuiset nirsoilevat paljon, eli kehittävät itselleen erikoisruokavalioita omista syistään. Toimivat tietysti esimerkkeinä lapsille.

Nälkäinen ei nirsoile.

Lapsista en osaa sanoa mutta aikuiset ovat.

Voi hyvinkin olla, mutta tähän on kyllä syynä aikuiset. Maailma on nykyään pullollaan mitä erilaisempia dieettejä ja ruoka-ainerajoituksia. Alkaa tuntua siltä etten tunne yhtäkään aikuista, kuka voisi syödä kaikkea "normaalia" ruokaa. Ainakin jotain aina yritetään välttää, oli se sitten viljat, maidot, sokerit tai ihan mikä tahansa. Enkä nyt tarkoita, että ei ole ole ihmisiä olemassa keiden kohdalla tämä olisi pakollista, (oikeasti allergiset, keliaakikot yms), mutta lähes kaikille on tullut tapa välttää aina jotain. Oli sitte kyseessä eettinen, ekologinen tai terveyteen perustuva päätös. Näistä osa on järkeviäkin perusteita, mutta näistä on tullut todella suosittuja. Näistä sitten kohkataan kovaan ääneen ihan joka paikassa ja joka aterialla.

Ovat nirsompia. Johtuu heidän omista vanhemmistaan jotka ovat tottuneet eineksiin, roska-ja pikaruokiin.

Ei tietty koske kaikkia perheitä mutta kyllä hyvin monella on tapana syödä eineksiä jatkuvasti. Osaavatkohan edes perusruokaa valmistaa?

En kyllä sanoisi. Mun lapsuudessa ruoka oli paljon yksipuolisempaa, ei edes ollut mahdollista maistella niin paljon erilaisia ruokia.

Mulla on ihan päinvastainen näkemys asiasta. Tuntuu, että nykypäivän lapset ovat tosi tietosia eri ruokakulttuureista jne. Ruokaa kokeillaan ennakkoluulottomasti ja moni mainitsee sushin tai vastaavan lempiruoakseen. 

Silloin, kun minä olin lapsi (synt. -87) kaikki muksut pitivät makaronilaatikosta ja porkkanaraasteesta. Hyi yök, oli yleinen sanonta moneen ruokaan. Kebab oli eksoottisinta mitä Suomesta sai ja ne "paremmat" perheet jotka kävivät Mallorcalla, söivät sielläkin turvallisesti kanaa ja ranskalaisisa.

Kyllähän nirsoja lapsia ja aikuisia on varmaan ollut aina, ainakin siitä lähtien kun ruokaa on ollut valittavaksi asti. Jotkut ovat sellaisia että heille ei vain maistu. Eivät tee asiasta numeroa vaan syövät sitä mitä haluavat (ja ovat usein hoikkia.)

Ehkä tässä kuitenkin haettiin niitä jotka ns 'sohlaavat' ruoan kanssa. Se on varmasti lisääntynyt, mutta olisiko aikuisilla osuutta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nirsoja lapsia ja aikuisia on varmaan ollut aina, ainakin siitä lähtien kun ruokaa on ollut valittavaksi asti. Jotkut ovat sellaisia että heille ei vain maistu. Eivät tee asiasta numeroa vaan syövät sitä mitä haluavat (ja ovat usein hoikkia.)

Ehkä tässä kuitenkin haettiin niitä jotka ns 'sohlaavat' ruoan kanssa. Se on varmasti lisääntynyt, mutta olisiko aikuisilla osuutta asiaan.

Mitä on ruuan kanssa sohlaaminen ja miksi ajattelet, että se on lisääntynyt?

Meillä lapsi oli 5v nirsoimmillaan. Taaperona söi kaikkea kokonaisesta limestä oliiveihin. Mutta sitten se jotenkin muuttui. Nyt kyllä maistaa taas pyydettäessä kaikkea mutta paljoa ei syö, jos ei "tykkää" . On siis kohta 7v. Lempiruokaa pinaattiletut ja sushi.

On. Lapset oppii esimerkistä ja ketkä sen esimerkin antaa? No, ne nirsot vanhemmat.

Aikuiset ovat. Ihme ruikuttajia ja kitisijöitä. Ja ovat opettaneet saman lapsilleen. Mitä isot edellä...

Vierailija kirjoitti:

Ovat nirsompia. Johtuu heidän omista vanhemmistaan jotka ovat tottuneet eineksiin, roska-ja pikaruokiin.

Ei tietty koske kaikkia perheitä mutta kyllä hyvin monella on tapana syödä eineksiä jatkuvasti. Osaavatkohan edes perusruokaa valmistaa?

Miksi piisi tuhlata aikaa ruuan laittoon ja tehdä tästä jokin oman egon jatke? Tavattoman monet einekset on terveellisempiä, kuin jotkut perusruuat.

Nykylapsi voi valita, että syö vain hyvää ruokaa ja minusta se on hienoa. Kun ruokaa on ylenpalttisesti, löytyy jokaiselle se sopivin eikä siitä pidä syyttää lapsia. Kaikkea ei edes tarvitse maistaa, hengissä pysyy ilman kananaivomoussea tai loheksi väitettyä porkkanaa.

Enkä nyt tarkoita, että lapset syövät vain herkkuja. Hyvä ruoka on paljon muutakin.

Enpä tiedä. Meidän leikki-ikäinen nirsoilee, taaperona söi melkein kaikkea, kuten pikkuveljensäkin nyt. Äiti kertoo, että hän eli lapsena melkein pelkällä perunavoilla, kun oli niin nirso. Maitotilallisen lapsena ei juonut edes maitoa. Että kyllä sitä ennenkin osattiin. Eipä silloin tietty edes ollut niin paljon makuja, mistä nirsoilla. Tietty ehkä jotain sisäelimiä tai sellaisia, mitä nykyaikana ei ole juuri tullut vastaan missään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oli 5v nirsoimmillaan. Taaperona söi kaikkea kokonaisesta limestä oliiveihin. Mutta sitten se jotenkin muuttui. Nyt kyllä maistaa taas pyydettäessä kaikkea mutta paljoa ei syö, jos ei "tykkää" . On siis kohta 7v. Lempiruokaa pinaattiletut ja sushi.

Se on kai aika yleistä ja liittyy käsittääkseni jotenkin evoluutioon, on ollut ihan terveellistä epäillä outoja makuja. Säilyy paremmin hengissä, kun ei syö mitä sattuu.

Moniko aikuinen söisi iloisena 60-luvun tavallisia arkiruokia eli munuaisia, maksaa ja muita sisäelimiä - ja moniko työntäisi ne lautasella sivuun vain siksi, että on vegaani eli nirso.

Minä ja sisarukseni, 80-luvun lapset, olimme supernirsoja. Kaikki opimme kyllä syömään aikalailla kaikkea aikuisina. Yhdellä on terveyssyistä aika rajattu ruokavalio, kaksi meistä on kasvissyöjiä.

Mä olin täysin valmistautunut siihen, että omakin lapsi on nirso. Kävikin niin, että hän on kaikkea muuta. Pienestä asti halunnut maistaa kaikkea, joistain toteaa ettei välitä mutta jatkaa rohkeasti uusien makujen kokeilua. Lempiruokia (nuudelien ja pastan lisäksi) paahdetut kasvikset, pikkelöidyt kasvikset, marinoidut pavut, sushi. Syö joka aamu kaurapuuroa ja päälle kelpaa kaikki marjat, tänä talvena vetänyt pakkasesta useamman kilon mm. aroniamarjaa.

Meillä kyllä syödään monipuolisemmin kuin lapsuudenkodissani, käytämme huomattavasti enemmän mausteita ja erilaisia öljyjä ja kastikkeita. Lisäksi olemme viettäneet pitkiä aikoja mm. Aasiassa jossa lapsi tottunut erilaiseen ruokaan kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja sisarukseni, 80-luvun lapset, olimme supernirsoja. Kaikki opimme kyllä syömään aikalailla kaikkea aikuisina. Yhdellä on terveyssyistä aika rajattu ruokavalio, kaksi meistä on kasvissyöjiä.

Mä olin täysin valmistautunut siihen, että omakin lapsi on nirso. Kävikin niin, että hän on kaikkea muuta. Pienestä asti halunnut maistaa kaikkea, joistain toteaa ettei välitä mutta jatkaa rohkeasti uusien makujen kokeilua. Lempiruokia (nuudelien ja pastan lisäksi) paahdetut kasvikset, pikkelöidyt kasvikset, marinoidut pavut, sushi. Syö joka aamu kaurapuuroa ja päälle kelpaa kaikki marjat, tänä talvena vetänyt pakkasesta useamman kilon mm. aroniamarjaa.

Meillä kyllä syödään monipuolisemmin kuin lapsuudenkodissani, käytämme huomattavasti enemmän mausteita ja erilaisia öljyjä ja kastikkeita. Lisäksi olemme viettäneet pitkiä aikoja mm. Aasiassa jossa lapsi tottunut erilaiseen ruokaan kuin täällä.

Tuo on niin totta! Kaikki lapset pitäisi kasvattaa Aasiassa, jossa mausteilla peitetään nopeasti mätänevän lihan pistävä maku.

En tiedä miten ennen oli, omat lapseni syövät kyllä melkein kaikkea. Kavereilla kyllä nirsoja lapsia, jotka saattavat syödä vaan makkarat makkarakeitosta. Mutta vaikuttaa siltä, että jotkut vanhemmat eivät jaksa opettaakaan lapsia syömään monipuolisesti? Annetaan vaan heti lisää makkaraa lapselle, vaikka kaikki perunat ja porkkanat on yhä lautasella syömättä.

Ja sit ajattelevat eksoottisemmista ruoista ”ei se kuitenkaan syö”. Saattavat vielä sanoa lapsen kuullen tämän. Eipä ole ihme ettei syö, joten eikun nakkikastiketta sitten vaan.

Nirsoin ihminen jonka tunnen on kyllä 70-vuotias äitini. Ei käy kala, ei äyriäiset, ei mausteet, ei tomaatti, ei monet yrtit, ei mikään juures jos se ei ole ihan mössöpehmeää, ei jugurtti eikä muutkaan hapanmaitotuotteet, ei oliivit... vaikka mitä mitä ei syö. Lapsemme syö näitä kaikkia. Väitän että monet vanhemmat ihmiset on tällaisia.