Lue keskustelun säännöt.
Jokainen pelkää kuolemaa
Kommentit (19)
Olen eri mieltä aloittajan kanssa.
Ei minua kuolemassa pelota se, että menetän kaiken, sekä läheiseni että omaisuuteni. Olen tietoinen, että näin käy. Todennäköisesti menetän jopa tietoisuuteni, ainakin suurelta osin.
Väittäisin, että useimpia ihmisiä pelottaa kuolemassa se, ettei tiedetä, mitä sen jälkeen on ja tapahtuu. Eli kuolemanpelko on oikeasti tuntemattoman pelkoa.
Ja siis kyllä, ajoittain pelkään kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Minä olen menettänyt kaiken enkä enää pelkää. Ennemmin toivon..
Aloittaja tarkoittaa ehkä sitä, että kun on menettänyt kaiken. Mitä enää pelkäisi. Eniten ihminen pelkää läheisten menetystä.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä aloittajan kanssa.
Ei minua kuolemassa pelota se, että menetän kaiken, sekä läheiseni että omaisuuteni. Olen tietoinen, että näin käy. Todennäköisesti menetän jopa tietoisuuteni, ainakin suurelta osin.
Väittäisin, että useimpia ihmisiä pelottaa kuolemassa se, ettei tiedetä, mitä sen jälkeen on ja tapahtuu. Eli kuolemanpelko on oikeasti tuntemattoman pelkoa.
Ja siis kyllä, ajoittain pelkään kuolemaa.
Minua pelottaa se kuoleman hetki: kipu ja ahdistus. Tämä pelko on kaikkien pelkojeni, kuten hukkumisen ja palamisen, perusta. Kuoleman jälkeistä aikaa en murehdi lainkaan, ajan tullessa tervehdin kuolemaa jos sen saan rauhassa ottaa vastaan.
En pelkää kuolemaa vaan kuolemista. Jos se tekee kovin kipeää ja kestää kauan. Ilman perhettä pelottaa joku syöpäkuolema, kun kukaan ei olisi vahtimassa saanko tarpeeksi kipulääkettä ja kuolen luultavasti ihan yksin kun hoitajilla ei ole aikaa viipyä siinä vuoteen äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkääkö sitä elämää vai kuolemaa lopulta?
En pelkää kuolemaa, vaan kipua. Mahtaa olla tuskaista hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan mahdollinen kituminen ketuttaa. Itse kuolema - tiedottomuus- on jokaiselle armahdus tästä paskasta.
Jokainen sotilas on Jumalalle kuoleman velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oli niin hirveä kipu kädessä että kuolema olis ollu helpotus.
Hydradenitis...
Ranne kuivui, 2cm lähti.
Lääkäri l puoskari totesi että sitten kun käsi on irti, voidaan jatkotoimenpiteitä harkita.
Vaihdoin lääkärikeskusta ja heti sain antibiootit ja kuntoutusta fyssarilla.
Lääkäritäti oli muuten hiukka lihava.
Eikö terveysalan ammattilainen noudata omia ohjeitaan kun itsensä kolmesataakiloiseksi päästää?
Aika kiehtovasti useat NDE: kokeneet eivät pelkää enää luolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipua pelkään kyllä, mutta paljon enemmän pelkään läheisteni puolesta. En halua kenenkään joutuvan suremaan takiani tai järjestelemään asioitani. Haluan että lapseni löytävät paikkansa maailmassa ennen kuin minä kuolen, enkä halua että vanhempani joutuvat suremaan minua ja järjestelemään asioitani.
Paskapuhetta. Ei kaikki pelkää kuolemaa eikä se liity vain menetyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tietää universumin salaisuudet nin eipä pelota!
En kauheesti edes ajattele asiaa. Miksi se muuksi muuttuis?
Miten voisin kuolla kun en ole koskaan syntynytkään?
Tätä olenkin aina miettinyt, että miten ihminen joka ei tunne Jumalaa selviää elämästä ja kuolemasta? Itselle ei ole mikään ongelma enkä pelkää mitään kuolemaan liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olenkin aina miettinyt, että miten ihminen joka ei tunne Jumalaa selviää elämästä ja kuolemasta? Itselle ei ole mikään ongelma enkä pelkää mitään kuolemaan liittyvää.
Mitä tarkoitat selviämisellä? Minun elämääni ei ole koskaan kuuluneet mitkään jumalat.
Eli kohta kukaan ei kukaan.