Kun lapsi ei halua eskariin (eikä kouluun).
Viisivuotias poikamme on reipas, sosiaalinen ja välkky. Jostain syystä hän vain ei ole koskaan oikein viihtynyt kerhoissa. On kyllä käynyt niissä mutta aina surkutteli ennen lähtöä, että mielummin kyllä leikkisi kotona sen ajan kun kerho on ihan liian pitkä (2 h). Lapset ovat olleet meillä kotihoidossa (hoitaja) mutta lähtevät syksyllä päiväkotiin ja poika siis eskariin + 1 h päiväkotia päivässä.
Nyt tuo eskari on jo ihan hirveä peikko. Eilen poika-raukka jopa itki sitä, että haluaa jäädä kotiin. Eskari jännittää kovasti (on perinyt minulta jännäämisen) mutta lisäksi on sitä mieltä, että on ihan kamalaa olla joka päivä viisi pitkää tuntia eskarissa ja hoidossa kun kerhokin (2 h) oli niin pitkä. Oli kuulemma nähnyt jouluna ohjelman, jossa yksi kuusivuotias ei ollut käynyt eskaria ollenkaan koska ei ollut halunnut ja yritti vedota siihen, että eihän hänenkään tarvisi.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Tuntuu kamalalta kun muiden lapset ovat niin mielissään lähdössä eskariin ja kouluun. Miten poikaa voisi tsempata?
En tiedä pelkääkö poika, ettei saa eskarissa kavereita vai että siellä on tosissaan tylsää. On ollut ikäisekseen aina aika välkky, puhuu värikkäästi, on kiinnostunut tietokirjoista ja osaa lukea lyhyitä sanoja. Ei silti ole mikään "nörtti", leikkii naapurin lasten kanssa mitä milloinkin ja on iloinen ja hauska.
Kommentit (54)
Kerrot ne hyvät asiat miksi eskarissa kannattaa käydä.
- tutustuu tuleviin koulukavereihin
- saa uusia kavereita
- oppii toimimaan ryhmässä
- siellä tehdään hauskoja juttuja
- saa oman eskarikirjan
- tehdään tehtäviä
- ehkä oppii lukemaan
- tekevät kokeita (tekivät maatumiskokeen, hautasivat syksyllä jätteitä ja tutkivat mitä niille oli tapahtunut talven aikana, ruokajäte, muovia yms.)
- tekevät retkiä
- käyvät uimahallissa
Miksi pitäisi?
Ylläolevalla ihan turhia perusteluja, pöh.
ei ole halunnut kerhoon, eskariin tai kouluun, koska uudet asiat vaan jännittää. mut kun olen sitten vaan moisiin vienyt, niin on pitänyt hirmu paljon noista kaikista.
eskariin ja poika tykkäsi kovasti! :) Tykkäsi eskaritädistä ja ennen kaikkia siitä, että siellä oli mukavia leluja (rakennuspalikoita, pikkuautoja, tietokirjoja jne). Oli ehkä kuvitellut, että eskarissa ei saa enää leikkiä tms vaikka oltiikin kerrottu, että siellä leikitään.
Se kamala jännitys on nyt ainakin poissa toistaiseksi. Lupasimme pojalle eilen reippauslahjan jonka kävimme ostamassa tutustumisen jälkeen. Eilen ja aamulla oli sen vuoksi helppo lähteä tutustumaan kun oli jotain kivaa mitä odottaa sen jälkeen. Samoin olemme luvanneet, että ekan eskaripäivän jälkeen käydään ostamassa lahja.
Edelleen on täysin mahdollista (ja uskoisin, että todennäköistä), että poika ei jaksaisi käydä siellä eskarissa päivittäin mutta niin se vaan alkaa nyky-Suomessa tuo koulu-ura jo kuusivuotiaana, ei auta itkut ei (tässä tapauksessa 5,5-vuotiaana).
Hyvä alku tuli ainakin teidän eskariuralle. Ja joka aamu se ei kiinnosta, sehän on selvä. Harva sitä töihinkään ihan joka aamu on innoissaan lähdössä =)
Kaikkea hyvää teidän koulutielle!
T: se jonka tyttökin jännitti aluksi, ja saa vieläkin tarrapalkinnon kun on erityisreipas (esim. käy itse reippaasti hammashoitolassa tms)
koska sinä annat hänen käyttäytyä noin. Pidät koko ajan takaporttia auki ja poika vaistoaa sen.
Ei herttinen sentään.
Ja mitä ihmeen takaporttia pidän auki?! En ole kertaakaan sanonut pojalle, että eskariin ei olisi pakko mennä. Siitä ei ole edes keskusteltu.
koska sinä annat hänen käyttäytyä noin. Pidät koko ajan takaporttia auki ja poika vaistoaa sen. Ei herttinen sentään.
POika on fiksu ja normaali. Eskaria ei tosiaan ole pakko käydä ja lapsesta kasvaa takuulla normaali, vaikkei siellä kävisikään kuin esim. muutamana päivänä viikossa tms. 6-vutias on vielä pieni ja on ihan normaalia haluta olla kotona. Sen sijaan nykyajan päiväkotikauhut eivät ole normaaleja vaan toisensa huomioonottamattomia, vaativia hirmuja (joo, kärjistän ja yleistän, mutta tämä ei tosiaan saisi olla normi, kuten nykyisin on!) ja heidän vanhempansa kuvittelevat, että muiden hoitamana lapsesta tulee jotenkin parempi kuin kotona kasvattamalla. Hah!
Toki laposi tottuu ja alistuu ja turtuu ja oppii jopa pitämään asioista, mutta ei se tarkoita sitä, että olisi pakko joka päivä raahata vastenmieliseen paikkaan jännittäjätyyppiä. Tässä ei tosiaan ole kyse siitä, että pidetään takaporttia auki tai lapsi olisi ollut liikaa kotona, päinvastoin, häntä on kasvatettu lapselle sopivalla tavalla ja hänestä tulee takuulla ihana poika! Rohkeutta siis! Kiva, että tutustuminen meni hyvin, mutta älä ota näistä viesteistä paineita. Lapsesi saa jännittää, hän tarvitsee kannustusta ja rohkaisua, mutta ei pakotusta, ei uhkailua eikä välinpitämättömyyttä.
Jos et tajua, varaa aika perheneuvolaan.
Pikkusiskon koulutaival olikin sitten yhtä takkua ja poissaololuvat koko koulun ennätys.
en oikeasti ymmärrä miten muka olisin paapoja! Oikeasti käy sääliksi teidän lapsia, jos ette kohtele heitä yksilöinä vaan niin, että jokaisen lapsen pitäisi olla samanlaista massaa. Ei ole tullut mieleen, että lapsilla on erilaiset luonteet ja jokaisella omat pelkonsa. Joku on rohkeampi kuin toinen. Esim. kaksi nuorinta meillä on menossa kiljuen päiväkotiin mutta vanhin tarvitsee tukea. Enkä todellakaan ole menossa tämän asian kanssa perheneuvolaan. Kun sinulla se tuli mieleen, niin neuvon vakavasti menemään hoitoon, et taida ymmärtää mitään sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
En minä lastani eskariin pakottanut, kun oli mahdollisuus olla kotonakin. Kouluun hän kyllä meni innolla.
Meillä ainakin mennään vasta 6v. ...
Meillä myös jännittäjätyttö, samanikäinen. Eskari ei ole ongelma kuska jatkaa tutussa päiväkodissa, mutta harrastusten, päiväkodin aloittaminen, päiväkodin retket ym. ovat olleet välillä todella hankalia. Nimenomaan se etukäteisjännittäminen, kun pääsee vauhtiin, niin viihtyy ja tykkää. Tietän tunteen hyvin, koska olen ollut lapsena samanlainen jännittäja, ja edelleenkin jännitän uusia tilanteita. Aikuisena tietysti osaa eri tavalla hallita sen jännityksen, mutta ei se poista käsien tärinää, ruokahaluttomuutta ym. ennen uusia tilanteita. Tästäkin keskustelusta huomaa, kuinka epäempaattisia osa ihmisistä on, ei osata millään lailla asettua toisen asemaan. Samoin kuin koirakeskusteluissa, järkyttävää huomata miten toiset eivät voi ymmärtää että joku voi pelästyä/ei tykkää kun iso koiraa hyppää nuolemaan kasvoja.
täyttää 6 vasta joulun jälkeen.. tämä sille ketä ihmetteli 5 vuotiaita eskarilaisia.
mennä päiväkerhoon, joka oli 2-3 krt viikossa pari tuntia. Mutta eskariin mennään joka päivä, joten tulee paljon tutummaksi paikat, tädit ja kaverit, kun siellä ollaan niin paljon, että jännitys ja itku menee viikossa ohi. Näin ainakin meillä.
Poikasi löytää varmasti sieltä kaverin tai kavereita ja on vähän ajan päästä ikionnellinen ja ylpeä itsestään, kun pärjää niin hyvin. Onnea matkaan !
käynyt reippaasti kerhossa eikä ole koskaan jännittänyt esim. kerhon retkiä vaan on mennyt niihin tosi mielellään. Silti normaalit kerhokerrat ovat tylsistyttäneet. Tuon vuoksi mietin, että mitenköhän jaksaa sitten eskarissa olla. Nyt onneksi tuosta toisesta suuresta ongelmasta päästiin kun jännitys on ainakin toistaiseksi poissa :)
Meillä samanlainen 5v.Loppu keväästä ei suostunut tulemaan enään avoimeen pväkerhoonkaan(tosin syy voi olla se että muuta lapset olivat vasta alle 3v.ja yksi 3v.).Vuoden päästä olisi sitten eskarin aika.Olen kyllä laittamassa hänet eskariin,jotta tottuu ryhmässä olemiseen ym...Meillä on se tilanne että taksi vie ja tuo,koska matkaa on 23km yhteen suuntaan ja kunta siis hoitaa kuljetuksen.Joten alku voi olla vielä vaikeampaa.Mutta olen osa-aika työssä ja en voi itse kuljettaa.kaikki on ensin tosi vaikeeta mutta kun tutustuu ym...niin sitten jo menee muiden mukana.4.lapsi on eikä kukaan sisaruksista ole samanlainen siis muilla sujunut hyvin.Tänä keväänä ei ainakaan edes ollut mitään eskari tutustumista mikä tuntuu kyllä aika oudolta.
vuoden päästä pieninkään. Kotihoidosa ovat eikä kellään oo ollut mitään sopeutumisongelmaa. Sosiaalisia tapauksia ovat ja koulussa kaveripiirissä pärjäävät