Lue keskustelun säännöt.
Koira perheesen - emännän ja isännän keskenään eroavat persoonallisuudet
Koirako meille?
10.03.2021 |
Toiveissani olisi saada koira perheenjäseneksi, mutta epäröin meidän perheen ihmisten soveltuvuutta siihen. Olen itse hyvin lempeä, hoivaava ja rauhallinen, enkä voisi koskaan ajatella korottavani esim. ääntäni pelottavasti, jos koira tekisi jotain ns. "pahaa". Puolisoni on toki myös näin ihmisten kesken lempeä, mutta hänessä kyllä voisi mielestäni herätä esim. äkkipikaisuus/auktoriteettimäisyys koiran kanssa, eikä hän ainakaan "paapoisi" koiraa mitenkään. Ehkä puolisoni olisi jopa selkeämpi/parempi koiran koulutuksessa ja kasvatuksessa kuin minä, jotta koira voisi elää hyvää elämää itselleen selkeillä säännöillä. Minä voisin olla ehkä liiankin hoivaava ja lepsu koiran kanssa.
Kysyisinkin, löytyykö mielipiteitä tai tietoa siitä, miten kaksi näin erilaista ihmistä voisivat onnistua tarjoamaan koiralle hyvän elämän. Onko ihan tuhoon tuomittu yritys, ja aistiiko koira sen, että nyt on kaksi ääripään ihmistä ja menee siitä sekaisin yms.? Puolisoni ei itse oma-aloitteisesti ottaisi koiraa, vaikka hänellä ei koiraa vastaan ole mitään. Olisin siis itse uudesta perheenjäsenestä pääasiassa vastuussa. Onko tämäkin käytännössä sellainen asia, jonka vuoksi koira ei soveltuisi meille lainkaan?
Ja vielä siitä, että tiedostan kyllä koronakoira-ilmiön ja olen analysoinut hyvin tarkkaan sen, että en toivo koiraa vain sen takia, että elämä on nyt erilaista kuin normaalisti ja jos tästä joskus normaaliin päästään niin koiran tarpeet ovat tietenkin sitten ykkösenä.
Kommentit (7)
Kunhan mies ei lukeudu niihin jotka luulevat että koira kuuluu kouluttaa kovin ottein huutamalla ja alistamalla niin en usko että mitään ongelmaa teidän erinäisissä luonteissanne on koiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muodostui hieman ongelmaksi se, kun mies ei jaksanutkaan lupauksista ja etukäteen käydyistä keskusteluista huolimatta panostaa koiran yhtenevään koulutukseen, vaan lepsuili ja unohteli varsinkin huonon käytöksen kanssa asioita. Niinpä koiralle ei muodostunuy selkeitä yhtenäisiä "sääntöjä" ja toiminnassa ei ole ollut tiettyä johdonmukaisuutta joka sitten näkyy aina välillä.. Joten kuitenkin persoonien eroista huolimatta pääsääntöisesti samat toimintamallit olisi varmasti hyvä olla ihmisillä, jotka koiran kanssa asuvat samassa taloudessa ja ovat sen kanssa tekemisissä päivittäin.
Koira oppii kyllä olemaan äkkipikaisenkin ihmisen kanssa, muttei siitä välttämättä silloin ihan tasapainoista tule. Voi jäädä pelokkaaksi jos kasvattaja on kovin arvaamaton.
Rauhallisuus ja lempeys ovat hyviä ominaisuuksia. Kun kerran tiedostat että sinulla on taipumusta lepsuiluun, voit alusta asti opetella siitä myös eroon ainakin suhteessa koiraan.
Eläimelle säännön pitää olla joka kerta sama. Et esim. voi päästää sitä sohvalle ”tämän kerran”, vaikka se näyttäisi kuinka kaipaavalta, ellei ole ok että se yrittää jatkossakin pesiä isännän lempipaikalla miten lystää. Jos annat sen ryntäillä hihnassa miten sattuu, koko homma menee tosi vaikeaksi jos puolisosi sitten hermostuu vastaavaan käytökseen ja alkaa riuhtoa ja komennella sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perheissä on erilaisia jäseniä. Koira kyllä sopeutuu.
Sinun kuitenkin päävastuullisena pitäisi ehdottomasti mennä johonkin pentukurssille koiran kanssa ja muutenkin käydä hyvällä koirankouluttajalla.
Hyvin hoivaavat ja tunteelliset ihmiset ovat usein pieni ongelma koirien näkökulmasta. Sellaiset ihmiset miettivät liian helposti sitä, tuntuuko joku asia nyt koiran mielestä ikävältä ja inhimillistävät usein koiraa. Pentu alkaa luulla itsestään liikoja, jos ihminen lepertelee ja liehittelee ja antaa huonon käytöksen jatkua. Suoraviivaisempi ihminen, joka ymmärtää sen ettei koiralle koskaan perustella eikä selitetä asioita, saa usein paremman lopputuloksen aikaan.
Miehesi luonne voi siis sopia oikein hyvin koiranomistajalle ja sinäkin voit oppia, koska näköjään haluat kehittyä ja pohdit asiaa.
Viiden ison koiran kokemuksella neuvoisin:
- ole jämäkkä ja johdonmukainen, älä höpise ja jutustele koiralle esim. ulkona tai kun siltä halutaan jotain, vaan anna aina vain selkeät käskyt
- palkitse onnistumisista. Myös siitä jos pentu yrittää parhaansa.
- opeta pienestä pitäen tarpeelliset käskyt (tule, oma paikka, jätä/irti, odota, maahan jne.) ja vaadi niiden noudattamista, älä koskaan katso perseilyä läpi sormien
- älä mieti, pahoittaako koira jostain mielensä - se ei ole ihminen eikä lapsi
- osoita aina olevasi lauman johtaja, jota koiran on ilo totella, koska siitä saa turvaa ja hyötyä
- järjestä koiralle sen rotuun ja luonteeseen sopivaa tekemistä - vähintään liiku sen kanssa paljon luonnossa, ota se mukaan retkille ja järveen uimaan, anna sen etsiä, haistella, suorittaa tehtäviä jne. niin se pysyy stressittömänä ja tasapainoisena
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmisen ei tarvitse muuttaa omaa luonnettaan, koiran voi kyllä kouluttaa lempeälläkin otteella, kunhan on tosiaan johdonmukainen. Koiralle ei tarvitse esim. korottaa ääntään. Komentaminen sujuu ihan hyvin normaalillakin äänenvoimakkuudella. Kyse on ihmisen eleistä, äänensävystä ja kokonaisolemuksesta. Koiralta ei siis kysytä haluaako se, vaan opastetaan tekemään oikein erilaisissa tilanteissa. Kun koiran ja isäntäväen välillä on hyvä yhteys, koira ymmärtää hyvin pienistä eleistä mitä siltä toivotaan.
Inhimillistämisen välttäminen on myös tosiaan tärkeää. Koiralla ei ole samanlainen ajatusmaailma kuin ihmisellä. Sellainen käytös mitä ihminen toivoisi toiselta ihmiseltä ei ole aina se mitä koira toivoisi ihmiseltä. Koiran tarpeet ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perheissä on erilaisia jäseniä. Koira kyllä sopeutuu.
Sinun kuitenkin päävastuullisena pitäisi ehdottomasti mennä johonkin pentukurssille koiran kanssa ja muutenkin käydä hyvällä koirankouluttajalla.
Hyvin hoivaavat ja tunteelliset ihmiset ovat usein pieni ongelma koirien näkökulmasta. Sellaiset ihmiset miettivät liian helposti sitä, tuntuuko joku asia nyt koiran mielestä ikävältä ja inhimillistävät usein koiraa. Pentu alkaa luulla itsestään liikoja, jos ihminen lepertelee ja liehittelee ja antaa huonon käytöksen jatkua. Suoraviivaisempi ihminen, joka ymmärtää sen ettei koiralle koskaan perustella eikä selitetä asioita, saa usein paremman lopputuloksen aikaan.
Miehesi luonne voi siis sopia oikein hyvin koiranomistajalle ja sinäkin voit oppia, koska näköjään haluat kehittyä ja pohdit asiaa.
Viiden ison koiran kokemuksella neuvoisin:
- ole jämäkkä ja johdonmukainen, älä höpise ja jutustele koiralle esim. ulkona tai kun siltä halutaan jotain, vaan anna aina vain selkeät käskyt
- palkitse onnistumisista. Myös siitä jos pentu yrittää parhaansa.
- opeta pienestä pitäen tarpeelliset käskyt (tule, oma paikka, jätä/irti, odota, maahan jne.) ja vaadi niiden noudattamista, älä koskaan katso perseilyä läpi sormien
- älä mieti, pahoittaako koira jostain mielensä - se ei ole ihminen eikä lapsi
- osoita aina olevasi lauman johtaja, jota koiran on ilo totella, koska siitä saa turvaa ja hyötyä
- järjestä koiralle sen rotuun ja luonteeseen sopivaa tekemistä - vähintään liiku sen kanssa paljon luonnossa, ota se mukaan retkille ja järveen uimaan, anna sen etsiä, haistella, suorittaa tehtäviä jne. niin se pysyy stressittömänä ja tasapainoisenaKannattaa kuitenkin muistaa, että ihmisen ei tarvitse muuttaa omaa luonnettaan, koiran voi kyllä kouluttaa lempeälläkin otteella, kunhan on tosiaan johdonmukainen. Koiralle ei tarvitse esim. korottaa ääntään. Komentaminen sujuu ihan hyvin normaalillakin äänenvoimakkuudella. Kyse on ihmisen eleistä, äänensävystä ja kokonaisolemuksesta. Koiralta ei siis kysytä haluaako se, vaan opastetaan tekemään oikein erilaisissa tilanteissa. Kun koiran ja isäntäväen välillä on hyvä yhteys, koira ymmärtää hyvin pienistä eleistä mitä siltä toivotaan.
Inhimillistämisen välttäminen on myös tosiaan tärkeää. Koiralla ei ole samanlainen ajatusmaailma kuin ihmisellä. Sellainen käytös mitä ihminen toivoisi toiselta ihmiseltä ei ole aina se mitä koira toivoisi ihmiseltä. Koiran tarpeet ovat erilaisia.
Juuri näin! Olen ostanut kolme viimeisintä koiraani samalta kasvattajalta, joka on oikea rauhallisuuden ja lempeyden perikuva. Ei hän korota koskaan ääntään koirilleen. Koiralla on tosi hyvä kuulo, huutaminen on aivan turhaa. Kun tietää mitä tekee ja koira oppii alusta asti miten kannattavaa tämän ihmisen totteleminen on, ei sen kanssa tarvitse ikinä ärhennellä eikä teiskata.
Mutta johdonmukainen on oltava, koska koira on tosi yksinkertainen olento joka ei perusteluja ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vähänkin pitää epäröidä lemmikin hankkimista, älä ota.
Ainahan perheissä on erilaisia jäseniä. Koira kyllä sopeutuu.
Sinun kuitenkin päävastuullisena pitäisi ehdottomasti mennä johonkin pentukurssille koiran kanssa ja muutenkin käydä hyvällä koirankouluttajalla.
Hyvin hoivaavat ja tunteelliset ihmiset ovat usein pieni ongelma koirien näkökulmasta. Sellaiset ihmiset miettivät liian helposti sitä, tuntuuko joku asia nyt koiran mielestä ikävältä ja inhimillistävät usein koiraa. Pentu alkaa luulla itsestään liikoja, jos ihminen lepertelee ja liehittelee ja antaa huonon käytöksen jatkua. Suoraviivaisempi ihminen, joka ymmärtää sen ettei koiralle koskaan perustella eikä selitetä asioita, saa usein paremman lopputuloksen aikaan.
Miehesi luonne voi siis sopia oikein hyvin koiranomistajalle ja sinäkin voit oppia, koska näköjään haluat kehittyä ja pohdit asiaa.
Viiden ison koiran kokemuksella neuvoisin:
- ole jämäkkä ja johdonmukainen, älä höpise ja jutustele koiralle esim. ulkona tai kun siltä halutaan jotain, vaan anna aina vain selkeät käskyt
- palkitse onnistumisista. Myös siitä jos pentu yrittää parhaansa.
- opeta pienestä pitäen tarpeelliset käskyt (tule, oma paikka, jätä/irti, odota, maahan jne.) ja vaadi niiden noudattamista, älä koskaan katso perseilyä läpi sormien
- älä mieti, pahoittaako koira jostain mielensä - se ei ole ihminen eikä lapsi
- osoita aina olevasi lauman johtaja, jota koiran on ilo totella, koska siitä saa turvaa ja hyötyä
- järjestä koiralle sen rotuun ja luonteeseen sopivaa tekemistä - vähintään liiku sen kanssa paljon luonnossa, ota se mukaan retkille ja järveen uimaan, anna sen etsiä, haistella, suorittaa tehtäviä jne. niin se pysyy stressittömänä ja tasapainoisena