Traumaterapia ei etene, kokemuksia

Vaihda terapeuttia.

Omani oli apaattinen kuuntelia ilman kuuntelemista. Vaihdoin, ja edistyminen alkoi.

Osa haluaisi tehdä jottain ihan muuta, näitä on joka ammatissa. Väärä tehtävä, leipiintyminen, ok palkka niin ei uskalla irtisanoutua.

Mulla on sama kokemus. Tulin siihen tulokseen, että terapeutti pelkää aiheuttavansa mussa asioista puhumalla niin kovan reaktion, että en kestä. Vaikka mähän olen kokenut ne jo ja seuraus on sitten se, että pyörittelen asioita omassa mielessäni yksin.

Toinen selitys on 'vakauttaminen'. Joka tapauksessa pieleen on menossa. Ota puheeksi, jos ei muutu, niin vaihda.

Jos teillä on 3 vuotta aikaa niin sitä ehtii hyvin alkulämmitellä ja luoda luottamusta. 🙄

Resurssien haaskuuta, sillä moni hyötyisi tehokkaasta 6kk jaksosta ja kotitehtävistä eniten.

Ei kaikki, mutta esim kaltaisesi homma purkkiin-ihmiset, joilla on valmius käydä asia läpi. Jos elämä on muuten ollut balanssissa, en näe varovaisuudelle perustetta, sillä yleensä säästetään terapiassa kävijää itseään. Lapsuuden traumat tai yllättävät takaumat, alitajunnasta nousevat ns uudet muistot voivat viedä joiltakin hetkeksi jopa työkyvyn, jos niihin mennään liian nopeasti ilman luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama kokemus. Tulin siihen tulokseen, että terapeutti pelkää aiheuttavansa mussa asioista puhumalla niin kovan reaktion, että en kestä. Vaikka mähän olen kokenut ne jo ja seuraus on sitten se, että pyörittelen asioita omassa mielessäni yksin.

Toinen selitys on 'vakauttaminen'. Joka tapauksessa pieleen on menossa. Ota puheeksi, jos ei muutu, niin vaihda.

Juuri näin tässä on käynyt. Mietin tapahtumaa jatkuvasti yksin, koska tuntuu ettei terapeutti itse ole valmis menemään siihen. Ei minua ahdista puhua siitä, ahdistaa kun ollaan niin kuin koko asiaa ei olisi edes tapahtunut. Olen yrittänyt ottaa puheeksi, ja sanoa että minun on helppo kertoa tapahtuma, mutta terapeutti ei noteeraa tätä. Jotenkin raskasta, kun ryhmässä puhuttiin niin suoraan ja koin sen olevan huomattavasti parempi: olo keveni, suorituskyky parani. Nyt jään yksin ahdistumaan.

Vaihtaminen tuntuisi todella työläältä tässä kohti.

Ap

Oon ymmärtänyt että tapahtuman käsittely terapiassa liian äkkiä tai suoraan tms voi traumatisoida vain pahemmin. Jotenkin se saa trauman tarraamaan tiukemmin, en muista enää miten. Voi olla siitä kyse varovaisuudessa?

Tässä aiheesta

Onko psykodynaaminen? Heitin hukkaan varmaan 50 käyntiä moisen luona. Lopeta ja etsi uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama kokemus. Tulin siihen tulokseen, että terapeutti pelkää aiheuttavansa mussa asioista puhumalla niin kovan reaktion, että en kestä. Vaikka mähän olen kokenut ne jo ja seuraus on sitten se, että pyörittelen asioita omassa mielessäni yksin.

Toinen selitys on 'vakauttaminen'. Joka tapauksessa pieleen on menossa. Ota puheeksi, jos ei muutu, niin vaihda.

Juuri näin tässä on käynyt. Mietin tapahtumaa jatkuvasti yksin, koska tuntuu ettei terapeutti itse ole valmis menemään siihen. Ei minua ahdista puhua siitä, ahdistaa kun ollaan niin kuin koko asiaa ei olisi edes tapahtunut. Olen yrittänyt ottaa puheeksi, ja sanoa että minun on helppo kertoa tapahtuma, mutta terapeutti ei noteeraa tätä. Jotenkin raskasta, kun ryhmässä puhuttiin niin suoraan ja koin sen olevan huomattavasti parempi: olo keveni, suorituskyky parani. Nyt jään yksin ahdistumaan.

Vaihtaminen tuntuisi todella työläältä tässä kohti.

Ap

Ymmärrän, että tuntuu työläältä. Mutta mulle kävi niin, että kolme vuotta paloi ja ne asiat, mitä olisin halunnut käsitellä, ovat yhä käymättä läpi. Toki kun sulla on vasta viisi kertaa takana ja olet jo havahtunut asiaan, niin voit ottaa sen puheeksi ja katsoa, että muuttaako se tilannetta. Tulosta sinne terapiaan vaikka mukaan tämä keskusteluketju. 

Vierailija kirjoitti:

Onko psykodynaaminen? Heitin hukkaan varmaan 50 käyntiä moisen luona. Lopeta ja etsi uusi.

Kognitiivinen ja ratkaisukeskeinen.

Ap

Joo ei saat ana tota kehollista tuntemusta sun muuta!

Terapeutti ei selvästikään sovi sinulle, joten vaihda toiseen.

Terapian suhteen kannattaa minusta kuunnella omia vaistoja ja etsiä sellainen terapeutti, jonka kanssa on hyvä olla. Henkilökemiaa ja lähestymistapojen yhteensopivuutta ei voi pakottaa. Minusta hälyttävin ongelma tässä ei ole varsinaisesti hidas tempo, vaan se, että sanoistasi kuultaa huono yhteys terapeuttiin: "terapeutti ei noteeraa", "jään yksin ahdistumaan" jne. Kuulostaa, että tuollainen kokemus vain syventäisi traumaa.

Luota omiin tuntemuksiisi! Hyvä terapeutti ei ole kompromissi, vaan just sulle ja sun tilanteeseen sopiva, siitä ei kannata tinkiä. Apua sieltä haetaan, eikä mitä tahansa kuulevaa korvaparia.

Vierailija kirjoitti:

Terapian suhteen kannattaa minusta kuunnella omia vaistoja ja etsiä sellainen terapeutti, jonka kanssa on hyvä olla. Henkilökemiaa ja lähestymistapojen yhteensopivuutta ei voi pakottaa. Minusta hälyttävin ongelma tässä ei ole varsinaisesti hidas tempo, vaan se, että sanoistasi kuultaa huono yhteys terapeuttiin: "terapeutti ei noteeraa", "jään yksin ahdistumaan" jne. Kuulostaa, että tuollainen kokemus vain syventäisi traumaa.

Luota omiin tuntemuksiisi! Hyvä terapeutti ei ole kompromissi, vaan just sulle ja sun tilanteeseen sopiva, siitä ei kannata tinkiä. Apua sieltä haetaan, eikä mitä tahansa kuulevaa korvaparia.

Kiitos. Täytyy ottaa puheeksi.

Terapeutti tuntuu jotenkin herkältä ja hauraalta, ja luulen, että asiani on hänelle vaikea. En ole tuntenut näin kriisityöntekijöiden kanssa, kun tapahtumista on puhuttu ihan suoraan, ja se on heidän jokapäiväistä työtään. Jotenkin koen olevani vaikea ja raskas tapaus 🙄.

Ap

Mun piti just hakea terapian 4.vuotta jatkoksi, kun terapeutin kanssa ei saatu 3.vuonna terapiaa päätökseen. Jopa lausuntoon 3.vuonna kirjattiin että 4.vuosi tarvitaan. Nyt sitten kävin hakemassa sitä lausuntoa ja sitä on kuulemma todella vaikea saada enkä saanutkaan sitä mukaani.

Tykkään terapeutista, mutta olen pettynyt siihen ettei ottanut huomioon etenemistä kunnolla. Mun mielestä olis pitänyt varautua siihen, että jos 4.vuotta ei tulekaan.

Mut joo, 5 kertaa on hyvin vähän! Ei siinä ajassa mennäkään suoraan asiaan, ethän sinä edes tunne häntä vielä hyvin eikä hän sinua. En tosin tiedä millainen "paketti" sulle on sovittu, mut ei niitä traumoja heitetä noin vaan pois päiväjärjestyksestä.

Yleensä vuodessa on joko 20-80x45min, jotka voidaan pitää 45 tai 1,5h pätkissä.656

Etsi uusi terapeutti, sellainen joka osaa EMDR:ää https://www.kaypahoito.fi/nix01356

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Täytyy ottaa puheeksi.

Terapeutti tuntuu jotenkin herkältä ja hauraalta, ja luulen, että asiani on hänelle vaikea. En ole tuntenut näin kriisityöntekijöiden kanssa, kun tapahtumista on puhuttu ihan suoraan, ja se on heidän jokapäiväistä työtään. Jotenkin koen olevani vaikea ja raskas tapaus 🙄.

Ap

Kerro näistä ajatuksistasi avoimesti terapeutille. Hän ei mene haasteittesi käsittelystä rikki. Hänellä on jatkuva työnohjaus, jossa hän voi itse purkaa tuntojaan, mikäli tarvetta ilmenee.

Toivottavasti saat jatkossa paremmin sinulle sopivaa apua.

Itsellä on traumatausta ja jotenkin onnistuin hankkiutumaan psykodynaamiseen terapiaan. Hukkaan meni koko terapia. Mutta ei se mitään, olen syntynyt epäonnistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama kokemus. Tulin siihen tulokseen, että terapeutti pelkää aiheuttavansa mussa asioista puhumalla niin kovan reaktion, että en kestä. Vaikka mähän olen kokenut ne jo ja seuraus on sitten se, että pyörittelen asioita omassa mielessäni yksin.

Toinen selitys on 'vakauttaminen'. Joka tapauksessa pieleen on menossa. Ota puheeksi, jos ei muutu, niin vaihda.

Terapeutin laadusta kertoo hänen suhtautumisensa palautteeseen. Jopa kysymyksiin.

Itse kadun etten uskaltanut vaihtaa terapeuttia saati haastaa häntä. Meni turvalliseksi diipadaapaksi lähes autopilotilla. Tuo vaara on ihan todellinen koska sehän on kummallekin helpointa: näennäisen syvällinen jutustelu. Ainakin itse osaan tuon paskapuheen hyvin. Hyvä terapeutti just pyrkii sen ohi.

Terapian pitäisi olla dynaamista, jumia ja liikettä. Jos on liian ennustettavaa jokin on pielessä. Ja terapeutin persoonallisus on kaiken a ja o, koulutus voi joskus vaan sokeuttaa intuitiota.

.

Niin siis miksi pitää mennä terapiaan, jos jossain tilanteessa tulee ikäviä takaumia? Haittaavatko ne elämää jotenkin?