Tyhjä olo, tulin just terapiasta

Kyllä se sylikin vielä jostain tulee vastaan. Usko elämään ja sen hyviin puoliin, ne uskomukset ovat itseään toteuttavia ennustuksia.

Minkä asteinen ahdistus/masennus sulla on? Voithan koittaa olla ilman lääkkeitä, mutta jos tosiaan se alkuahdistus on ihan hirvee, niin miksi et ottaisi lääkettä? Ei se ole mikään häpeä. Pahimmassa ahdistuksessa kannattaa ajatella, että tästä kyllä selviää ja hokea sitä vaikka itselle. Se on vaikeaa, tiedän kyllä kokemuksesta, mutta kannattaa ainakin koittaa. Tsemppiä:)

Käyn kriisiterapiassa posttraumaattisen stressireaktion takia. Väkivaltainen parisuhdehelvetti, jota kestin melkein viisi vuotta, on alkusyynä. En koe jatkuvaa ahdistusta/masennusta, vaan lähinnä tuohon parisuhteeseen liittyviä asioita ja oireita.



ap

Millasta se terapia on? Onko sulla mies vai nais terapeutti? Oliko vaikeaa päästä hoitoon? Meinaan että eikös nykyään jonot terapiaan ole aika pitkiä?

Jutteleeko se sun kanssa. Vai kuunteleeko enemmän mitä sää puhut?

Ajattele, että olet todella onnekas ja viisas ihminen kun olet jättänyt sen kaiken taaksesi, se on ollutta ja mennyttä eikä koskaan enää palaa. Anna itsellesi ja sille pahoinpitelijälle anteeksi ja jatka elämääsi eteenpäin, anna menneitten jäädä menneisyyteen.

Mutta onneksi kokeilin lääkkeitä ja tajusin, ettei niitä tarvitse pelätä! Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mielialalääkkeet auttoivat melko nopeasti. Rauhoittavia en ole syönyt.

Ja nyt jo olen ajoittain niin ahdistunut, että tarvitsen pitkäkestoista rauhoittavaa. Mutta onneksi auttaa oloa. Tästä olotilasta ei pääse kuin ylöspäin, vaikka kyllä pelottaa miten jaksan terapian käydä läpi.

Tämä missä nyt olen, on akuuttia kriisiterapiaa. Viikko sitten soitin ja sain ajan nyt siis tähän päivään. En olis itse varmaan vieläkään hakeutunut terapiaan, mutta kasvatus- ja perheneuvolassa sitten vain "padot sortui" ja siellä työntekijä kehoitti mua hakemaan kriisiapua.



Naisterapeutti on, ja yhdessä jutellaan. Paljon sain itsekin puhua ja kertoa, mutta terapeutti myös auttoi kyselemällä, tukemalla, ja ennenkaikkea uskomalla mitä puhuin. Ex- kumppanini on psykopaattistasoisen persoonallisuushäiriön omaava, ja nyt sen uskallan jo ääneenkin sanoa kun viikon sisällä kaksi ammattihenkilöä on tämän minulle kertonut.



Kriisiterapia ei yksistään minulle riitä, vaan yksilöterapiaa jatketaan, näin hän sanoi. Samaten tuosta lääkityksestä jutteli, että siitä olisi toipumiseni kannalta hyötyä ja että sen avulla minun ei tarvitsisi kokea niitä asoita uudelleen, joista traumat ovat peräisin kun ne nyt väkisinkin pintaan nousevat uudelleen.



Seuraava aika on ensiviikolla.



ap

Onneksi hakeuduit ja sait apua. Siitä elämä lähtee eteenpäin. Haluaisin joskus itsekin mennä terapiaan omien sosiaalisten pelkojeni takia mutta en ole uskaltautunut koska olen aina ajatellut ettei minua kuitenkaan kukaan usko. :)

ns normaalia tuntea entistä ahdituneemmaksi itsensä.



Mutta odota huomiseen, itselläni olo kyllä parantui huomattavasti.



Jaksa ehdottomasti jatkaa terapiassa! Toivottavasti olet löytänyt hyvän terapeutin jonka kanssa synkkaa hyvin!



Itse olen etsinyt psykoterapeuttia viim vuoden ajan..No en kyllä kovin ahkerasti viim puoleen vuoteen. Tällä hetkellä en koe tarvetta, mutta olen sopinut psykiatrini kanssa että voin aloittaa etsinnät taas heti kun tuntuu siltä.

jos vaikka googlella haet psykopaatin / antisosiaalisen persoonallisuushäiriöisen piirteet, niin se on kovin selkeä kuvaus siitä, millainen eksäni etenkin loppuvaiheessa suhdetta oli.



Valitettavasti en nyt just jaksa eritellä tähän kaikkea mitä oli ja mita tapahtui. Takki on aika tyhjä.



ap