Oletko koskaan joutunut shokkiin tai ollut niin järkyttynyt jostain ettet ole voinut uskoa todeksi.

Koira raateli metsässä käden lähellä omaa kotia. Siinä se (joku saksanpaimenkoiran kokoinen sekarotu) roikkuu mun pienessä ranteessa ja rutina käy enkä saa sanotuksi mitään. Puree, puree, puree ja tuijotan kuinka kulmahampaat kerta toisensa jälkeen uppoo ranteeseen rutinalla. Ei kipua, pelkkää epäuskoa ja sitten koira irrottaa ja ampasee tiehensä, löntystän kotiin ja sain soperrettua miehelle että koira puri ja näytin veriset kädet. Sitten iskee kipu ja matkalla sairaalaan kipu niin hirveetä että oksennus lens ja vintti hilkulla pimentyä.

Aina kun ennen kuulin ihmisten puhuvan, että jotain asiaa ei voi uskoa todeksi tai ei voi tajuta sitä, oletin että se on vain sellainen sanonta. Kunnes osui omalle kohdalle ja ymmärsin mitä tarkoittaa ettei voi uskoa asiaa. Eräs tuttavani, ei mitenkään läheinen, vähän yli 40v täysin terve ja urheilullinen, kuoli yllättäen. Kun kuulin asiasta en todellakaan voinut käsittää sitä, pää ei yksinkertaisesti ottanut tietoa vastaan, se oli niin uskomatonta. Kun yritin ymmärtää asian päähän alkoi koskea aivan kuin olisi lyöty voimalla, luulin että verisuoni katkesi tms. koskaan ennen en ollut kokenut sellaista kipua. Tapasin tätä henkilöä työn merkeissä, ja kun kuolemansa jälkeen oli tapaamisia hänen tilalleen tulleen henkilön kanssa odotin aina tapaavani tuon menehtyneen henkilön. Kesti monta kuukautta ennen kuin sisäistin tiedon että hän on poissa.

Tuttu mies huumasi kesken illanvieton, pelasi muut tilanteesta ulos ja sitten yritti raiskata. Kesti lähemmäs neljä vuotta palata omaksi itsekseni ja alkaa taas luottaa ihmisiin.

En tiedä, en jaksa mennä shokkiin, onhan niitä.

Minut jätettiin yllättäen. En meinannut millään tajuta sitä, olin niin varma suhteestamme.

Käynnistetyssä synnytyksessä kun kalvot puhkaistiin ja kivut nousi muutamasa minuutissa nollasta sataan. Laatta lensi ja kätilö joutui ehdottamaan epiduraalia kun olin ihan shokissa. Muisti meni kätilön kysymyksen jälkeen. Seuraava mielikuva on se kun lekuri tulee pistämään.

Kun ystäväksi kuvittelemani mies (julkisesti homo, mutta ilmeisesti sitten bi) ehdotti seksiä pimeällä kadulla. Käveltiin siis ja juteltiin niitä näitä ja sitten heitti tuon täysin puskista. Tunsin kuinka naamani valahti ilmeettömäksi enkä kyennyt sanomaan mitään. Ympäristö muuttui sumuiseksi enkä pystynyt liikkuumaan senttiäkään. Shokin ilmeisesti näki naamastani kun hän melkein heti pyysi hädissään anteeksi ja yritti korjailla tilannetta. Kehitti myös läpsäisemään häntä kasvoille, en ymmärrä mitä ihmettää se minun oloani olisi helpottanut. Olin noin 17 ja tämä mies parikymppinen

Olen, lapsena. Meni muisti. Niin paljon tapahtui pahoja asioita.

Kerran sain esiin shokin, joka oli taltioitunut kehoon näihin asioihin liittyen, siis aikuisena.

Up

Näin kun veli ajoi kolarin ja oli tosi pahan näköistä. Olin itse takana olevassa autossa. Veljellä meni molemmat jalat poikki ja oli tosi pitkään sairaalassa, 1980-luvulla. ( Ei ollut mitään nuorisorallia, oli vain tosi paha, jäinen keli ja vastaantuleva auto liukui suoraan päin. )

Monta kertaa. Kaikki liittyy selvinpäin olleiden aikuisten (ja nuortenkin) ihmisten törkeään tai piittaamattomaan käytökseen. Niitä ei mielellään muistele, koska ei sovi maailmankuvaan, eikä käy järkeen millään.

Monella on tälläkin hetkellä pitempikestonen shokkitilanne päällä kun eivät ymmärrä uutta maailmanjärjestystä.

Useampikin tapaus. Liittyneet yllättäviin väkivaltaisiin tai kuolemaan liittyviin tilanteisiin, tai sit tilanne missä muuten perusturvallisuus uhattuna.

Juu. Montakin kertaa elämässä, eri asioista. Niistä oppi jotain. Onneksi nyt on vähän viisaampi ja osaa nähdä eri näkökulmia.

Läheiseni kuolinhetken jälkeen.