Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on nyt 4v ja päivä päivältä kadun enemmän ja enemmän että tein sen
08.03.2021 |
Kaikki energia menee siitä huolehtimiseen ja sotkujen siivoamiseen ym. Aina saa olla katsomassa perään ja huolestua. Myöskin maailman ankea tilanne ja ahdistavat uutiset saa pelkäämään sen tulevaisuuden puolesta. Tietty lapsi on rakas, mutta tuntuu että päällimmäisenä tässä on vaan kaikki negatiivinen, ja positiivista on vain noin 10% koko hommasta. Olisin halunnut palata jo töihin, mutta ei ole todellakaan ylimääräistä energiaa sellaisen. Lapsi on kuin vampyyri joka imee minusta kaiken ilon ja elinvoiman.
Kommentit (47)
Eikö ole ollenkaan päivähoidossa? Voit laittaa lapsen päiväkotiin vaikka et olisikaan töissä itse, vaikka tiesitkin sen varmaan jo. Kuulostaa pahalta! Puhu jollekin läheiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on. Se on just noin. Tsemppiä. Se ei auta vanhemmiten muuten jos yhtään epäonnistut kasvatuksessa. Niiden viiteryhmä kasvattaa niistä tukielättejä ja päihdeongelmaisia. Ainoa haave on elää kelarahoilla ja juutuupitähteydellä. Että parempaa ei ole tiedossa.
Tämä on se totuus lasten kasvatuksesta (etenkin yh), ei se ole mitään aurinkoa ja hattaraa ja ihanaa suloisuutta.
Vierailija kirjoitti:
"Se"?
Puhekielessä "hän" on "se".
Tuota... Kannattaisi nyt alkuun ehkä palata sinne töihin, niin saisit elämääsi vähän sisältöä ja perspektiiviä.
Ei oo enää ihan tervettäkään, että kökit tuon ikäisen lapsen kanssa symbioottisesti yhdessä kaikki päivät. Ei ihme jos ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota... Kannattaisi nyt alkuun ehkä palata sinne töihin, niin saisit elämääsi vähän sisältöä ja perspektiiviä.
Ei oo enää ihan tervettäkään, että kökit tuon ikäisen lapsen kanssa symbioottisesti yhdessä kaikki päivät. Ei ihme jos ahdistaa.
Olen siis työtön, hölmönä kuuntelin sukulaisia kun olin pitkään ollut työtön ja ehdottivat että tekisin lapsen niin olisi elämässäni jokin tarkoitus. No, onhan nyt joku tarkoitus mutta yhtään ei ole parempi olo itsellä, päinvastoin.
Ootappa, kun tulee murrosikä ja ongelmat. Haistattelee, eikä tottele, kännää, haisee pahalta. Karkailee, liikkuu huonossa porukassa tai jos ei, niin vaatteet ja laitteet pitää olla sitä kuuminta (ja kalleinta) hottia. Kaverit feidaa. Mutta on yksi, joka ei feidaa oot sä, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... Kannattaisi nyt alkuun ehkä palata sinne töihin, niin saisit elämääsi vähän sisältöä ja perspektiiviä.
Ei oo enää ihan tervettäkään, että kökit tuon ikäisen lapsen kanssa symbioottisesti yhdessä kaikki päivät. Ei ihme jos ahdistaa.
Olen siis työtön, hölmönä kuuntelin sukulaisia kun olin pitkään ollut työtön ja ehdottivat että tekisin lapsen niin olisi elämässäni jokin tarkoitus. No, onhan nyt joku tarkoitus mutta yhtään ei ole parempi olo itsellä, päinvastoin.
No ilmoita lapsi tästä huolimatta päiväkotiin. Neljä vuotta on erittäin hyvä ikä mennä sinne ihan lapsen oman hyvinvoinnin kannalta, varsinkin jos ilmapiiri kotonanne on tuo.
En uskalla viedä päiväkotiin koska pelkään että siellä sattuu jotain. Ei tiedä millaista henkilökuntaa niissä nykyään on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen lapsi tarvitsee paljon tekemistä ja samanikäisiä kavereita. Päivähoitoon vaan tai vähintäänkin paljon kerhoja.
Rehellistä mutta surullista. Itse en aio samana ansaan langeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla viedä päiväkotiin koska pelkään että siellä sattuu jotain. Ei tiedä millaista henkilökuntaa niissä nykyään on..[/quot
Ok, eli provoilet. Sulla tosian on elämässä aukko kun on aikaa tällaiseen. :)
Vierailija kirjoitti:
En uskalla viedä päiväkotiin koska pelkään että siellä sattuu jotain. Ei tiedä millaista henkilökuntaa niissä nykyään on..
No höpsis.
Vaikka pelkäisit tosissasi, niin nelivuotias osaa jo ihan hyvin pitää huolen itsestään ja myös kertoa sinulle vaaratilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla viedä päiväkotiin koska pelkään että siellä sattuu jotain. Ei tiedä millaista henkilökuntaa niissä nykyään on..
No höpsis.
Vaikka pelkäisit tosissasi, niin nelivuotias osaa jo ihan hyvin pitää huolen itsestään ja myös kertoa sinulle vaaratilanteista.
No mitä jos nelivuotias laittaa suuhunsa jotain ja tukehtuu, ja työntekijät eivät riittävän ajoissa huomaa niin tukehtuu?
Lapsi alkaa 3-4 vuoden ikään mennessä KAIVATA lapsiryhmään eikä ole onnellinen, jos viettää kaikki päivät aikuisen kanssa kahdestaan kotona. Ellei lapsesi siis ole jollain autismin kirjolla tms. (Tietty eri asia, jos kotona on sisaruksia, mutta teillä ei mitä ilmeisimmin ole.)
Ja sanon tämän, vaikka pidin omankin lapseni kotona kolmevuotiaaksi ja olen kotihoidon vahva puolestapuhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla viedä päiväkotiin koska pelkään että siellä sattuu jotain. Ei tiedä millaista henkilökuntaa niissä nykyään on..
No höpsis.
Vaikka pelkäisit tosissasi, niin nelivuotias osaa jo ihan hyvin pitää huolen itsestään ja myös kertoa sinulle vaaratilanteista.
No mitä jos nelivuotias laittaa suuhunsa jotain ja tukehtuu, ja työntekijät eivät riittävän ajoissa huomaa niin tukehtuu?
Minkä vuoksi pieniä osia sisältävät lelut ovat sallittuja yli kolmevuotiaille? Koska oletus on, että normaalisti kehittyvä lapsi lakkaa noin kolmevuotiaana tunkemasta satunnaisia tavaroita suuhunsa.
Minäkin inhosin pikkulapsiaikaa. Ensimmäiset vuodet tosiaan kaduin lasten tekoa. Oli todella rasittavaa olla koko ajan vahtimassa mitä toinen tekee eikä mihinkään voinut uppoutua, ei edes nukkumiseen. Osaltaan näihin tuntemuksiin vaikutti sekin, että isävalinta meni pieleen eikä hänestä ollut mitään tukea. Osaltaan arjen raskaus johtuikin siitä jatkuvasta pettymyksestä mitä lasten isä aiheutti. Nyt eron jälkeen ja kun nuorempikin on jo eskarissa elämä on ihanaa. Alan löytämään taas itseni ja kaikesta paskasta huolimatta lapsista on kasvamassa tosi ihania tyyppejä, joilla on ihania juttuja.
Joopa joo, kyllä pikku lasten hoito on vielä todella helppoa. Sitten se vasta on raskasta ku penskaa oottelet kotia murkku iässä ja et aina ole tietonen missä menee jne. Nauttikaa äidit pienten lastenne kanssa, kovemmat ajat on edessä.
Lapsihan kasvaa itsestään kun sitä syöttää.
Temppuja voi opettaa koirillekin. Ei ne temput siitä laadukkaampaa tee.
Ok