Lue keskustelun säännöt.
Välillä jopa pakokauhu tästä lamaavasta yksinäisyydestä!
07.03.2021 |
Tajunnu koronan, työttömyyden, työkyvyttömyyden ja leskeyden myötä, että ei ole elämässä mitään muuta kuin minä itse. Enkä enää osaa edes tutustua kehenkään, kun olen niin syrjäytynyt kaikesta normaalista. Ihmisten ns. tavallinen elämä näyttää nykyään ihan vieraalta ja itse tunnen olevani ihan kummajainen nykyään. Köyhä, yksinäinen, väsähtänyt ja hyvää vauhtia katkeroituva vanha ämmä! En tajua miten tämän junan voisi vielä pysäyttää ja päästä elävien kirjoille 🙄
N43
Kommentit (6)
On meitä ihmisiä erilaisia. Itse rakastan olla ilman mitään turhaa sosiaalisuutta. Tykkään pitää itsestäni huolta, meikata ja ostaa kauniita vaatteita.
n65v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma täälläkin. Kaipa sitä tänne neljän seinän sisälle homehtuu kunnes kuolo korjaa.
Aina ennen olen nauttinut yksinäisyydestä, mutta nykyään tämä yksinäisyys ja osattomuus on niin kokonaisvaltaista. Se on se ero. Että tuntuu etten edes kuulu tähän yhteiskuntaan enää enkä ihmisten pariin ym. Tämä on uutta. Ja se kuinka vähän koen enää keneenkään samankaltaisuutta, että mulla ois mitään annettavaa. Tai jollain minulle. Joskus joku oksentaa jotain ihmissuhdedraamamonologiaan tai haluaa käyttää hyväksi jollain tapaa, yleensä seksiä ollaan vailla. Siinä mun viimeaikaiset ihmiskontaktit!
Ap
Sama. Joudun olemaan osa tätä yhteiskuntaa, siis maksamaan veroja, mutta muuten olen omillani. Koronarajoituksilla osoitettiin ettei ihmuselämällä ole arvoa. Käy töissä, istu kotona, tai mieluummin tee kilttinä työmuurahaisena jumppaa ahkerasti jotta jaksat työskennellä vastakin. Mitään ei yhteiskunta tarjoa, no joo, julkisen liikennevälineen jotta sinne töihin pääsee.
Sama vika....