Onko ihminen epäonnistunut, jos vaihtaa yliopistosta ammattikorkeakouluun?
Opiskelen toista vuotta yliopistossa ja olen tullut siihen tulokseen, etten pärjää. En pärjää, enkä jaksa.
Saan ihan hyviä arvosanoja (4+), mutta tuntuu että teen suhteettoman paljon duunia, mielenterveyteni kustannuksella. Ryhmätyöt ovat ehkä rankinta, mutta kurssien lopputyöt saavat aivoni murenemaan.
En pysty enää.
Haluaisin vain hakea ammattikorkeakouluun. Kokeilla edes. Jos se olisi minulle helpompaa, jos täydellisyydentavoittelunikin saisi jotenkin hillitymmän muodon. Se ei nimittäin yliopistossa lähde pois, totesin sen fuksivuonna, eikä siihen auta opintopsykologit eikä kaveriterapeutit.
”No mikset jo hae?”, no koska olen just se, täydellisyydentavoittelija! Yliopisto oli minun tavoitteeni aina, lukio oli suorastaan automaatio, ja nyt olen luovuttamassa.
Olenko siis jotenkin epäonnistunut, jos vaihdan AMK:iin? Ajattelin jotain tekniikan alaa tai jotain, jossa voisi käyttää aivoja. Jotain alaa, jossa ei olla liikaa ihmisten kanssa tekemisissä, enemmän vaikka numeroiden, laskujen ja kaavojen kanssa.
Jotain, jossa pääsisi leikkimään fiksua (lue: varmaan fiksumpaa kuin on).
Kommentit (32)
Elämässä on tärkeintä olla onnellinen. Jos uskot että liike tekee elämästäsi parempaa nyt ja jatkossa, niin se on hyvä liike. Aketeeminen koulutus sopii joilekkin ja joillekkin ei. Useimmat ihmiset, jotka ovat menestyneet elämässään todella hyvin, ovat olleet aika hukassa koulutuksensa kanssa. Esimerkiksi maailma 100 rikkaimman ihmiset joukossa on vain 22 yliopistokoulutuksen saanutta, ja näistä melkein kaikki ovat perineet omaisuutensa toisin kuin ne, joilla oppiarvoa ei ole.
Ihminen on epäonnistunut kun tekee näin järjettömiä alotuksia nettiin.
Täysin. Ellei ole erityisaikuinen.
Täydellisyyden tavoittelu ei ole mielekästä, koska määrittelet täydellisyyden itse. On parempi tavoitella asioita, jotka auttavat sinua saavuttamaan niitä asioita, joita haluat saavuttaa elämässäsi. Riittävän hyvä riittää aina, perfektionismi aiheuttaa vain masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kun tekee näin järjettömiä alotuksia nettiin.
Yliopistosta droppaaminen ja sen seuraukset ovat varmaan ikuisesti ainakin joidenkin mielessä, erityisesti näin korona- ja etäopiskeluaikana kun opinnot eivät meinaa sujua. En voi olla ainoa, joka ajattelee epäonnistuvansa, jos luovuttaa yliopistossa.
Ei mielestäni ollenkaan järjetöntä, vaikkakin tosi rehellistä.
Ap
Ei ole epäonnistunut. Itse olen amiksessa opena. Olen kohdannut monta aikuisopiskelijaa, jotka suorittavat amis (ei "edes"AMK) tutkinnon, vaikka heillä on jo akateeminen koulutus ja työkokekustakin. Eikä kyseessä ole epäonnistuminen aikaisemmasa työssä
Tee mikä tuntuu omalta.
Asiat kannattaa punnita rationalistisesti. Tee sitä mikä motivoi ja inspiroi, mene ammattikorkeakouluun tai vaihda yliopistossa tieteenalaa. Silloin opiskelu on helppoa kun asia motivoi.
On hyvä opiskella sitä, mistä on innostunut ja kiinnostunut. Ei, et ole epäonnistunut, osaat ajatella omilla aivoilla.
No miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Toki on parempi luovuttaa ajoissa ennemminkin kuin masentua/ tulla hulluksi hakkaamalla päätä seinään. Muiden mielestä toki näyttää epäonnistumiselta, mutta se ratkaisee miten itse asian koet. Voithan kokeilla amkia, sillä ethän menetä opinto-oikeuttasi yliopistossa vaikka ilmoittaututuisit muutaman lukukauden poissaolevaksi.
En suoranaisesti koe epäonnistuneeni, vaikka vaihdoinkin teknillisen korkeakoulun opiskelut ammattikorkeakouluun ja samalla vaihdoin eri alalle. Ensimmäinen ala ei sopinut minulle lainkaan. Valmistuin siis insinööriksi ja olen ollut pääsääntöisesti tyytyväinen työhöni, jota olen tehnyt 25 vuotta. Ainoa asia, mikä välillä kaivelee, on huono palkka. Olisin voinut valita tarkemmin linjan, jolle hakeudun, mutta eipä siinä mitään. Ihan hyvin olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ilman huipputulojakin.
Ei ole vaan on täysin epäonnistunut.
Meidän luokalla on monta, jotka ovat jättäneet yliopiston kesken tai sitten valmistuneet yliopistosta kortistoon ja siksi käyvät nyt toista ammattia.
Riippuu siitä, miten asiat määritellään. Joidenkin mielestä varmasti on.
Minun ensimmäinen tutkintoni on maisterintutkinto, toinen on AMK-tutkinto ja kolmas on ihan ammattitutkinto. Tässä järjestyksessä. Yksikään niistä ei ole merkki epäonnistumisesta.
Jos on haluja saada töitä opiskelun jälkeen, päätös on viisas. AMKsta valmistuu tekijät ja yliopistosta työttömät.
Mä tein noin ja ihan hyvin kaikki meni. Opiskeluoikeus ei heti vanhene niin jos eka vuosi AMK:ssa on kamalaa niin palaa yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kun tekee näin järjettömiä alotuksia nettiin.
Yliopistosta droppaaminen ja sen seuraukset ovat varmaan ikuisesti ainakin joidenkin mielessä, erityisesti näin korona- ja etäopiskeluaikana kun opinnot eivät meinaa sujua. En voi olla ainoa, joka ajattelee epäonnistuvansa, jos luovuttaa yliopistossa.
Ei mielestäni ollenkaan järjetöntä, vaikkakin tosi rehellistä.
Ap
å
Ei kannata erota yliopistosta. Kokeile amiska vuosi. Itse tein noin ja jaksoin amk touhua yhden lukukauden. Sitten palasin opiskelemaan. Opiskelin rauhassa ja omaan tahtiini, otin paljon kursseja monista tiedekunnista ja valmistuin.
Rikkautensa koen että näin myös amkhommat mutta kyllä olisi ollut valtavan hankala tilanne ja shokki kun amk touhun tajusi jos ei olisi ollut mahdollista palata yliopistoon
Et ole epäonnistunut jos vaihdat joltain humanistiselta alalta tekniikan alalle. Pikemminkin järkevää kun pääset nopeammin työelämään ja palkkakin on parempi. Tosin ei ainakaan kone- tai rakennusinsinöörin tutkinto AMK:ssa ilmaiseksi tule.
Tosi huono lähtökohta tehdä päätöksiä siltä kannalta, että mitä muut ajattelee. Elämää pitää elää itseään varten.
Ei varmaan sitten?
Ap