Onko ihminen epäonnistunut, jos vaihtaa yliopistosta ammattikorkeakouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on epäonnistunut kun tekee näin järjettömiä alotuksia nettiin.

Yliopistosta droppaaminen ja sen seuraukset ovat varmaan ikuisesti ainakin joidenkin mielessä, erityisesti näin korona- ja etäopiskeluaikana kun opinnot eivät meinaa sujua. En voi olla ainoa, joka ajattelee epäonnistuvansa, jos luovuttaa yliopistossa.

Ei mielestäni ollenkaan järjetöntä, vaikkakin tosi rehellistä.

Ap

å

Ei kannata erota yliopistosta. Kokeile amiska vuosi. Itse tein noin ja jaksoin amk touhua yhden lukukauden. Sitten palasin opiskelemaan. Opiskelin rauhassa ja omaan tahtiini, otin paljon kursseja monista tiedekunnista ja valmistuin.

Rikkautensa koen että näin myös amkhommat mutta kyllä olisi ollut valtavan hankala tilanne ja shokki kun amk touhun tajusi jos ei olisi ollut mahdollista palata yliopistoon

AMK-opinnot olivat liian vaikeita ja palasit yliopistoon missä tarvitsee vain opetella ulkoa kirjoja?

Joo, ryhmätyöt on ihan persiistä.

Mutta AMK.ssa niitä on PALJON enemmän.

Lue nyt kuitenkin kandiksi asti ensin, niin on edes jotain. Ensikertalaisuudenhan olet jo menettänyt, joskaan AMK.ssa sillä ei ole erityisen paljon väliä, ellei halua todella suositulle alalle (ensihoito, fysio- tai toimintaterapia).

Et ole epäonnistunut. Olisinpa itse aikoinani vaihtanut. Minä siis kävin pitkin hampain tutkinnon läpi ja voin henkisesti niin huonosti ettei ollut voimia verkostoitua yms. Tämän seurauksena en saanut kunnon kontakteja työelämään ja näin työttömänä tutkinnosta muistuttaa vain todistus eikä kunnon ammattitaitoa ole.

En tarkoita että aloittajalle kävisi näin, mutta kannattaa vakavasti harkita AMK-opintoja jos siltä tuntuu.

Kaikille tulee se vaihe, kun alkuinto on ohi, vähän puuduttaa ja miettii, että olisiko muu ala sittenkin kiinnostavampi.

Silloin jos heittää kesken, kaduttaa jälkikäteen, kun se sama kyllästys tulee sitten seuraavissakin opinnoissa. Eikä oikein koskaan saa mitään koulutusta valmiiksi.

Korona lisää vaan puutumista, ei kannata heittää kesken, jos aikoo työllistyäkin, eikä vaan loputtomiin opiskella. Opintotuki on nykyään hyvin rajallinen.

Toisaalta olet jo melkein puolessa välissä ..älä vaihda.

Ei epäonnistuminen tuohon liity, olet nyt liian ankara itsellesi ja ajatusvääristymän vallassa.

Sinun täytyy miettiä asiaa niin, että palveleeko AMK tarpeitasi ja sopiiko se sinulle oppimisympäristönä paremmin?

Käsittääkseni AMK:ssa on paljon enemmän ryhmätöitä ja käytännöllisempi ote oppimiseen.

Tahti myös kova, mutta eri tavalla.

Itse olen ajatellut, että yliopisto sopii minulle nimenomaan siksi paremmin kuin AMK, sillä en ole erityisen käytännöllinen enkä ryhmätöiden perään, vaan päinvastoin itsenäinen työskentely, lukeminen ja tenttiminen on minulle ominaista.

Ystävien kanssa näitä vertailtu jonkin verran.

Ei mitenkään, riippuu omista tavoitteista. Jos yliopisto kuitenkin jää houkuttelemaan, muistathan opiskeluaikojen rajaukset. Eli jos käyt välillä muualla, ehditkö tehdä yliopistotutkinnon loppuun.

Minä opiskelen yliopistossa ja nautin siitä. Esseet, tentit, opponoinnit ja opinnäytetyöt ovat minulle tärkeitä ja mieluisia asioita. Vapaa-ajallakin kehittelen uusia ajatus- ja toimintamalleja ja palveluita, joista voi olla hyötyä ihmisille/yhteisöille/yhteiskunnalle.

Olen opiskellut myös AMK:ssa. Se ei ollut minun "juttu", mutta osaan kyllä arvostaa niitä, jotka osaavat sitä kautta kehittää itseään ja oma alaansa.

Totta on sekin, että jos rahan perässä juoksee, niin AMK on usein parempi valinta kuin yliopisto.

Eikö korkeakoulussasi toistella sitä hokemaa, ettei opintojen arvosanoilla ole mitään merkitystä vaan ainoastaan valmistumisella (saada paperit ulos) ja korkeintaan lopputyön arvosanalla? "Ei niitä arvosanoja kukaan katso valmistumisen jälkeen ja vaikka olisi miten hyvät arvosanat, lopputyö saattaa olla huono", sanoi eräskin proffa.

Mielestäni näet ihan liikaa turhaa vaivaa opiskellessa. Riittää kun saat kaikki kurssit läpi ja valmistut eli saat pätevyyden. Panosta lopputyöhön, jos haluat yhden hyvän JA tärkeän arvosanan.

Olen opiskellut sekä ammattikorkeakoulussa että korkeakoulussa. Korkeakoulussa opiskelu on itsenäisempää ja joustavampaa. AMK:ssa istutaan noin klo 8-16 paikalla ja välillä on työssäoppimisjaksoja. Valmistumisen jälkeen palkat ovat yleensä heti paljon parempia korkeakoulutetuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on epäonnistunut kun tekee näin järjettömiä alotuksia nettiin.

Yliopistosta droppaaminen ja sen seuraukset ovat varmaan ikuisesti ainakin joidenkin mielessä, erityisesti näin korona- ja etäopiskeluaikana kun opinnot eivät meinaa sujua. En voi olla ainoa, joka ajattelee epäonnistuvansa, jos luovuttaa yliopistossa.

Ei mielestäni ollenkaan järjetöntä, vaikkakin tosi rehellistä.

Ap

å

Ei kannata erota yliopistosta. Kokeile amiska vuosi. Itse tein noin ja jaksoin amk touhua yhden lukukauden. Sitten palasin opiskelemaan. Opiskelin rauhassa ja omaan tahtiini, otin paljon kursseja monista tiedekunnista ja valmistuin.

Rikkautensa koen että näin myös amkhommat mutta kyllä olisi ollut valtavan hankala tilanne ja shokki kun amk touhun tajusi jos ei olisi ollut mahdollista palata yliopistoon

AMK-opinnot olivat liian vaikeita ja palasit yliopistoon missä tarvitsee vain opetella ulkoa kirjoja?

"Opetella ulkoa kirjoja"? 😀

Tuli takaumia mieleen tästä aloituksesta. Mutta. Tuntuvat äärettömän kaukaisilta jo ajatukset että jokin teoreettinen taso tai teoreettinen onnistuminen on näin tärkeätä. Ymmärrän toki että kun on sisällä yliopistomaailmassa tuntuu sieltä poistuminen epäonnistumiselta. 

Muutuin yliopistovuosien jälkeen täysin. Mikään titteli tai asema tms. ei kiinnosta hitusen pientä rahtua vaan ainoastaan se konkreettinen tekeminen, työ, toiminto josta pidän, josta saan draivia, jota jopa rakastan. Myöskään kenenkään muun mielipiteet työstäni eivät liikauta vähääkään. Se työ löytyi, se on hyvin konkrettista eikä yliopiston käymisestä ole enää mitään hyötyä. Jos olisin tiennyt tämän en olisi niitä vuosia siellä kitunut. Mutta olen erittäin erittäin tyytyväinen.

Oma paikka löytyi vaikka olinkin siinä vaiheessa 45v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on epäonnistunut kun tekee näin järjettömiä alotuksia nettiin.

Yliopistosta droppaaminen ja sen seuraukset ovat varmaan ikuisesti ainakin joidenkin mielessä, erityisesti näin korona- ja etäopiskeluaikana kun opinnot eivät meinaa sujua. En voi olla ainoa, joka ajattelee epäonnistuvansa, jos luovuttaa yliopistossa.

Ei mielestäni ollenkaan järjetöntä, vaikkakin tosi rehellistä.

Ap

å

Ei kannata erota yliopistosta. Kokeile amiska vuosi. Itse tein noin ja jaksoin amk touhua yhden lukukauden. Sitten palasin opiskelemaan. Opiskelin rauhassa ja omaan tahtiini, otin paljon kursseja monista tiedekunnista ja valmistuin.

Rikkautensa koen että näin myös amkhommat mutta kyllä olisi ollut valtavan hankala tilanne ja shokki kun amk touhun tajusi jos ei olisi ollut mahdollista palata yliopistoon

AMK-opinnot olivat liian vaikeita ja palasit yliopistoon missä tarvitsee vain opetella ulkoa kirjoja?

Näin käy kun nettimaailmassa kuka tahansa on oikeutettu kertomaan ajatuksiaan vaikkei ole pienintäkään käsitystä mistä on kyse.