Lue keskustelun säännöt.
Kaverini laihdutti eikä nykyään puhu mistään muusta
05.03.2021 |
Tunnistan tämän ilmiön, itse olen myös kaksi kertaa elämäni aikana laihduttanut ylikiloni (20 kg) pois, ja sen laihdutuksen aikana sekä sen jälkeen, niin kauan kunnes kilot hiipivät takaisin, EN AJATELLUT MITÄÄN MUUTA KUIN RUOKAA, SYÖMISTÄ, PEILIKUVAANI.
Oli todella ahdistavaa aikaa, vaikka yritin tietoisesti etsiä muuta tekemistä ja ajateltavaa, ajatukset pyörivät vain kropan, ruoan, lihomisenpelon jne ympärillä.
SIITÄ HUOLIMATTA, että olin laihduttanut hitaasti, 1-2 kg kuukaudessa, söin järkevästi ja terveellisesti, ja piti olla kaikkien ohjeiden mukainen elämäntaparemontti. ENKÄ OLLUT EDES NÄLKÄINEN.
Itselleni kuitenkin kävi niin että kun ajatuksissa ei mitään muuta pyörinyt kuin ruoka, lihoin takaisin. Sitten ajatuksiini mahtui taas kaikkea muutakin, mikä tuntui helpottavalta, vaikka toki painonnousu harmitti.
Luulen etten ole ainoa, nyt ystävääni seuratessa...
Muita samoja kokemuksia?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen :)
Ei, olen hyvin onnellinen hänen puolestaan, pelkäsin terveytensä puolesta, hänellä oli tosi paljon ylipainoa ja olin oikeasti huolissani hänestä. Nyt on kyllä terveempi, veriarvot kuulemma kohdillaan ja liikkuu enemmän, mutta tokihan huomaan että puheenaiheeksi ottaa koko ajan syömisen, laihduttamisen, jne.
Puhuu siitä mitä tekisi ruoaksi, mitä reseptejä aikoo kokeilla, voivottelee ja harmittelee pitkään jos on "sortunut" syömään liikaa, tarkistelee kahvipöydässä paljonko on kaloreita missäkin, kääntyilee peilien ja näyteikkunoiden edessä, kommentoi minun vartaloani, ihan asiallisesti mutta tajuan että vertailee. Joka ikinen kerta kun näemme, puhumme vähintään puolet ajasta näistä asioista.
Ja tajuan, että hänen mietteensä pyörivät jatkuvasti ruoan ja painon ympärillä. Tunnistan saman minkä itse koin kaksi kertaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä sellainen suhde että voisit rehellisesti sanoa, että kai hän tietää olevansa yhtä tärkeä sinulle minkä kokoisena tahansa, ja että olet iloinen jos hän voi paremmin, mutta että sinua vaivaa asiasta jatkuva puhuminen ja että se tuntuu sinusta pakonomaiselta? Ei siis noin suoraan, vaan että esim. kerrot olevasi iloinen, jos ystäväsi voi paremmin, ja että pystyykö hän myös rentoutumaan noilta ajatuksilta?
Vierailija kirjoitti:
Avain on juurikin siinä, että elämässä pitää olla muuta sisältöä, kuin syöminen.
Itseä ei vähempää voisi kiinnostaa syödä. Kaikki muu tekeminen on kiinnostavampaa.
Ihmsen täytyy vaan kyetä havaitsemaan, mitkä ovat oikeita tarpeita ja mitkä eläimen eloonjäämiseen tarkoitettuja tarpeettomia signaaleja.
Ei nälkää, eikä muutakaan tarpeetonta himoa ole pakko totella. Toki media yrittää kaikin keinoin herättää nämä himot, mutta niitäkään ei ole pakko noudattaa.
Ole itsesi herra!
Näinpä. Se on paras tunne kun uppoutuu johonkin asiaan niin täysin ettei edes muista syödä.
Tunnistan itseni kun nuorempana laihdutin. Olisin halunnut ravistella ihmisiä, että laittakaa itsenne kuntoon, kaikki pystyy tähän!
No, laihdutus on suhteellisen helppoa. Sitten tuli elämä, 30 lisäkiloa ja nyt haen uutta elämäntapaa loppuiäksi. Kiloja on lähtenyt kymmenkunta, en tiedä paljonko vielä lähtee.
Kaveri paastosi aikoinaan. Kaikki hänen puheensa liittyi ruokaan: "kävelin mäkkärin ohi eikä yhtään tehnyt mieli" ja siitä haaveiluun, miten hän paaston jälkeen aloittaisi uuden, kevyen ruokavalion...
Kyllähän se suu puhuu siitä, mitä sydän on täynnä. Mutta eihän se ihan tasapainoisella pohjalla ole, jos painonpudotus on vain vaihe, jonka jälkeen taas "pääsee" syömään.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Avain on juurikin siinä, että elämässä pitää olla muuta sisältöä, kuin syöminen.
Itseä ei vähempää voisi kiinnostaa syödä. Kaikki muu tekeminen on kiinnostavampaa.
Ihmsen täytyy vaan kyetä havaitsemaan, mitkä ovat oikeita tarpeita ja mitkä eläimen eloonjäämiseen tarkoitettuja tarpeettomia signaaleja.
Ei nälkää, eikä muutakaan tarpeetonta himoa ole pakko totella. Toki media yrittää kaikin keinoin herättää nämä himot, mutta niitäkään ei ole pakko noudattaa.
Ole itsesi herra!
Tämä. Joskus oikein vituttaa käydä taas syömään. Harrastan paljon liikuntaa ja siitä on tullut vahva polttoainesuhtautuminen ruokaan. On pakko syödä (terveellisesti), että voi liikkua. Syön käytännössä aina saman aamu- ja iltapalan. Lounaalla ja päivällisellä sitten jotakin perusterveellistä. Toki jonkun verran tulee syötyä epäterveellistäkin tavaraa, mutta koska olen lihaksikas mies, nuo poikkeukset sulavat huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avain on juurikin siinä, että elämässä pitää olla muuta sisältöä, kuin syöminen.
Itseä ei vähempää voisi kiinnostaa syödä. Kaikki muu tekeminen on kiinnostavampaa.
Ihmsen täytyy vaan kyetä havaitsemaan, mitkä ovat oikeita tarpeita ja mitkä eläimen eloonjäämiseen tarkoitettuja tarpeettomia signaaleja.
Ei nälkää, eikä muutakaan tarpeetonta himoa ole pakko totella. Toki media yrittää kaikin keinoin herättää nämä himot, mutta niitäkään ei ole pakko noudattaa.
Ole itsesi herra!
Tämä. Joskus oikein vituttaa käydä taas syömään. Harrastan paljon liikuntaa ja siitä on tullut vahva polttoainesuhtautuminen ruokaan. On pakko syödä (terveellisesti), että voi liikkua. Syön käytännössä aina saman aamu- ja iltapalan. Lounaalla ja päivällisellä sitten jotakin perusterveellistä. Toki jonkun verran tulee syötyä epäterveellistäkin tavaraa, mutta koska olen lihaksikas mies, nuo poikkeukset sulavat huomaamatta.
Kyllä sitä paastotessakin voi liikkua jos perus aineenvaihdunta on kunnossa. Toki mitään kovempitehoisia treenejä ei ehkä kannata lähteä vetämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleistä laihduttajilla.
Todella yleistä.
Mutta milloin se loppuu? Siis niillä, jotka eivät liho kiloja takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen :)
Työkaveri karppasi.... arvatkaa mistä hän puhui kahvi- ja ruokatauot.
Ei kannattanut kertoa, että syön aamupalaksi lautasellisen kaurapuuroa 😆
En ollut kateellinen, vaan väsynyt siihen kultin omaiseen paasaukseen 😳
-ohis
Avain on juurikin siinä, että elämässä pitää olla muuta sisältöä, kuin syöminen.
Itseä ei vähempää voisi kiinnostaa syödä. Kaikki muu tekeminen on kiinnostavampaa.
Ihmsen täytyy vaan kyetä havaitsemaan, mitkä ovat oikeita tarpeita ja mitkä eläimen eloonjäämiseen tarkoitettuja tarpeettomia signaaleja.
Ei nälkää, eikä muutakaan tarpeetonta himoa ole pakko totella. Toki media yrittää kaikin keinoin herättää nämä himot, mutta niitäkään ei ole pakko noudattaa.
Ole itsesi herra!