Itkettekö usein?

En koskaan. Mutta kyllä silmät kostuu kuunnellessa jotain hienoa artistia kuten vaikka Mikko Alataloa 😂

Ehkä kerran parissa viikossa. Myös lääkitys ja ensimmäinen jonka aikana en poraa päivittäin. Pidän syynä sitä että se on oikeasti parantanut ongelmani aika hyvin.

En juuri koskaan. En edes vanhempieni hautajaisissa. En tiedä pitävätkö ihmiset minua kylmänä tai jotain vaikka en ole. Tunnen paljon myötätuntoa muita kohtaan ja osaan lohduttaa. Itkin kuitenkin lohduttomasti kun luin niistä Atson rikki menneistä silmälaseista. Itkettää kun kirjoitan tätä. En tiedä miksi se koskettaa minua niin kovin.

Itkin kun Valtteri jätettiin pysäkille. 

Kerran pari kuussa, koska menkat ja oon niin hemmetin herkällä ja itkusella tuulella silloin.

Jos mä esiim yritän laulaaa jotain appaletta kotona ykkksin niin siitä ei tule mitään koska itken kokoaika jokaisen sanan kohhdalla.

Yleensä hyvin harvoin mutta viime aikoina lähes joka päivä :(

Viimeksi tänään herkistyin, kun Suomi otti pronssia naisten viestissä.

Liikutuin suhteellisen herkästi.

Surua en ole itkenyt sitten nuoruuden sydänsurujen. Olen nyt 50. Elämä on kohdellut hyvin, toistaiseksi.

En sillee hallitsemattomasti vollota niin että kyyneleet ja räkä roiskuu mut oon kuitenkin sillee ehkä keskivertoa tunteellisempi ja jostain syystä reagoin voimakkaisiin tunteisiin tirauttamalla pari kyyneltä tai vähintään silmät kostuu hiukan

Mä itkin aiemmin todella harvoin eli käytännössä en ikinä. En surusta, en ilosta, en kiukusta. Nyt viimeisen reilun kolmen kuukauden aikana ole itkenyt oikeastaan ihan päivittäin ja usein samana päivänä monesti. Tänään olen itkenyt sekä surua (en tiedä erityistä syytä, mutta radiosta tullut biisi avasi hanat) että iloa (se hiihdon pronssi) sekä vielä jotain outoa vitutus-turhautumis-hybridiä..

Toivottavasti seuraava kerta on vasta huomenna.

Mä itken melkein päivittäin, mutta en surusta tai masennuksesta, vaan se on mulla aika yleinen kehollinen reaktio.

En, koska nykyään itkuni kääntyy suuttumukseksi. Mieheni kovettama.

Liikutun herkästi, mutta en ole itkenyt sitten vuoden 2013.

Lapsena kerrottiin, ettei "maailma itkijöitä elätä".  En tiedä, onko kovinkin yleinen tapa näin sanoa itkevälle lapselle.

Ei niin, että olisi omiin itkemisiini vaikuttanut. Jossain vaiheessa vain muutuin.

Melkein joka päivä, äärimmäisen ahdistuksen vuoksi.

Lähes päivittäin saatan hieman liikuttua ja silmät kostua, liikutuksen kyyneliä tulee niin ilosta kuin surustakon.. Kunnolla itken ehkä muutaman kerran kuukaudessa, yleensä silloin itken väsymystä, stressiä ja ahdistusta, joskus suruakin.