Työn ohessa opiskelevat (amk) perheelliset

Voisitko tehdä lyhennettyä työaikaa? Amk-opinnot ovat vaativia. Jos olet jo nyt väsynyt, niin jostain on nipistettävä pois jos aiot saada opinnot onnistumaan.

Hyvin minä jaksan. Hyvät asetelmat kuulostaa sinullakin olevan, kun lapsetkin jo hoitaa osansa, eikä tarvitsee enää sitä perhettä huoltaa.

Ylipainoa? Ruokavalio?

AMK todella on vaativaa. Voisitko jäädä opintovapaalle?

Mä opiskelin aikanaan iltaopintoina (siis oli muka monimuoto, mutta vain sellainen kurssi, joka olisi mielestäni pitänyt opettaa lähiopetuksena, oli sitten virtualitoteutuksena, mutta tästä on toki aikaa jo kohta 10 v). Mulla oli tuolloin alle kouluikäinen - ekaluokkalainen lapsi, siis kasvoi ekaluokkalaiseksi opiskelun aikana.

Ekan vuoden opiskelin täyden työajan ohessa, mutta minulla oli sen verran paljon aiemmista opinnoista hyväksilukuja, että tämä onnistui hyvin. Jotain suoritin myös virtuaalikursseinakin, että sain edes jotain tehtävää, kun nuo hyväksiluvut osuivat lähinnä nimenomaan ekan vuoden pakollisiin kursseihin.

Toisena vuonna sitten aloin tekemään lyhennettyä työaikaa, siis otin osittaista hoitovapaata, vaikka en alkuun edes saanut osittaista hoitorahaa (lapsi oli esikouluikäinen eli väliinputoajaikä siinä suhteessa).  Tuo helpotti suunnattomasti, kun sai työpäivän ja kouluillan väliin myös perheaikaa.

Mulla toki helpotti nuo hyväksiluvut sekä se, että opiskelin oman alan tutkintoa (IT-alalla töissä, opiskelin tietojenkäsitelyn tradenomiksi), jolloin pystyin tekemään myös opinnäytetyönkin työpaikalle ja tehdä sitä myös työaikana. Harjoittelukin kuittautui ihan oma työtä tekemällä.

Olen nyt opiskellut 2kk työn ohella amk:ssa ja toistaiseksi ihan leppoisaa. Suurin haaste ei ole työn määrä vaan se, että saa ryhmätöissä useamman ihmisen aikataulut sopimaan yhteen. Kovin intohimoisesti en kouluun suhtaudu, mutta on se ihan kivaa vaihtelua tehdä niitä tehtäviä iltaisin. Roikun tällä palstalla yhä aivan liikaa, joten koulu ei todellakaan vie kaikkea vapaa-aikaa. Lapset on jo teinejä, joten niitä ei tarvitse enää suuremmin "hoitaa".

Eka vuosi meni alkuinnostuksella, sen jälkeen alkoi tökkimään todella pahasti. En tule valmistumaan ajallaan, mutta opiskeluoikeutta on jäljellä vielä vuoteen 2023, joten siihen mennessä yritän valmistua. Työt vie niin paljon aikaa viikolla, että opiskelut pitää jättää viikonlopuille ja sitten onkin jo niin poikki ettei aivot enää toimi =(

Itse suoritin amk-tutkinnon työn ohessa, lapset olivat silloin sellaisia yläkouluikäisiä. Suoritin tutkinnon kahdessa vuodessa. Kyllähän siinä välillä aika tiukoilla oli, mutta itse jotenkin ajattelin, että mieluummin vähemmän aikaa ja vähän tiukemmin, kuin pidempi prosessi.

Minulla oli ja on edelleenkin töiden ja perheen lisäksi aikaa vievä harrastus, jota ei noin vain voinut laittaa tauolle (oma hevonen), mutta jotenkin senkin ehdin hoitamaan siinä samalla. Itse yritin pitää riman melko alhaalla, ts. arvosanoilla ei väliä, pääasia että pääsee kaikista kursseista läpi, mutta onnistuin kyllä saamaan vallan hyviä arvosanojakin.

Se on siis täysin mahdollista, mutta toki oman motivaation pitää olla kohdillaan ja itsekuria pitää löytyä.

Opintojen alussa käytin suunnitelmallisesti aikuiskoulutustukea, koska sitä sai vain rajallisen ajan. Hetken aikaa kituuttelin säästöillä ja opintotuella. Kun opinnot olivat tarpeeksi pitkällä, pääsin oman alan töihin osa-aikaiseksi (kolme päivää viiikossa). Opinnnot etenevät aikataulussa, vaikka käyn töissä ja olen kahden lapsen yh.

Meillä mies opiskelee työn ohessa. Ei onnistuisi jos minä en olisi nyt työttömänä. Jonkun pitää siivota ja ruokkia perhe. Noin neljä iltaa arkisin ja viikonlopuista ainakin toinen päivä menee kouluhommissa tai töissä, jos koulua on käyty työajalla. Etäaika auttaa paljon, että nyt kannattaa aloittaa, jos aikoo. Jos pitäisi vielä fyysisesti olla paikalla töissä ja koulussa, niin opiskelutahti hidastuisi paljon. Ryhmätyöt aiheuttaa päänvaivaa. Hän on onneksi omalla alalla töissä, niin työelämään riippuvaiset hommat saa hoidettua siinä omassa työssä.