Lue keskustelun säännöt.
Oon jotenkin tosi loukussa auttakaa :(
Huhh
02.03.2021 |
Olen 26v nainen ja asun lapseni 6v, poikaystävän ja koirieni kanssa.
Olen lähihoitaja ja tehnyt alalla jo monta vuotta monen laista hommaa. Mutta en saa vakipaikkaa vaikka kuinka haen, vain sijaisuuksia. Mulla on myös mennyt kaikki mielenkiinto tähän ikuiseen paskan pesemiseen ja paskaksi haukkumiseen että olen tullut ihan hermoraunioksi ja unelmoin että joutuisin onnettomuuteen ja joutuisin vuodeksi vuodelepoon.
Myös meidän sopimus loppui entisestä rivitalokodista ja jouduimme muuttamaan kerrostaloon koska mitään muuta emme saaneet. Olen hieman ääniyliherkkä ja kärsin kotona joka hetki kun naapurien ja yläkerrannaapurin kolinat kuuluu koko ajan.
Tuntuu että sekoan niin töissä kuin kotona ja olen ihan hermoheikko. En pysty lapseni kanssa tekemään mitään olen vain pahalla päällä. Miten voin koskaan ostaa omaa taloa, en saa lainaa kun ei ole vakipaikkaa, inhoan koko alaa, mieheestä ei apua kun ei luottotietoja.
Mitä teen, oon vaan niin loppu. Haluan edes jonkun kivan työn :(
Kommentit (34)
Mites opiskelu ihan uuteen ammattiin? Ja menisit puhumaan vaikka työterveyden psykologin kanssa. Tuo sinun mielialasi vaikuttaa myös lapseen. Ja onko siitä miehestä mitään muutakaan hyötyä, vai vaan haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehestä ei oo talon ostossa apua kun ei saa lainaa kuten en minäkään.
Menisin työterveyteen mutta mitä siitä hyödyn. En voi saada edes sairaslomaa sillä sopimustani ei jatketa jos stressistä hakisin saikkua. Tätä mun koko elämä on, miettimistä jatketaanko sopimusta paskaan työhön.
Haluaisin opiskella uuteen ammattiin mutta opintolainaa liki 10 000 jäljellä enkä saa sitä tässä paskatyössä työskennellessänikään maksettua :(
Jatko-opiskele sairaanhoitajaksi. Enemmän vakipaikkoja ja valinnanvaraa työn suhteen. Esim. anestesia- tai leikkaussalihoitajaksi ja sitten yksityiselle, ei tarvitse tehdä enää yövuoroja. Palkkasikin nousisi.
Diabetes- ja päihdehoitajat taas tekevät toimistoaikaan työtä, mutta asiakkaat ovat rasittavampia kuin leikkaussalissa.
Vastaisen varalle, ei kannata ottaa luottotiedotonta kumppania. Sellaisessa on yleensä muutakin vikaa kuin rahan puute.
Ap.. kirjoitti:
Haluaisin opiskella uuteen ammattiin mutta opintolainaa liki 10 000 jäljellä enkä saa sitä tässä paskatyössä työskennellessänikään maksettua :(
Olet siis provo. Kukaan ei saa tehtyä noin paljon lainaa lähäriopinnoissa. Tai sitten sinä ja miehesi olette kumpikin kyvyttömiä käyttämään rahaa ja totisesti ansaitsette toisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.. kirjoitti:
Miehestä ei oo talon ostossa apua kun ei saa lainaa kuten en minäkään.
Menisin työterveyteen mutta mitä siitä hyödyn. En voi saada edes sairaslomaa sillä sopimustani ei jatketa jos stressistä hakisin saikkua. Tätä mun koko elämä on, miettimistä jatketaanko sopimusta paskaan työhön.
En puhunutkaan sairasloman hakemisesta, vaan puhumisesta jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jolta voisit saada konkreettista neuvoa ja apua. On olemassa myös perheneuvojia. Apua kyllä varmaan löytyy, mutta sinun pitää olla aktiivinen myös itse. Asiat yleensä järjestyvät, mutta eivät itsestään.
Oletko hyvännäköinen? Iske hyvätuloinen mies ja menkää naimisiin. Ihan oikeasti, hyvällä ulkonäöllä voi päästä elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lähihoitajille on paljon vakipaikkoja!! Taitaa olla itsessäsi vikaa, ettet semmosta saa?? Lopeta tuo ruikutus ja ota ittees niskasta kiinni. Miksi sitten lähdit opiskelemaan alaa?
Onko 10 000 paljon lainaa lähäriopinnoissa? Mun opinnot kesti 3 vuotta niin en tiedä olisiko mun ja lapsen pitänyt syödä kynsiä sitten. Reilu 3000e vuodessa otin lainaa siis, tiukilla elettiin. Joka tapauksessa luulin että maksan tuollaisen summan nopeasti pois, no en tajunnut kuinka vähän rahaa tästä pakasta jää käteen :( Koska opiskelee lähäriksi niin ei ole ansaittua ottaa siis 3t vuodessa lainaa elämiseen?? Joo en tajunnut nuorena että olisi pitänyt vaan olla syömättä ja kuolla pois.
En halua sairaanhoirajaksi, oon niin täynnä tätä hoitotyötä. Haluan normaalin työn ja normaalin työajan. En halua olla aina pyhät töissä koko helvetin elämän.
Olisi pitänyt ottaa rikas mies harmi vaan ettei löytynyt.
Oon niin ahdistunut tästä työjutusta ja asumisesta että ei elämä oo tuntunut enää aikoihin kuin kauhulta. Mietin vakavasti narun nokkaan ripustautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun 15 vuotiaana piti päättää mitä lähtee opiskelemaan niin olin vaan nuori ja tyhmä en todellakaan tiedä miksi lähdin tätä opiskelemaan. Nyt harmittaa, käteen jäi vaan laina, pieni palkka ja paskatyö. En tiedä mikä mussa vikana, kelpaan vaan sijaisuuksiin. Elämä pelkkää epävarmuutta.
kun kotona alkaa mennä ruuvi liian kireälle, lähde lenkille. Kun et voi mennä lenkille, laita korvatulpat. Jos nämä eivät auta, hakeudu kognitiiviseen psykoterapiaan: sillä on saatu hyviä tuloksia mm. ääniyliherkkyyden hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites myyjän työ? Aika monesta paikasta kaupan alalta voisi saada työtä ilman koulutusta. Itse vaihdoin lähihoitajasta kultasepänliikkeeseen myyjäksi. Palkka ei ole parempi, mutta työssä jaksaa ihan eri tavalla kun se on mieluisampaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyvännäköinen? Iske hyvätuloinen mies ja menkää naimisiin. Ihan oikeasti, hyvällä ulkonäöllä voi päästä elämässä eteenpäin.
Riippuu iästä.Nuorena en huolinut, nyt ei huoli muut .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites myyjän työ? Aika monesta paikasta kaupan alalta voisi saada työtä ilman koulutusta. Itse vaihdoin lähihoitajasta kultasepänliikkeeseen myyjäksi. Palkka ei ole parempi, mutta työssä jaksaa ihan eri tavalla kun se on mieluisampaa.
Myyjän työstä tykkäisin! Jotenkin tämä 8 vuoden sijaisena olo siellä täällä on vienyt itseluottamuksen nolliin enkä osaa kuvitella että mua otettaisiin ilman koulutusta töihin :( Myös noi kun myyjiä haettu niin on jotain tyyliin 15 tuntia viikossa, ei noilla tuntimäärillä tuu toimeen.
Mitä te kommentoijat teette työkseni? Oon aivan hukassa tässä elämässä.
Käy laskemassa työhistoriasi täällä https://www.tyollisyysrahasto.fi/laskurit/aikuiskoulutustuen-tyohistori…
Sitten kun on 8 vuotta täynnä, voit ottaa opintovapaata. Opiskele itsesi sairaanhoitajaksi. Pääset pois pyllynpesusta.
Tai jos hoitoala ei nappaa yhtään, opiskele jotain muuta. En suosittele, että yrität päästä myyjäksi tai vastaavaksi. Pätkäpaskaduunia sekin on.
Ap.. kirjoitti:
Silloin kun 15 vuotiaana piti päättää mitä lähtee opiskelemaan niin olin vaan nuori ja tyhmä en todellakaan tiedä miksi lähdin tätä opiskelemaan. Nyt harmittaa, käteen jäi vaan laina, pieni palkka ja paskatyö. En tiedä mikä mussa vikana, kelpaan vaan sijaisuuksiin. Elämä pelkkää epävarmuutta.
Hei, voit tarkistaa aloitusviestistäsi, mitä olet sinne kirjoittanut, niin pysyy juoni uskottavampana. Olet siis nyt 26v, ja lapsesi on 6v, eli olet saanut lapsesi 20-vuotiaana. Viestissä 10 kerroit, että sinulla oli lapsi opiskeluaikanasi. Opiskelit 3 vuotta. Nyt kerrot, että olit 15v, kun teit päätöksen lähäriopintoihin lähtemisestä. Jos olisit aloittanut opinnot 16 vuotiaana, olisit valmistunut jo ennen kuin tulit raskaaksi.
Eli keskity. Jos et muista, mitä olet kirjoittanut aikaisemmin samaan tarinaan, voit lukea sen läpi ajatuksen kanssa, jotta juoneen ei tule epäloogisuuksia.
"..inhoan koko alaa" - Uuden ammatin valinta? Ollaan Suomessa tosi hyvässä asemassa koska voidaan oikeesti saada toinen ammatti tai kolmaskin, eikä meidän oo pakko ottaa tuhansien opintolainojakaan verrattuna esimerkiksi USA:han. Tietysti opiskeluaikoina ei pahemmin lennellä Fižille edes takas, on varmasti raskastakin, ja jos täytyy vielä käydä samalla työssäkin, mutta kyl se palkitsee lopulta.🔥Vaikka uuden ammatin opiskelu voi kestää riippuen ammatista kursseista vuoteen tai useampiikin, kyllä se kannattaa jos katsot elämää vähän pidemmälle. Jos vaikka kolmenkympin paikkeilla oot uudessa kivassa ammatissa, varmasti yleinen hyvä olokin lisääntyy kun ei tartte väkisin mennä työhön jota oikeasti inhoaa. Työhön saattaa kulua se 8h päivässä, viitenä päivänä viikossa. Toisilla enemmänkin, toisilla vähemmän. Vinkkinä mieti mistä asioista tykkäät tai mihin asioihin tunnet vetoo? Ehkä se vois auttaa sua löytää sen sisäisen oikean "lahjas" tai "kutsumuksen" . Meillä varmastikkin jokaisella on se oma juttu, piilossa vaan ehkä (masennuksen, huonon itsetunnon, epäreilun lapsuuden yms. muiden seikkojen takia).
Ps. Opiskelupaikkojen haku on tällä hetkellä myös käynnissä ja amk/yliopisto haut taitaa olla myös pian tulossa. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap.. kirjoitti:
Silloin kun 15 vuotiaana piti päättää mitä lähtee opiskelemaan niin olin vaan nuori ja tyhmä en todellakaan tiedä miksi lähdin tätä opiskelemaan. Nyt harmittaa, käteen jäi vaan laina, pieni palkka ja paskatyö. En tiedä mikä mussa vikana, kelpaan vaan sijaisuuksiin. Elämä pelkkää epävarmuutta.
Hei, voit tarkistaa aloitusviestistäsi, mitä olet sinne kirjoittanut, niin pysyy juoni uskottavampana. Olet siis nyt 26v, ja lapsesi on 6v, eli olet saanut lapsesi 20-vuotiaana. Viestissä 10 kerroit, että sinulla oli lapsi opiskeluaikanasi. Opiskelit 3 vuotta. Nyt kerrot, että olit 15v, kun teit päätöksen lähäriopintoihin lähtemisestä. Jos olisit aloittanut opinnot 16 vuotiaana, olisit valmistunut jo ennen kuin tulit raskaaksi.
Eli keskity. Jos et muista, mitä olet kirjoittanut aikaisemmin samaan tarinaan, voit lukea sen läpi ajatuksen kanssa, jotta juoneen ei tule epäloogisuuksia.
No sielläpä salapoliisi...Keskeytin koulun vuoden jälkeen pariksi vuodeksi kun sain pari pitkää sijaisuutta hoitoalan töitä, sain lapsen ja valmistuin kun lapsi oli 1,5v. Mitä siis luulet että hyödyn tässä tekemällä "provon"?
Sairasta tämäkin että pidän siis kotona ollessa korvatulppia 24/7. En jaksa tätä kolinaa. Mies ja lapsi kärsii tästä mutta tää on ainut tapa että en sekoa näihin ääniin :(