Eikö avio-ongelmista saa kertoa, jos ei ole valmis eroamaan?

Yhdessä pysymisessä on myös jaksamisen kannalta omat etunsa, jos vaikeudet eivät ihan ylitsepääsemättömiä ole.

Avio-ongelmiakin on erilaisia. Yleensä ongelmat pyritään selvittämään ja erotaan sitten, jos ongelmat ei ratkea. Jotkut ongelmat on tilapäisiä, toiset pidempiä.

Jollekin vaikka puolison haluttomuus voisi olla syy erota, toiselle ei, jos tilanne on muuten ok. Jokin kriisi, kuten työttömyys voi vaikuttaa hetkellisesti parisuhteeseen mutta ei siitäkään heti tarvitse laittaa lusikoita jakoon. Tilanteiden pitkittyessä on sitten syytä miettiä onko parisuhde onnellinen ja kärsivätkö lapset tilanteessa.

Taitaa pahin ongelma olla se, kun toinen ei saa seksiä.

Ei tietenkään ole mitään velvollisuutta erota, mutta ehkä ystäväsi on kyllästynyt siihen, että teidän tilanne ei muutu. Ehkä hän kyselee suhteen tilannetta, koska niin ystävän "kuuluu" tehdä, mutta ei oikeasti jaksaisi enää kuunnella asiasta jauhamista. Ehkä on parempi, ettet pui asiaa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mitään velvollisuutta erota, mutta ehkä ystäväsi on kyllästynyt siihen, että teidän tilanne ei muutu. Ehkä hän kyselee suhteen tilannetta, koska niin ystävän "kuuluu" tehdä, mutta ei oikeasti jaksaisi enää kuunnella asiasta jauhamista. Ehkä on parempi, ettet pui asiaa hänen kanssaan.

Juuri näin. Kannattaa jatkossa purkaa tuska vaikka ammattilaisella (psykologi) sen sijaan, että kaadat sen ystäväsi niskaan. Jos sinkku varsinkin on kokematon parisuhderintamalla niin ei välttämättä ymmärrä miten dynamiikka usein vaihtelee pitkässä suhteessa.

Muuten olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisnaiset eroavat aivan liian helposti. Itsekin tämän kokeneena.

Ei mulla nyt varmaan sen ihmeempää purkamisen tarvetta ole... Mutta jos itse kysyy.. niin pitää kai sitten vain valehdella että tosi hyvin menee! Tai "en kommentoi".

Naivia ajatella, että perhearki olisi edelleen sitä movie love -tasoista parisuhdetta, mitä se hetken nuorempana oli. Oikeasti elämässä nyt on kokoajan kaikkea vastoinkäymistä ja tietenkin se heijastuu suhteeseen. Harva ihminen on niin täydellinen, etteikö jotain puutteita puoliso hänessä huomaisi.

Se päättääkö jatkaa parisuhdetta vai ei, on sinun ja miehesi välinen asia. Mutta ymmärrän kyllä ystävää siinä tapauksessa, että ongelmat ovat oikeasti vakavia, ettekä tee mitään niiden korjaamiseksi. Silloin kannattaa jutella ystävän kanssa jostain muusta, eikä rasittaa häntä yhä uudestaan samalla stoorilla.

Minä ainakin väsyin, kun kerta toisensa jälkeen juttua vakavasta henkisestä väkivallasta. Sukupuolitaudeista, valehtelusta, kontrolloinnista. Aina pyysin, että eroaisi, aina palasi yhteen. Lopulta ero tuli, miehen koneelta löytyi salakuvattuja seksivideoita ja lapsip0rnoa. Mies on etsintäkuulutettu ja poistunut maasta kauan sitten. Olen helpottunut, että ystäväni pääsi eroon, mutta monta vuotta meni turhautumisen vallassa.

Usein ammattiauttajan luona voi löytää parempia ratkaisuja kuin ystävää kuormittamalla.

En tiedä. Meillä minä ja ystäväni puhuttiin toisillemme paljon parisuhde ongelmistamme Mutta aina kun minä aloin puhua erosta, ystävä alkoi puhua miten "ainahan suhteessa ongelmia on". Tulin siihen tulokseen, että hän halusi vain kieriä ongelmissa, ratkaisut ei kiinnostaneet.

Sanoisin, että olet aikuinen ihminen ja sinun ei tarvitse kertoa kaikkea toiselle vain sen takia, että hän kysyy. Liika tieto suhteesi tilasta on toiselle turhaa ja riittää, että itse tiedät mitä teet tai olet tekemättä. Kirjoita vaikka mietteesi paperille mielummin kuin jaarittelet niistä parisuhteen ulkopuolelle jatkuvasti.

Sinun tarvitse vain lopettaa turha kaverisi miellyttäminen ja tekojesi selittely hänelle. Olet selittänyt jo aivan liikaa hänelle yksityisiä asioitasi. Kaverisi tuntuu olevan sinulle tärkeämpi kuin perheesi ja sen asian tulee muuttua täysin. Keskity siis olennaiseen eli lastesi onneen, hyvään tulevaisuuteen ja parisuhteeseen ennen kuin on liiaan myöhäistä. Kaverisi tuntuu olevan jopa vähän niin kuin myrkky, josta ei ole mitään hyötyä, vaan vain haittaa ja

Lopetat siis pyllistämisen mieheesi päin ja kumartelun kaverin suuntaan niin kuin olet tähän mennessä tehnyt. Kaverisi on täysin ulkopuolinen vieras ihminen. Sinä olet miehesi kanssa perustanut perheen ja miehesi pitäisi olla sinun ystäväsi, jotta parisuhtesta on mahdollisuus edes tulla mitää. Pistäisin sinuna siis tuon myrkyllisen kaverisuhteen tauolle toistaiseksi ja alkaisin tekemään oikeasti töitä tärkeämmän eteen.

Minä olin vielä noin seitsemän vuotta sitten niin kuin sinä ja jaarittelin kaikki asiat "ystävälleni". "Ystäväni" käytti tietojaan väärin ja kaikki se vähänkin hyvä, mitä parisuhteessani ja perheessäni vielä oli, meinasi loppua. Tajusin onneksi asian ja sain töitä tekemällä muutettua suunnan hyväksi. Nyt ystävä on lähinnä pelkkä tuttava ja mieheni on paras ystäväni. Tämän uudestaan syntyneen ystävyyden myötä perheessäni muuttui moni asia ja meillä on aivan upea ihana perhe! Rakkautta ja iloa riittää, enkä pese enää likapyykkiä vieraiden ihmisten edessä.

Kaikilla niitä ongelmia on, eriasteisia vaan. Joskus ne on selvitettävissä, aina ei. Lopullinen ratkaisu täytyy kuitenkin miettiä aina itse. Pitkässä suhteessa ei lempi aina leisku niin tulisesti, mutta perusarki kyllä sujuu, ja sekin on aika arvokasta. Kyllä meillä kaveripiirissä jutellaan näistä ongelmista joita parisuhteissa on, mutta ainoa jolle ollaan ehdotettu eroa ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi oli kaveri, jonka mies joi ja löi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Meillä minä ja ystäväni puhuttiin toisillemme paljon parisuhde ongelmistamme Mutta aina kun minä aloin puhua erosta, ystävä alkoi puhua miten "ainahan suhteessa ongelmia on". Tulin siihen tulokseen, että hän halusi vain kieriä ongelmissa, ratkaisut ei kiinnostaneet.

En näe asiaa noin. Tietenkään en tiedä mitä pahaa parisuhteessasi oli ja jos siinä oli oikeasti pahaa, niin ymmärrän eron. Jos taas parisuhteesi ongelmat olivat mitättömiä ja tavanomaisia, niin niitä ongelmia todellakin voi olla muissakin parisuhteissa. Ystäväsi yritti siis kannustaa sinua puhumaan ja selvittämään ongelmat, ei eroamaan ja huomaamaan aikanaan, että et osaa puhua muidenkaan kanssa ja ongelmat tulevat aina uudestaan eteesi.

Yleensä helpoin tapa ratkaista ongelma on erota ongelman aiheuttajasta. Säästää kaikkien vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Naivia ajatella, että perhearki olisi edelleen sitä movie love -tasoista parisuhdetta, mitä se hetken nuorempana oli. Oikeasti elämässä nyt on kokoajan kaikkea vastoinkäymistä ja tietenkin se heijastuu suhteeseen. Harva ihminen on niin täydellinen, etteikö jotain puutteita puoliso hänessä huomaisi.

Se päättääkö jatkaa parisuhdetta vai ei, on sinun ja miehesi välinen asia. Mutta ymmärrän kyllä ystävää siinä tapauksessa, että ongelmat ovat oikeasti vakavia, ettekä tee mitään niiden korjaamiseksi. Silloin kannattaa jutella ystävän kanssa jostain muusta, eikä rasittaa häntä yhä uudestaan samalla stoorilla.

Meidän perhearkemme on ollut hyvin onnellista jo 20 vuoden ajan ja vastoinkäymiset on ratkottu yhdessä, ei ventovieraiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin väsyin, kun kerta toisensa jälkeen juttua vakavasta henkisestä väkivallasta. Sukupuolitaudeista, valehtelusta, kontrolloinnista. Aina pyysin, että eroaisi, aina palasi yhteen. Lopulta ero tuli, miehen koneelta löytyi salakuvattuja seksivideoita ja lapsip0rnoa. Mies on etsintäkuulutettu ja poistunut maasta kauan sitten. Olen helpottunut, että ystäväni pääsi eroon, mutta monta vuotta meni turhautumisen vallassa.

Usein ammattiauttajan luona voi löytää parempia ratkaisuja kuin ystävää kuormittamalla.

Tämä on totta. Ammattiauttaja on ammattilainen ja ystävä on ystävä, ei likasanko. Jos ystävyys menee vain siihen, että toinen puhuu puhuu ja puhuu (tai valittaa valittamisen jälkeenkin) omasta itsestään ja parisuhteestaan, mutta mitään ei tapahdu ja vastavuoroisuutta ei kuunteluun ole, niin ei se ole ystävyyttä. Ei sinne päinkään. Se on ystävän hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä helpoin tapa ratkaista ongelma on erota ongelman aiheuttajasta. Säästää kaikkien vaivaa.

Sama kuin jättäisin ongelmat käsittelemättä ja työntäisi päänsä pensaaseen totuuden välttämiseksi. Se ei auta ja se ei ole helpoin tapa. Se on ongelmien kieltämistä ja itsensä huijaamista. Ero on paras vain, jos suhteessa on väkivaltaa tai muuta yhtä vakavaa.

Etsi mielummin kuuntelija ja ystävä, joka on parisuhteessa.

Ei sinkut ehkä aina ihan jaksa ymmärtää.

Sille on syy, että ovat sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Meillä minä ja ystäväni puhuttiin toisillemme paljon parisuhde ongelmistamme Mutta aina kun minä aloin puhua erosta, ystävä alkoi puhua miten "ainahan suhteessa ongelmia on". Tulin siihen tulokseen, että hän halusi vain kieriä ongelmissa, ratkaisut ei kiinnostaneet.

Sinähän se kierit ongelmissasi ja sinuahan eivät ratkaisut kiinnostaneet. Sinullahan se parisuhde oli ongelmissa, ei ystävälläsi. Syytät siis ystävääsi parisuhteesi ongelmista ja näet itsesi syyttömänä ja viattomana.

Vierailija kirjoitti:

Etsi mielummin kuuntelija ja ystävä, joka on parisuhteessa.

Ei sinkut ehkä aina ihan jaksa ymmärtää.

Sille on syy, että ovat sinkkuja.

Ei sinkkuudessa ole tämän jutun ongelma. Ongelma on ap:n valittamisessa. Yksikään ihminen ei jaksa kuunnella toisen jatkuvaa valittamista. Vaikka itse olen parisuhteessa, niin en todellakaan jaksaisi kuunnella jonkun ystäväni jatkuvaa valittamista ja ruikuttamista kuinka mies sitä, mies tätä, mies paha paha paha, minä hyvä. Jos mies on paha paha paha, niin ap lähtee lätkimään ja lopettaa valittamisen. Jos taas mies on ihan ok, mutta ap valittaa valittamisen ilostakin ja potee ties mitä ikäkriisiä, niin ongelma on vain ap:lla. Itse en jaksaisi jutella valittajan kanssa. Se on kuin kantaisi ämpärillä kaivoon vettä, työ ei koskaan lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Meillä minä ja ystäväni puhuttiin toisillemme paljon parisuhde ongelmistamme Mutta aina kun minä aloin puhua erosta, ystävä alkoi puhua miten "ainahan suhteessa ongelmia on". Tulin siihen tulokseen, että hän halusi vain kieriä ongelmissa, ratkaisut ei kiinnostaneet.

En näe asiaa noin. Tietenkään en tiedä mitä pahaa parisuhteessasi oli ja jos siinä oli oikeasti pahaa, niin ymmärrän eron. Jos taas parisuhteesi ongelmat olivat mitättömiä ja tavanomaisia, niin niitä ongelmia todellakin voi olla muissakin parisuhteissa. Ystäväsi yritti siis kannustaa sinua puhumaan ja selvittämään ongelmat, ei eroamaan ja huomaamaan aikanaan, että et osaa puhua muidenkaan kanssa ja ongelmat tulevat aina uudestaan eteesi.

Eikun nimenomaan ennen sen eron puheeksiottoa meidän jutuissa ei ollut mitään rakentavaa, haukuttiin vain puolisoitamme toisillemme. Sitä samaa negatiivista vellomista hän olisi halunnut jatkaa. Hän lopetti myös oman miehensä haukkumisen mulle, kun aloin miettiä eroa.