Lue keskustelun säännöt.
Eikö avio-ongelmista saa kertoa, jos ei ole valmis eroamaan?
01.03.2021 |
Ystäväni usein itse kysyy minulta, mitä minulle ja miehelleni kuuluu, kun on vaikeuksia ollut. Jos on vaikeuksia, niin lisäongelma tulee siitä, miten vihainen hän itse on minulle siitä, että en jätä miestäni. Lapsemme kuitenkin tykkäävät isästään kuin hullu puurosta (nuorimmainen varsinkin ikävöi heti jos joutuu parikin päivää hänestä erossa olemaan), ja hän heistä, plus kyllähän meillä on tällä tavalla enemmän rahaa satsata lapsiimme, kun ei tarvitse samaa perheyksikköä kohden kahta kotia maksaa. Mitään väkivaltaa tai vastaavaa ei ole. Ystävä on sinkku, niin hän katsoo asiaa ilmeisesti vain sen parisuhteen näkökulmasta. Onko ihmisellä velvollisuus erota puolisostaan erimielisyyksien takia, vaikka se tietäisi taloudelliseen kurjuuteen joutumista lapsille + jommankumman vanhemman jatkuvaa ikävöimistä? Ei myöskään riidellä jatkuvasti lasten kuullen ja sillä tavalla anneta mitään sairasta parisuhteen kuvaa, vaikka sitten ystävyys ja hellyyskään ei aina toki huipussaan ole.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että olet aikuinen ihminen ja sinun ei tarvitse kertoa kaikkea toiselle vain sen takia, että hän kysyy. Liika tieto suhteesi tilasta on toiselle turhaa ja riittää, että itse tiedät mitä teet tai olet tekemättä. Kirjoita vaikka mietteesi paperille mielummin kuin jaarittelet niistä parisuhteen ulkopuolelle jatkuvasti.
Sinun tarvitse vain lopettaa turha kaverisi miellyttäminen ja tekojesi selittely hänelle. Olet selittänyt jo aivan liikaa hänelle yksityisiä asioitasi. Kaverisi tuntuu olevan sinulle tärkeämpi kuin perheesi ja sen asian tulee muuttua täysin. Keskity siis olennaiseen eli lastesi onneen, hyvään tulevaisuuteen ja parisuhteeseen ennen kuin on liiaan myöhäistä. Kaverisi tuntuu olevan jopa vähän niin kuin myrkky, josta ei ole mitään hyötyä, vaan vain haittaa ja
Lopetat siis pyllistämisen mieheesi päin ja kumartelun kaverin suuntaan niin kuin olet tähän mennessä tehnyt. Kaverisi on täysin ulkopuolinen vieras ihminen. Sinä olet miehesi kanssa perustanut perheen ja miehesi pitäisi olla sinun ystäväsi, jotta parisuhtesta on mahdollisuus edes tulla mitää. Pistäisin sinuna siis tuon myrkyllisen kaverisuhteen tauolle toistaiseksi ja alkaisin tekemään oikeasti töitä tärkeämmän eteen.
Minä olin vielä noin seitsemän vuotta sitten niin kuin sinä ja jaarittelin kaikki asiat "ystävälleni". "Ystäväni" käytti tietojaan väärin ja kaikki se vähänkin hyvä, mitä parisuhteessani ja perheessäni vielä oli, meinasi loppua. Tajusin onneksi asian ja sain töitä tekemällä muutettua suunnan hyväksi. Nyt ystävä on lähinnä pelkkä tuttava ja mieheni on paras ystäväni. Tämän uudestaan syntyneen ystävyyden myötä perheessäni muuttui moni asia ja meillä on aivan upea ihana perhe! Rakkautta ja iloa riittää, enkä pese enää likapyykkiä vieraiden ihmisten edessä.
Tämä oli erittäin hyvä neuvo. Kun lähtee sille tielle että ruotii suhdetta ystävien kanssa, sulkee hyvin helposti puolisonsa pois sisäkehältä, siellä missä hänen kuuluisi olla.
Naiset puhuvat usein tässä tilanteessa usein miehen henkisestä uskottomuudesta, jos ystävä on naispuolinen. Mutta ihan yhtä lailla henkistä uskottomuutta voi harrastaa samaa sukupuolta olevan kaverinkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin aloittajalta, teettekö jotain parisuhteenne eteen? Onko sinulla mitään hyvää sanottavaa puolisostasi puolisona, ei vain lasten isänä tai toisena elättäjänä?
Ehkä voisit puhua siitä, mikä on muuttumassa parempaan päin, tai mitkä ovat ne asiat, joiden takia haluat jäädä suhteeseen. Jos kumpaakaan ei ole, en oikein itsekään ymmärrä, mitä teet liitossa.
Minä en hauku edes eksiäni ystäville. Arvostan heitä ja välit ovat sen mukaiset.