Mahdoton 3v. Mitä tehdä?

En kuule, en näe koko lasta, en vastaa hänelle, menen pois jos tulee luokseni, sanoin korkeintaan että noin tuhman lapsen kanssa en halua olla. Muutaman kerran kun olen näin tehnyt, on ääni kellossa muuttunut. Julmaa, mutta tehokasta.

Koita kysyä vähän rauhallisempana hetkenä, mikä häntä harmittaa ja miksi hän riehuu.

Täältä netin kautta on niin helppo neuvoa... Olisko tullut paha mustasukkaisuuskohtaus, kuinka vanha pikkuveli on? Jos pystyt, järjestä lisää aikaa kaksistaan 3v.:n kanssa, ehkä hän kaipaa äidiltä enemmän huomiota ja hakee sitä nyt pahanteolla.



Uskon vahvasti kehumiseen, kehu aina positiivista käytöstä! Heti, kun vähänkin pohtii, tekiskö sitä kiellettyä pahaa, ennätä kehumaan, että "hienoa, kun muistit, ettei sitä saa tehdä".



Dissaaminen kuulostaa vähän vaaralliselta minusta. Toimivaa saattaa olla, mutta ylittääköhän julmuus siinä hyödyn? Millainen lapsi kasvaa sellaisesta, joka ei saa näyttää kielteisiä fiiliksiään?

ja tehokas, mutta missä mielessä??



Minusta tuhoat lasta kutsumalla häntä tuhmaksi ja dissaamalla hänet. Meillä 2-vuotiaskin on jo oppinut, ettei toista nimitellä. Sanoin itseäni höpöksi eräässä tilanteessa ja 2-vuotias korjasi "et ole höpö, sinä vain teit höpösti!".



Sitten ap:lle: onko teillä vielä karkkipäivää? Meillä uhkaus namujen menosta on yllättävän tehokas. Toinen on ihan laskeminen: "Nyt äiti laskee viiteen ja sitten..." Sekä 2-v että 5-v alkavat jo heti ykkösen kohdalla tekemään mitä pyydetään, en juuri koskaan pääse viiteen. Kolmas on pois paikalta kanstaminen (siis esim jos syntyy käsikähmää) jne.

Dissaaminen kuulostaa vähän vaaralliselta minusta. Toimivaa saattaa olla, mutta ylittääköhän julmuus siinä hyödyn? Millainen lapsi kasvaa sellaisesta, joka ei saa näyttää kielteisiä fiiliksiään?

Ja kolmevuotias ei todellakaan vielä osaa analysoida ja eritella omia tunteitaan. Aikuisen velvollisuus on asettaa rajat hänen käytökselleen ja lopettaa huono käytös.

Pikkuvelikin on jo vuoden, mustasukkasuutta oli ilmassa puoli vuotta sitten, mutta ei sillon kohdistunut veljeen vaan meihin vanhempiin. En tuosta mustasukkaisuudesta nyt sitten tiedä, kun kuopus on sairastellut paljon ja olen joutunut olemaan sairaalassakin pitkiä aikoja lapsen kanssa. Voihan se kai olla sitäkin..

Yritetään jutella, mutta lapsi ei oikein osaa vastata, kun kysyn, että mikä harmittaa tms. Kehun aina, kun vaan on mahdollista. Yritän huomata kaikki pienet asiat, jotka tekee ja kehua. Meillä on ihan omat jutut esikoisen kanssa. Muutaman kerran viikossa lähdetään ihan kahdestaan jonnekin, uimaan, puistoon tms. Ja päivittäin hän saa olla ihan kahdestaan hetkiä sekä minun että miehen kanssa.

Koita kysyä vähän rauhallisempana hetkenä, mikä häntä harmittaa ja miksi hän riehuu.

Täältä netin kautta on niin helppo neuvoa... Olisko tullut paha mustasukkaisuuskohtaus, kuinka vanha pikkuveli on? Jos pystyt, järjestä lisää aikaa kaksistaan 3v.:n kanssa, ehkä hän kaipaa äidiltä enemmän huomiota ja hakee sitä nyt pahanteolla.

Uskon vahvasti kehumiseen, kehu aina positiivista käytöstä! Heti, kun vähänkin pohtii, tekiskö sitä kiellettyä pahaa, ennätä kehumaan, että "hienoa, kun muistit, ettei sitä saa tehdä".

Dissaaminen kuulostaa vähän vaaralliselta minusta. Toimivaa saattaa olla, mutta ylittääköhän julmuus siinä hyödyn? Millainen lapsi kasvaa sellaisesta, joka ei saa näyttää kielteisiä fiiliksiään?

meillä on 3-vuotiaan kanssa mennyt myös elämä vaikeaksi.

Tilanne kuitenkin helpottui kun hoksasin että siinä on kyse vain uhmasta tai 'oman tahdon harjoittelusta'.

Niinhän se meni esikoisellakin että 2v-uhma oli vain harjoittelua, 3-vuotiaana aloitti sitten ihan kunnolla.

Oma suhtautumiseni lapseen muuttui kun oivalsin mistä on kyse ja elämä helpottui sen myötä. En osaa edes sanoa mikä muuttui =o

Ja positiivista palautetta myös runsain mitoin, ja koitat tehdä hänenkin kanssaan jotain, ehkä kokee jostain syystä jäävänsä ulkopuolelle, ja ainut keino millä huomiota saa, on tuo "huono käyttäytyminen"....eli sitähän sitä sitten ilmenee, jos ei muutoin huomiota saa.

Voittehan te tehdä vaikka jonkin sellaisen kiltteys-kalenterin....johon merkitään joka päivä käytöstä, ja saa aina hyvästä käytöksestä palkkioita....ja kannustetaan...Monella tutulla on jossain muodossa käytössä tälläinen systeemi, ja meilläkin on ollut pahimpina riuvaamisaikoina...

Kuulostaa meidän 3- vuotiaalta! :D



Meillä tilanne on uusi koska kaksi vanhempaa on ollu kun paita ja peppu, pieni ikäero.



Nyt kun 3- vuotias on menettänyt oman pienimmän paikan niin kovaa tekee. Aluksi poika nautti että oli ISOVELI. Auttoi paljon, pyysi ja sai.

Vauva nukkui ja söi, nukahti taas. Hereellä oli mukavaa seuraa.



Nyt vauva vaatii enempi huomiota, tylsistyy ja haluaa syliin. 3- vuotiaalle tämä on kai ollut vähän liikaa. Hän kapuaa todella usein syliin. Haluaa äidin huomion.

Isä ei nyt kelpaa.

Lyö, hermostuu jos komennetaan. Tokasee: joo, joo, tiedetään! Testaa sääntöjä, tönii. Kantelee jos isoveli tekee jotain. Joskus huutaa ihan suoraa kurkkua AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! Jos sitä ei kiinnosta kuunnella moitteita.



Toimin kuten ennenkin! Huomioo ja kehuja jos tekee hyvää. Joskus jätän huomauttamatta (satuttamiset ja tappelut pakko aina setviä).

Koitan ymmärtää poikaa ja miettiä onko mustasukkanen, vihanen, harmittaako.. Ja tunne käydään yhdessä läpi.

Olen kertonut että nyt vauva haluaa olla paljon sylissä, mutta sinäkin mahdut syliin. Sitten sanon että kohta opettelee konttaamaan ja viihtyy taas paljon lattialla!

* Täälä sivuilla jonkun aikaa sitten sain vinkin että välillä kannattaa asettaa isomman tarpeet vauvan edelle. Toimii. Itse vielä sanon lapselle että laitetaas vauva lattialle ja tulet syliin niin luetaan kirjaa tms.



Meillä on lapsilla välillä komento omaan huoneeseen. Tekee itsellekin hyvää kun olet eri huoneessa lapsen kanssa.

Samaten kannattaa miettiä jos sulla 3- vuotias ei nyt enää nuku päikkyjä että jos riittää lekottelu pedilläsi vaikka ja luet satua siinä hänelle. Pienin nukkuu pinniksessään?

Meillä on useampi poika ja tuota satuttamista on ollut aina eniten juuri tuossa 3v uhman aikaan. Olen oppinut kantapään kautta, että tuossa isässä se myös pitää saada pois. ettei siitä tule tapa. Aina kun lapsi suuttuu esim. pikkuveljelle, niin satuttaa ennenkuin kerkeää edes ajatella.

Siksi opettele ennakoimaan koska lapsi suuttuu niin, että kohta potkasee tai jotain ja mene heti väliin ja estä satuttamasta. Mitä paremmin pystyy aina estämään satuttamisen sitä nopeammin tuo tapa menee ohi. Ja jokakerta muistutat, että tässä talossa kukaan ei ketään satuta. Kun torut lasta mene polvillesi ja katso häntä silmiin.



Turhaa huutoa ja kiukuttelua ei pidä huomioida. Silloin et edes katso lasta vaikka kuinka huutaisi. Lelujakin voi rauhassa heitellä. Ei tuo viitsi kuitenkaan pitkään pitää showta, kun ei ole yleisöä.

Jos yhtään lohduttaa, niin 3v on kyllä pahin ikä ja sen jälkeen alkaa helpottaa. Seuraava paha uhma tulee suunnilleen eskari iässä.