Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi jaksaa jatkaa epämieluisassa työpaikassa? Työpaikan vaihto ei tunnu olevan realistinen vaihtoehto.
27.02.2021 |
Työ itsessään voisi olla ok, mutta esimies ja hänen sisäpiirinsä tekevät työskentelystä ikävää. On kaverien suosimista, tiedon pimittämistä ja porukasta ulospelaamista jne. En ole edes ainoa, jota tämä stressaa, joten tuskin pelkästään kuvittelen. Uuden työpaikan löytäminen vaikuttaa kuitenkin olevan kiven alla, joten siitä ei ole kovin pikaista apua. Esimiehelle ei voi siis sanoa mitään ja hänen esimiehensä taas ei edes tunne meitä kun on eri maassa. Joten on vain pakko kestää, mutta välillä tuntuu, etteivät enää selviytymiskeinot riitä.
Pelottaa että jonain päivänä tulee se raja vastaan ettei enää jaksa.
Kommentit (4)
Odotan että sekoan. Sitten varmaan pääsen lopulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauankos olet uutta työtä hakenut? Montako hakemusta olet laittanut? Pistä vastamelukuulokkeet päähän ja ignoroi muut. Tee omaa juttuasi.
No ensinnäkin haet silti sitä uutta työpaikkaa sitkeästi.
Toiseksi: se esimies on toisaalla, mutta hänkin seuraa alaistensa toimintaa. Valittakaa te stressaantuneet työsuojeluun ja työterveyteen, ennen pitkää niiden viestien pitäisi kyllä päätyä esimiehesi esimiehelle.
Kolmanneksi: esimiehesi on kyllä tavattoman tyhmä tyyppi, jos ei ymmärrä tiedunkulun ongelmien kostautuvan työtehossa. Kannattaisi yrittää ehkä vielä esimerkkien kanssa jutella kahden kesken hänelle. Kerää siis esimerkkejä siitä, mikä ei toimi nyt ja tee ehdotus paremmasta viestinnästä.
Neljänneksi: panosta vapaa-aikaan. Mä tiedän, nyt on ankeat ajat, kun kaikki on pandemian takia kiinni, mutta yritä silti. Kevät tulee kovaa vauhtia, päivä pitenee. Lumet sulavat ja kohta voi esimerkiksi pyöräillä. Liiku, askartele, valokuvaa. Hyvä vapaa-aika auttaa jaksamaan.
Aloita myös päiväkirjan pito tai vaikka ihan novellikokoelman kirjoittaminen, teemalla merkintöjä työpaikkakiusatun duunipäivästä. Ota huumorilla pikkusieluisen pomoklikin touhut, ajattele miten he - aikuiset ihmiset - viitsivätkin, luulisi ihmisten nyt pärjäävän ja olevan tyytyväisempiä sillä, että hoitavat työnsä ilman ihme nurkissajuonittelua! Näkökulman vaihto ja tunteiden purkaminen paperille helpottavat.
Tsemppiä, et varmasti ole tuossa yksin.
Minä käyn hammasta purren. Olen kyllä nykyään aika hidas ja teen vain pakolliset. Ei tule potkuja koska valtava työvoimapula. Elän tilipäivästä tilipäivään, lomasta lomaan. Ihan elinkautinenhan tämä on.