Miten yli yksinäisyydestä aikuisena?

sama täällä. Tämä yksinäisyys ja se ettei ole ketään kenen kanssa jutella, vaihtaa ajatuksia on kaventanut elämän todella pieneksi. Minulla nyt meni niin pitkälle etten ole enää onnistunut työllistymään määräaikaisen jälkeen koska yksinäisyys painaa liikaa.

Tuntuu kun olisi juoksuhiekassa, mitä enemmän liikut sen enemmän vajoat alas. Nyt varmaan pitää myös ottaa IG pois. Minulla on siinä huimat 19 henkilöä. Entiset kaverit siellä enkä enää kestä katsoa kuinka he saavat lapsia, on ties mitää kissanristiäisiä ja onnittelua.

Mä elän täällä ilman yhteyksiä, ei onnitteluja, ei pikkujouluja, ei synttäreitä, ei mitään. Elämä on vain harmautta.

Kumpa tietäisin miten pääsisin pois ennen kun hyppään katolta.

Mikä mielestänne on johtanut omaan ylsinäisyden tilaanne?

Vierailija kirjoitti:

Mikä mielestänne on johtanut omaan ylsinäisyden tilaanne?

Yksin jääminen jo kouluaikoina. Se tuotti niin vahvan alemmuudentunteen, etten päässyt siitä enää yli. Ja ihmisten oletukset ovat usein, että lapsuuden- ja nuoruudenkaverit ovat niitä läheisimpiä - jopa terapeuttini ajatteli näin. Ap

Olen 2. Se että on kokoajan väärässä paikassa, väärään aikaan. Älkää nyt ajatelko että on vika jossain koska niin ei ole. Satun vaa olemaan ylijäämä ihminen.

Miten saataisi kunnon keskustelu aikaiseksi?

Voisko ylläpito laittaa tämän keskustelun vakituiseksi ettei joka päivä tartte uutta tehdä?

up