”Kestävä kehitys” — mitä vikaa siinä voisi olla?
Miten jokin, joka kuulostaa niin hyvältä, voisi olla kertakaikkisen pahaa? Kuka nyt ei haluaisi olla kestävän kehityksen kannattaja? Kävellä ja pyöräillä autoilun sijaan, asua energiatehokkaasti, kannattaa vihreitä arvoja? Näitä tavoitteita meille tuputetaan aamusta iltaan tarkoituksena saada meidät tuntemaan, että teemme jotain maailman pelastamiseksi. Samalla huomaamattamme luovumme monista ihmisoikeuksistamme, rajoitamme elämäämme ja syyllistämme itseämme asioista, joista meidän ei pitäisi. Lasten ilmastoahdistus on yksi vakava oire tästä kehityksestä. Kyseessä onkin yksi suurimmista huijauksista ihmiskunnan historiassa.
YK alkoi laatia kestävän kehityksen suunnitelmaa, Agenda 21:tä (”21” viittaa 21. vuosisataan), määrittelyineen vuonna 1989, ja se allekirjoitettiin ja otettiin käyttöön 178 maan toimesta Rio de Janeirossa vuonna 1992. Suomen puolesta suunnitelman allekirjoitti presidentti Tarja Halonen. Muistatko että aiheesta olisi sitä ennen julkisesti keskusteltu? Minä en. Se ei ehkä ole ihme, sillä suunnitelman mukaan kestävää kehitystä ei ole mm. keskiluokkainen elämäntyyli, yhden hengen asunnot, yksityisomisteiset kulkuneuvot, lihansyönti, ilmastointi ja pienviljely. Vuonna 2015 YK päätti lisäksi 17:stä kestävän kehityksen tavoitteesta vuodelle 2030 (”Agenda 2030”).
Tätä suunnitelmaa ja sitä toteuttavia tahoja käsitellään kirjassa Behind the Green Mask: U.N. Agenda 21. Sen on kirjoittanut kiinteistöarvioija Rosa Koire, joka vastustaessaan kotikaupungissaan toteutettavaa valtaisaa saneeraushanketta alkoi tutkia sen taustalla olevia poliittisia ja taloudellisia intressejä, jotka johtivat YK:n agenda 21:een.
USA:ssa presidentti Bill Clinton aloitti suunnitelman toimeenpanon vuonna 1993, jolloin hän myönsi American Planning Association -järjestölle miljoonien dollareiden avustuksen. Sitä käytettiin kartoittamaan ja määrittämään maankäyttöoikeudet jokaiselle amerikkalaiselle kunnalle ja kaupungille laajassa julkaisussa Growing Smart Legislative Guidebook with Model Statutes for Planning and the Management of Change, joka valmistui vuonna 2002. Tätä ohjeistusta, johon liittyy iskulause ”Growing Smart is Smart Growth”, käytetään opetuksen pohjana, kun amerikkalaisissa yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa koulutetaan kaupunki- ja ympäristösuunnittelijoita. Se on myös valtionhallinnon virkamiesten raamattu. (Suomesta löytyy todennäköisesti vastaavia dokumentteja.)
Pienemmät organisaatiot puskevat agendaa eteenpäin paikallisesti. ICLEI (International Council for Local Environmental Initiatives) perustettiin vuonna 1990 ja tunnetaan nykyään nimellä ICLEI — Local Governments for Sustainability. Se on maailmanlaajuinen verkosto, johon kuuluu yli 1750 paikallis- ja aluehallintoa, jotka ovat sitoutuneet kestävään kaupunkikehitykseen. Se toimii yli sadassa maassa, ja Suomessa siihen kuuluu 14 kaupunkia. ICLEI-järjestön (globaali) ohjeistus paikallisille toimijoille sisältyy dokumenttiin The Local Agenda 21 Planning Guide.
Agendan mukaan kaupunkialueet tiivistetään ja yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi, metropoleiksi, ja haja-asutusalueet puolestaan tyhjennetään ihmisistä erilaisin keinoin: maankäyttöoikeuksia rajoitetaan, kiinteistöveroja nostetaan, autoilun ja polttoaineen hintaa nostetaan, veroja maksetaan ajettavien kilometrien mukaan (vrt. Anne Bernerin GPS-projekti), teiden annetaan rapautua, haja-asutusseutujen palvelut lopetetaan, veden käyttöä aletaan seurata ja rajoittaa (hulevesimaksut, pohjavesien myynti), etäluettavat vesi- ja sähkömittarit tulevat pakollisiksi, ja tulisijojen käyttöä rajoitetaan ja lopuksi kielletään. Ihmisiltä viedään kaikki keinot tulla toimeen omillaan — ja varsinkin maaseudulla.
”Smart Growth” — ”älykäs kasvu” — ei ole vain tapa muokata yhteiskunnan rakenteita: se on myös totaalisen kontrollin ideologia. Ihmisten pakkaaminen tiiviisti pieneen joukkoon metropoleja ja pieniin miniasuntoihin tarjoaa täydellisen mahdollisuuden valvoa kaikkia ja kaikkea 24 tuntia vuorokaudessa. 5G ja Internet of Things, Li-WI… Et pääse Isonveljen valvovasta verkosta koskaan pois.
Tämän globaalin suunnitelman ovat hyväksyneet byrokraatit, valtuustot ja komissiot, joita ei ole valittu minkäänlaisessa demokraattisessa valintaprosessissa. Kansalta ei ole kysytty mitään. Tätä ideologiaa käytetään työkaluna, jolla jokaikinen kaupunki maailmassa alistetaan uuden maailmanhallituksen valvontaan. Eikö muuten olekin liikuttavaa, miten yksimielisesti poliittiset näennäisviholliset ajavat tätä agendaa sulassa sovussa?
YK:n agenda 21/2030 on totaalinen hyökkäys yksityisyyttä ja yksityisomistamista vastaan. Se vaikuttaa kaikkeen elämässämme: koulutukseen, energiankulutukseen, ruokatottumuksiimme, asumiseen, liikkumiseen. Meitä aivopestään ajattelemaan, että tämä on meidän suunnitelmamme, että me haluamme tätä. Valitettavan monet ovat tämän nielleet koukkuineen päivineen, mutta onneksi on niitäkin, jotka näkevät valheiden läpi.
Mitä voit tehdä? Tutki avoimin mielin. Materiaalia on vielä saatavilla, vaikka sensuuri kiihtyykin päivä päivältä. Puhu asioista lähipiirissäsi tai julkisilla foorumeilla. Ryhdy vastarintaan! Elämme viimeisten tuntien viimeisiä minuutteja. Jos emme saa tätä kehitystä torpattua, meitä odottaa totaalinen orwellilainen dystopia.