Mikä minulle ammatiksi, kun suurin kiinnostuksen aiheeni on traagiset ihmiskohtalot?

Patologi.

Päihdetyö, sen parissa kyllä kuulee niin monenlaista tarinaa siitä, miten elämänolosuhteet saavat valinnat kääntymään niiksi vahingoittaviksi. Toisaalta siellä sitä toivoakin on, kun näkee, miten muutos on mahdollinen, kun ihminen oivaltaa jotain todella merkityksellistä ja lähtee tekemään elämäntapamuutosta.

Traagikko

Psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, ensihoito, hälytyskeskustyöntekijä, poliisi tai taksikuski.

Tai kirjastonhoitaja.

Oikeuslääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Päihdetyö, sen parissa kyllä kuulee niin monenlaista tarinaa siitä, miten elämänolosuhteet saavat valinnat kääntymään niiksi vahingoittaviksi. Toisaalta siellä sitä toivoakin on, kun näkee, miten muutos on mahdollinen, kun ihminen oivaltaa jotain todella merkityksellistä ja lähtee tekemään elämäntapamuutosta.

Olen tavannut aika paljon päihdetyöntekijöitä koulutuksessa (en siis heidän asiakkaanaan) ja huomannut, että vaikka he ovatkin mukavia ihmisiä, heistä joka ikinen on takakireä ja ahdistunut. Jos on taipumusta asioiden ottamiseen tosi vakavasti koko ajan, ei kannattane lähteä siihen ammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, ensihoito, hälytyskeskustyöntekijä, poliisi tai taksikuski.

Tai kirjastonhoitaja.

Se että on katsonut elokuvia ja kuvittelee sen perusteella olevansa kiinnostunut siitä ja tästä ei kerro miten todellisuudessa ko. viiteryhmien kanssa jaksaa/pärjää. Yleensä ottaen on epänormaalia olla luonnottoman kiinnostunut traagisista ihmiskohtaloista, kertoo että omassa nupissa on jotakin vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdetyö, sen parissa kyllä kuulee niin monenlaista tarinaa siitä, miten elämänolosuhteet saavat valinnat kääntymään niiksi vahingoittaviksi. Toisaalta siellä sitä toivoakin on, kun näkee, miten muutos on mahdollinen, kun ihminen oivaltaa jotain todella merkityksellistä ja lähtee tekemään elämäntapamuutosta.

Olen tavannut aika paljon päihdetyöntekijöitä koulutuksessa (en siis heidän asiakkaanaan) ja huomannut, että vaikka he ovatkin mukavia ihmisiä, heistä joka ikinen on takakireä ja ahdistunut. Jos on taipumusta asioiden ottamiseen tosi vakavasti koko ajan, ei kannattane lähteä siihen ammattiin.

Hermot voi olla kireällä ihan vaan siitä syystä, että asiakaskunta on aivan järjettömän perseestä ja se ikuinen vinkuminen, valittaminen ja uhriutuminen käy täysijärkisen hermoille, oli miten ammattilainen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, ensihoito, hälytyskeskustyöntekijä, poliisi tai taksikuski.

Tai kirjastonhoitaja.

Se että on katsonut elokuvia ja kuvittelee sen perusteella olevansa kiinnostunut siitä ja tästä ei kerro miten todellisuudessa ko. viiteryhmien kanssa jaksaa/pärjää. Yleensä ottaen on epänormaalia olla luonnottoman kiinnostunut traagisista ihmiskohtaloista, kertoo että omassa nupissa on jotakin vikaa. 

Juu. Luultavadti näissä auttamisammateissa tuosta kiinnostuksesta on pelkädtään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdetyö, sen parissa kyllä kuulee niin monenlaista tarinaa siitä, miten elämänolosuhteet saavat valinnat kääntymään niiksi vahingoittaviksi. Toisaalta siellä sitä toivoakin on, kun näkee, miten muutos on mahdollinen, kun ihminen oivaltaa jotain todella merkityksellistä ja lähtee tekemään elämäntapamuutosta.

Olen tavannut aika paljon päihdetyöntekijöitä koulutuksessa (en siis heidän asiakkaanaan) ja huomannut, että vaikka he ovatkin mukavia ihmisiä, heistä joka ikinen on takakireä ja ahdistunut. Jos on taipumusta asioiden ottamiseen tosi vakavasti koko ajan, ei kannattane lähteä siihen ammattiin.

Hermot voi olla kireällä ihan vaan siitä syystä, että asiakaskunta on aivan järjettömän perseestä ja se ikuinen vinkuminen, valittaminen ja uhriutuminen käy täysijärkisen hermoille, oli miten ammattilainen tahansa.

Sitten on väärällä alalla.

Juristi, psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja, nuorisotyöntekijä, tutkija, sosiaalityöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdetyö, sen parissa kyllä kuulee niin monenlaista tarinaa siitä, miten elämänolosuhteet saavat valinnat kääntymään niiksi vahingoittaviksi. Toisaalta siellä sitä toivoakin on, kun näkee, miten muutos on mahdollinen, kun ihminen oivaltaa jotain todella merkityksellistä ja lähtee tekemään elämäntapamuutosta.

Olen tavannut aika paljon päihdetyöntekijöitä koulutuksessa (en siis heidän asiakkaanaan) ja huomannut, että vaikka he ovatkin mukavia ihmisiä, heistä joka ikinen on takakireä ja ahdistunut. Jos on taipumusta asioiden ottamiseen tosi vakavasti koko ajan, ei kannattane lähteä siihen ammattiin.

Hermot voi olla kireällä ihan vaan siitä syystä, että asiakaskunta on aivan järjettömän perseestä ja se ikuinen vinkuminen, valittaminen ja uhriutuminen käy täysijärkisen hermoille, oli miten ammattilainen tahansa.

Sitten on väärällä alalla.

Semmoista se on. Päihdeongelmaisille saa luvan kelvata, oli se työntekijä oikealla alalla vai ei. He eivät varsinaisesti ole hoitoalan prioriteettilistan kärjessä, joten kiviäkin kiinnostaa. 

Kirjailija, rikostutkija, poliisi, patologi

Kirjailija

Dekkarikirjailija tai kauhuleffojen tekijä, maskeeraaja vaikka

Dekkarikirjailija

Yleislääkäri isossa yhteispäivystyksessä kolmivuorotyössä. Akuutit sairastumiset, kroonisten pahenemisvaiheet, rikoksen uhrit ja rikolliset ja heidän vammojen dokumentointi ja oikeuskemia, päihteiden ja mt-ongelmien koko kirjo, pakkohoitolähetteet, määräämisen tahdonvastaisesti hoitoon, onnettomuudet, virka-apupyynnöt, poliisin määräämät kliiniset tutkimukset, vainajien tarkistus ja kuolemansyynselvittelyn aloitus, omaisten informointi ja tukeminen...

Suosittelen työttömyyttä. Voit sitten seurata iltapaskoista ja tv-ohjelmista traagisia kohtaloita. Sekakäyttöä harrastukseksi niin saat ihan itse kokea sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, ensihoito, hälytyskeskustyöntekijä, poliisi tai taksikuski.

Tai kirjastonhoitaja.

Se että on katsonut elokuvia ja kuvittelee sen perusteella olevansa kiinnostunut siitä ja tästä ei kerro miten todellisuudessa ko. viiteryhmien kanssa jaksaa/pärjää. Yleensä ottaen on epänormaalia olla luonnottoman kiinnostunut traagisista ihmiskohtaloista, kertoo että omassa nupissa on jotakin vikaa. 

Ai nyt kiinnostuksen kohteidenkin perusteella on nuppivikaa? Mitä vikaa on siinä, että asiat kiinnostaa? Kerro mulle, mistä "saisi" olla kiinnostunut?

Traumapsykologi, joko tutkijana tai terapeuttina? 

Kyseinen aihepiiri kiinnostaa minuakin, mutta nimenomaan siitä näkökulmasta, miten ihmiset ovat selviytyneet ahdingoista tai pystyvät elämään hyvää / siedettävää elämää niistä ahdistavista olosuhteista huolimatta. Erilaiset selviytymiskeinot sekä niiden tietoisen käyttämisen mahdollisuudet on se kiinnostava asia.