Kilpailu: kenen mies tolloin?

Varmasti ihanaa ajatella teidän yhteistä tuelvaisuutta. Olen tosi kade sulle!

olla jokin fyysinen sairaus?? Sydämen vajaatoiminta? Kilpirauhasen vajaatoiminta?

mutta miksi ihmeessä olet tollon miehen kanssa? Eikös tuossa jo mene oma elämä hukkaan?

kumpikin lapsia vai oliko se sinun juttu?

toiminta. Olen ymmälläni, tilanne on tosi vaikea.Psykiatrille mies ei suostu lähtemään. Joskus mietin ettei minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin ero. En ole siihen kuitenkaan valmis, haluan uskoa parempaan. Se on vaikeaa kun pitkään on jatkunut näin.

ap

ennen oli oikein ahkera. Viikonloppuisin nukkuu eikä ulkoile koskaan. Viettää myös illat netissä tai tv:n ääressä. Lapselle ostelee kyllä leluja, mulle ei enää mitään ole ostellut aikoihin (en osta minäkään sille). Mun ukolla on kyllä kavereita, joiden kanssa on mesessä tai puhuu puhelimessa, tapaa niitä livenä tosi harvoin. Ei käy missään yleensä, eikä suostu mihinkään muualle lähtemään kun ruokakauppaan kerran viikossa ja sekin reissu menee maristessa. Meillä kaikki jutut odottaa korjausta vuosia myös, vituttaaa. Ai niin käyhän se kuntosalilla 4 kertaa viikossa, mutta muualle ei suostu lähtemään.

tämä elämänmuutos olisi. Esikoisemme on vaativa erityislapsi.

Välillä kyllä tuntuu ettei mies halua perhe-elämää vaan haluaa olla vain yksin. Hän on kuitenkin lasten isä. Näin on nyt käynyt. Ahdistaa...

ap

miten kestät sen että asiat jää hoitamatta? Minä olen tyypiltäni sellainen että haluaisin hoitaa keskeneräiset asiat heti. Pikkusen keittää toisen vetämättömyys.... ja ärsyttää olla kotipiika joka hoitaa kaiken. Ja kun joutuu aikuista ihmistä patistamaan...

ap

mutta kaikkea en osaa. Välillä sanon tilaavani jonkun työmiehen tänne. Ukko tietenkin suuttuu ja sanoo, että senkus tilaat, mutta tiedätkö mitä maksaa ym. Erokin käynyt mielessä, mutta vaikeeta sekin on.

Teet niin tai näin aina väärin päin. Tuttua on myös tuo ettei minnekään mennä. Kyläreissuilla ollaan naama pitkällä, kotiin tultua niin äreänä että kaikilla on paha mieli. Arvaa mennäänkö kesälomareissuille?

Siis mikä meidän ukkoja vaivaa?

ap

että jos nyt joutuisin lapsiperheen äidiksi niin olisin aivan samanlainen kuin teidän miehenne. En vaan jaksaisi niitä lapsia ja kaikkea mitä pitää tehdä koko ajan kotona. Olisin liian väsynyt.

nykyiseen elämäänsä. Sitten mua ärsyttää, kun ukko mainostaa lapselle vaikka mitä esim. että lomalla mennään sinne ja sinne ja sitten kun loma tulee, niin mihinkään ei kuitenkaan mennä. Lapsen pettymys on kyllä kamalinta.

kaikki asiat toisen hoidettavaksi? En kehtaisi vaikka kuinka väsyttäisi. Ja jos on tyytymätön elämäänsä miksei tee sille mitään? Vuodesta toiseen sama jatkuu....

Lasten takia tuntuu niin pahalta, he kun seuraavat tätä lähietäisyydeltä. Perhe-elämässä on liikaa jännitteitä.

ap

sun mies on just tollanen,sillä sä annat hänelle hyvän mahdollisuuden siihen!

ala suunnittelemaan matkoja ym. hauskoja juttuja vain itsellesi ja lapsillesi..jätä vaikka miehes viikoksi tai pariksi yksin..luulis siinä ajassa alkavan kunnioittamaan sua eikä pitämään itsestäänselvyytenä.jos ei niin turhaan tuhlaat aikaasi tollasen mammanpojan kanssa.

sukulaisissa. Sillä vällin mies hoiti kuntoaan ja nautti vapaastaan mutta samantien taantui kun tulimme takaisin. ei tuntunut olevan yhtään ikävä. Hieman loukkaavaa.

Ihmettelen aina noita jätä se sika kommentteja. Onko jättäminen jolle kulle niin helppoa? Minulle vaikeaa kuten näkyy...

ap

(Kts. mm äitienpäiväketjut.) Ja aina niissä toistuu "odotan n:ttä lastamme", "en halua erota", "hän on kuitenkin lasten isä". Lapset pannaan vastuuseen siitä, että aikuiset ovat niin tolloja, että roikkuvat onnettomassa avioliitossa. Ap on oikeassa: lapset kärsivät kireydestä kotona. On edesvastuutonta altistaa heitä sille vuosi toisensa perään.

Vaikka olisi ollut kuinka hyvät lähtökohdat ja kuinka paljon hyvää tahtoa, elämä voi muuttua sietämättömäksi a silloin sille on tehtävä jotakin. Ap:n ja muiden vastaavissa liitoissa aikuiset näyttävät vain huonoimmat puolensa ja niissä menee pilalle kaikkien elämä. Mitä järkeä siinä on?

ei tarvii murehtia,stressata ja passata tollasta vätystä!

sekä kodin ilmapiiri puhdistuu ja rauhoittuu.

yhteydenpito ja yhteistyö jatkuu eron jälkeenkin. Kuka takaa että ero johtaa parempaan lasten kannalta?

Ja se on takuulla parempi vaihtoehto lapsillekin! Minä ihmettelen taas näitä, jotka eivät pysty kuvittelemaankaan eroa niistä järkyttävistä miehistään. Onhan niihin joskus ollut rakastunut jne, mutta jos tilanne on muuttunut peruuttamattomasti (ts. jatkunut huonona vuosien ajan, parannusyrityksistä huolimatta), niin silloin on tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Itse en kestäisi sekuntiakaan ap:n kuvailemaa elämää, tulisin yksinkertaisiesti hulluksi. Pidän itsestäni ja lapsistani sen verran paljon, etten voisi alistua moiseen kohteluun. Tuhat kertaa mieluummin olisin yksin (ja olen ollutkin) kuin huonossa suhteessa.

Raastaa kuitenkin ajatus lasten ikävästä isää kohtaan. Taloudellisesti olisi paljon rankempaa ja vaikeaa on nytkin. Seuraavaksi varmaan brakaisin sitten minä. Sekö olisi lapsille hyväksi?

ap

elämäsi menee täysin hukkaan kun pohdit kuinka tollo miehesi on. Sitäkö haluat? Toista ihmistä ei voi mitenkään, koskaan, missään oloissa muuttaa- mutta sen voi valita haluatko olla tollon uupunut, karkera vaimo vaiko itseäsi arvostava vastuullinen nainen. Mä olen seurqannut omien vanhempieni elämää ja tullut siihen tulokseen että tuolaisesta kuviosta on lopputuloksen vain kaksi todella tolloa jotka hautaan saakka ovat syvästi itsesäälin vallassa siitä kuinka toinen oli niin julma ja pilasi hänen elämänsä. Jos sulla ei ole mahdollisuutta hyvään elämään miehesi rinnalla- (ja hän on juts sellainen kuin on), rupea rakentamaan omaa elämääsi ja karista pikku huiljaa tollo jaloistasi. jos et halua täyttää elämääsi asioilla jotka viestissäsi kerroit. (moni myös haluaa- kuten eräskin nimeltä mainitsematon julkkispariskunta- joka tolloilee koko suomen kansan edestä niin totaalisesti, ettei kenekään muun enää tarvitsis)