Tunnen "syyllisyyttä" menneisyydestäni, enkä ymmärrä miksi

No, ehkä opit menneisyytesi "virheistä" jotain. Ei noihin asioihin enää voi vaikuttaa, joten yritä suunnata katse eteenpäin.

Helppoa se ei varmasti tule olemaan.

m40.

Annoin itseni tulla hyväksikäytetyksi, koska halusin että edes joku mies välittää minusta. Nyt olen löytänyt omanarvontunteen, enkä enää harrasta yhden yön juttuja.

T. Eri kuin ap

Minäkin tunsin pitkään syyllisyyttä, mutta olen jo katumustyöni tehnyt ja antanut itselleni anteeksi. Tämä ei loppujen lopulta kuulu kenellekään muulle, kuin minun ja Jumalan väliseksi asiaksi.

Nyt olen mieluummin yksin kuin annan itseni tulla hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Annoin itseni tulla hyväksikäytetyksi, koska halusin että edes joku mies välittää minusta. Nyt olen löytänyt omanarvontunteen, enkä enää harrasta yhden yön juttuja.

T. Eri kuin ap

Toivottavasti TIS-Anna pääsee joskus yhtäpitkälle kuin sinä.

Tjaah. Jos et ole ketään satuttanut tai loukannut toimillasi, niin ei sillä ole mitään merkitystä. Kyllä sitä itsekin on joskus tullut hurjasteltua enkä koskaan ole tullut raskaaksi, saanut mitään tauteja, pettänyt tms. Ehkä jälkeenpäin on tullut mietittyä, että mitä JOS. Esimerkiksi mitä jos se baarituttavuus olisi pistänyt minut he*giltä tai tehnyt jotain muuta pahaa tai saanut jonkun parantumattoman sp-taudin tms. Turhaa jossittelua.

Koska olet heikko. Tämän takia rakastan että olen persoonallisuushäiriöinen.

Syyllisyys johtuu tuollaisissa tilanteissa yleensä kahdesta vaihtoehtoisesta tekijästä:

1) oikeasti et itse hallunnutkaan toimia kuten  toimit, mutta jostain syystä uskottelit itsellesi niin. Ehkä et edes hyväksynyt toimiasi, vaikka halusit ajatella niin. Tästä selviää eteenpäin kun myöntää, että koska maailmassa on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, niin joskus ihmiselle käy niin, että ei pysty toimimaan omien ihanteiden mukaisesti. ja koska on paljon asioita, mitä ei tiedä eikä voi tietää, aina ei oikeasti tiedä, myöskään sitä, että mitä ne ihanteet olisivat. Tämä pätee seksiin yhtä lailla kuin vaikka ammatinvalintaan. luulet haluavasi lakaisulakaisukoneenkuljettajaksi ja opiskelet sitä ahkerasti, kunnes huomaat, että oikeastaan lakaisu on yksinäistä puuhaa ja olet paljon onnellisempi jossain sosiaalisemmassa työssä. Erehdykset harmittavat, mutta niiden kanssa on kumminkin pakko elää. Ei auta kuin myöntää tilanne ja alkaa opiskella jotain sosiaalisempaa alaa.

2) toinen vaihtoehto on, että olet toiminut kuten olet halunnutkin, mutta sitten maailma ja sinä olette muuttuneet ja nyt haluat toimia toisin. On siis ollut ihan kivaa lakaisuhommissa, mutta nyt alkaa tympiä, lakaisukoneet korvataa roboteilla ja muutenkin on aika kokeilla jotain muuta. Tässäkään kohtaa ei auta kuin myöntää tilanne ja alkaa opiskella uutta alaa.

Point is: menneisyyttä ei voi vaihtaa. Tulevaisuutensa saattaa voidakin, kun titoisesti tarkastelee, missä on, mistä on tulossa, ja mihin haluaisi mennä. Sekä lähtee liikkeelle.

Up

Saman asian kanssa painiskelevat alkoholistit ja entiset narkomaanit joka päivä. Kun oma kontrolli pettää, se on kova paikka jälkikäteen tajuta, miten heikko on.

Kaikesta voi tehdä ongelman. Vähän niinkuin olisi normaalipainoinen ja kokisi morkkista siitä, että joskus nälissään tuli ahmittua herkkuja.

Vaikka tietoisesti tajuatkin, että seksissä ei sinänsä ole mitään pahaa eikä väärää, sulla kuitenkin alitajunnassa lurkkii ikiaikainen ajattelutapa, että naisen on oltava "siveä". Sen paino on kova, ja siksihän yhä edelleen hu ora on haukkumasana. 

Pakkoajatuksiin voi suhtautua toteavasti, tyyliin "jaahah, taas tuntuu pahalta, hyväksyn tunteen enkä anna sen vaikuttaa toimiini". Älä ota turhaan paineita siitä, että tunnet syyllisyyttä, vaan tunne syyllisyyttä ihan pokkana, kevein mielin.

Vierailija kirjoitti:

Saman asian kanssa painiskelevat alkoholistit ja entiset narkomaanit joka päivä. Kun oma kontrolli pettää, se on kova paikka jälkikäteen tajuta, miten heikko on.

Täh? Siis eihän se ole kuin se yksi kerta joka kirpaisee, sitten sen jo tietää ja tajuaa. Ei se ole se kovin paikka elämässä.

metoota kehiin, ei kannata uskoa, että vika on itsessä. Koskaan. Tätä on 2021.

Halki ajan naisen on kannattanut olla hyvin varovainen kenelle seksiä antaa. Ilman lääketiedettä (ehkäisy, kondomit, antibiootit) se olisi aivan hullun vaarallista harrastaa yhdyntää jonkun kanssa, jota ei ollenkaan kiinnosta sinun hyvinvointisi tai tulevan vauvan hyvinvointi. Nykyaikana ne seuraukset tuntuvat vältettäviltä ja kaukaisilta ainakin järjellä miettien, mutta kyllä ne vieläkin ovat todellisia riskejä.

Nuorena aikuisena hormonit hyrrää, ja biologinen lisääntymisvietti on mahdollisimman aktiivinen. Vähän vanhempana halut ovat vähän rauhoittuneet todennäköisesti, lisäksi elämänkokemuksen myötä ei ole niin naiivi enää ja tajuaa, että se käytös oli aika epäloogista (hyödyt vs. riskit arviointi katsoo enemmän niitä riskejä vanhempana). Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuorempana ajatteli nuoren lailla ja se oli ihan luonnollista silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tietoisesti tajuatkin, että seksissä ei sinänsä ole mitään pahaa eikä väärää, sulla kuitenkin alitajunnassa lurkkii ikiaikainen ajattelutapa, että naisen on oltava "siveä". Sen paino on kova, ja siksihän yhä edelleen hu ora on haukkumasana. 

Pakkoajatuksiin voi suhtautua toteavasti, tyyliin "jaahah, taas tuntuu pahalta, hyväksyn tunteen enkä anna sen vaikuttaa toimiini". Älä ota turhaan paineita siitä, että tunnet syyllisyyttä, vaan tunne syyllisyyttä ihan pokkana, kevein mielin.

Se on myös ihan naisen omaksi parhaaksi olla ”siveä”.

....