Itsekäs puoliso

UP!

Katsoin 20 vuotta ja sitten riitti. Ei joustoa missään. Kaikki piti mennä hänen mukaan ja pakko oli taistella jostain omista toiveista. Kurjaa elämää oli. Kolme lasta ja itsekkäästi toimi heidän kanssa suhteessa ja eron jälkeen itsekkyys korostui. Ei huolehdi eikä tapaa.

Itsekkyys tuhosi meidänkin avioliiton. Mieheni ei piitannut aikatauluista, siirtyi nukkumaan eri taloon, kun lapset syntyivät: pitäähän jonkun saada tässä talossa nukkuakin, jäi upseerina 43- vuotiaana pienelle eläkkeelle, lähti kiertämään maailmaa, välillä, viikkokausiksi , ilmoitti, että lähtee matkalle edellisiltana, kun minun kanssani ei voinut keskustella, otti salaa pankista lainaa omiin tarkoituksiinsa, piti rinnalla naisystävää( - iä), minä kävin töissä, tein ylitöitä, maksoin laskut ja koulutin lapset. En voinut luottaa mieheeni, valehteli, ei pitänyt sopimuksia, jos nyt yleensä sitoutui johonkin. Motto oli: pitääkö kaikilla olla yhtä ikävää, kun yritin saada hänetkin huolehtimaan lapsista ja perheestä.. Mittani tuli täyteen , kun kiusantekona poisti autoni rekisteristä, en saanut istua tiettyyn tuoliin kotona( olin saanut istua 35 vuotta)..