Te jotka näytätte reilusti ikäistänne nuoremmalta

Teinipoikani ei ole enää vuosiin kehdannut liikkua mun kans missään kun ulkopuoliset luulevat tyttöystäväksi :D

Aloitin kesäkuun eka maanantai työt ja kysyttiin "oletko ollut ennen töissä?"

Tokkiinsa, olinhan yli 30.

Lapsen kanssa on myös katsottu vihaisesti "mitä ne teinit lisääntyvät!"

Tämän takia pidän partaa. Olen 30 ja jos parran ajaa pois niin baarissakin parikymppiset jo v ittuilee. Ja parran kanssa muutenkin saanut asiallisempaa kohtelua. Näytän ilman ihan lapselta

Ihan tykkään. Asiaan vaikuttaa varmaan paljonkin se, että ei ole lapsia eikä perhe-elämää eikä synnytyksiä. 

Eniten suhtauduttiin söpöön tyyliin silloin, kun hiukset olivat vaaleina. :D 

En aina näytä kuin tuoreen kennon kananmunalta, jo lapsena mulla oli väsymysherkät kasvot ja niin, että rasituksen yms kanssa voi näyttää joinakin päivinä vanhemmalta kuin ikinä. Jne. 

Sanoisin kuitenkin että kyl musta suunnilleen pystyy näkemään missä ikäskaalassa mennään. Sen tarkempaa ei tarvi tietääkään. Elikkä miehet jotka ensi töikseen kysyvät ja jankkaavat ikää, osoittavat mielenkiinnottomuutensa jne. 

Ei minuakaan miehessä heti kiinnosta numerot, vaan ajatteleminen jne. Pinnalliset taas keskittyvät pintaan. 

Minua luullaan usein yli 15 vuotta todellista ikääni nuoremmaksi. Kaupoissa pyydetään näyttämään paperit, jos ostan olutta tai edes simaa vappuna.

Osa ihmettelee, miten mulla voi olla niin vanhoja lapsia, kun olen itse nuori. Lapset 16v, 17v ja 19v. Itse olen 45-vuotias ja moni luulee mua noin 30-vuotiaaksi. Itseäni tämä ei (todellakaan) haittaa tässä iässä.

Mua luullaan kymmenen vuotta nuoremmaksi. Nuorempana ärsytti kun aina sai olla todistelemassa omaa ikäänsä. Nykyään ei ärsytä. Ei se että näyttää nuoremmalta enää juuri näy missään.. välillä mua luullaan lasteni kavereiksi tai isosiskoksi, mutta ei se nyt vakavaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Minua luullaan usein yli 15 vuotta todellista ikääni nuoremmaksi. Kaupoissa pyydetään näyttämään paperit, jos ostan olutta tai edes simaa vappuna.

Osa ihmettelee, miten mulla voi olla niin vanhoja lapsia, kun olen itse nuori. Lapset 16v, 17v ja 19v. Itse olen 45-vuotias ja moni luulee mua noin 30-vuotiaaksi. Itseäni tämä ei (todellakaan) haittaa tässä iässä.

Sama :)

Vierailija kirjoitti:

Minua luullaan usein yli 15 vuotta todellista ikääni nuoremmaksi. Kaupoissa pyydetään näyttämään paperit, jos ostan olutta tai edes simaa vappuna.

Osa ihmettelee, miten mulla voi olla niin vanhoja lapsia, kun olen itse nuori. Lapset 16v, 17v ja 19v. Itse olen 45-vuotias ja moni luulee mua noin 30-vuotiaaksi. Itseäni tämä ei (todellakaan) haittaa tässä iässä.

Se on kiva kolmekymppisen näköisenä hoitaa yli kaksikymppiseltä näyttävän lapsen asioita. :D

Lapsellani on sellainen sairaus, jonka hoidosta minunkin tarvitsee olla tietoinen, vaikka lapsi melkein täysi-ikäinen jo onkin.

Miehiltä saan hirveästi huomiota. Huudellaan terasseilta perään, papparaiset ehdottelee jopa kassajonoissa ja miehen kaverit lääppivät heti kun hänen silmänsä välttää. Kavereiden en ole kuullut ihan vastaavaa saaneen osakseen. 

Moni myös pitää tyhmänä eikä mun tunteita oteta tosissaan. Eräs kaveri sanoi ettei käsitä mun olevan välillä oikeasti vihainen hänelle, kun näytän naamasta sellaiselta kiukuttelevalta pikkulapselta. 

No mulla on nuoren näköiset kasvot vaikkakin leukalinjat on hyvät. Pidän sänkeä kasvoilla tai kuten nyt niin viiksiä ja alahuulen alla soul patchia. Tälläset nyt kuin videon Johhny Ringolla katsokaa 2.45 eteenpäin

Jätänpä kommentoimatta. ;)

Henkkarit kysytään aina alkossa vieläkin vaikka olen +30 vuotta. Välillä ärsyttää, nykyisin varsinkin maskin kanssa. 

Ei oikeastaan. Välillä ihmiset päivittelevät, kun kuulevat oikean ikäni, mutta enimmäkseen vain oman pääni sisällä ahdistun, ettei mua muka oteta vakavasti esim. töissä, kun vaikutan niin nuorelta.

Ei vaikuta mitenkää, ku en oo missää tekemisis ihmisten kaa.

Vierailija kirjoitti:

Henkkarit kysytään aina alkossa vieläkin vaikka olen +30 vuotta. Välillä ärsyttää, nykyisin varsinkin maskin kanssa. 

Sama, mutta ikää 40+

Työelämässä toisinaan häiritsee, on tilanteita, jossa kaikki arvovalta ja tunne kokemuksesta olisi tarpeen. Toisinaan siitä on hyötyäkin. Jos on hyvä päästä samalle aaltopituudelle itseäni nuorempien kanssa, en heti "paljasta" ikääni. Usein nimittäin kerron, että minulla teini-ikäisiä lapsia, ihan vaan että ikäkysymys tulee käsiteltyä. 

Yksityiselämässä nuoresta naamasta ei ole tässä iässä erityistä haittaa, mutta ei hyötyäkään. Nuorena toki ärsytti, kun n. 25-vuotiaana aloin ensimmäisen kerran etsiä omistusasuntoa, kiinteistövälittäjäsedillä ei oikein ammattitaito meinannut riittää. Ymmärrän kyllä, että jos n. 20-vuotiaan näköinen tulee katsomaan täyden remontin tarpeessa olevaa kolmiota, niin voi epäilyttää, onko paikalla ihan huvin vuoksi, mutta asiallisesti pitäisi silti osata käyttäytyä. 

Nuorempana vaikutti enemmän kuin nyt nelikymppisenä, vaikka tuskin vieläkään ainakaan ikäistäni vanhemmalta näytän. Sain 23-vuotiaana yliopisto-opiskelijana esikoiseni, ja hänen pikkulapsiaikanaan törmäsin usein tilanteisiin, jossa minua luultiin teiniäidiksi tai jopa lapseni siskoksi. Jo synnärillä kolme eri naista tuli kysymään (kaikki hieman eri sanoilla mutta samalla ajatuksella), että "anteeks, mutta mun on pakko kysyä että miten vanha sä olet, kun näytät niin nuorelta". Vähitellen alkoi tuntua, että (oletettu) ikäni jotenkin nakersi auktoriteettiani äitinä ja mun piti käyttäytyä korostetun järkevästi ja "oikein" lapsen kanssa.

Mut vietiin takaisin synnärillle kun olin juuri menossa alkoon. Luulivat karanneen sieltä.

Olen lapseton ja naimaton 36 v. Todella ujo ja ehkä vähän Asperger-piirteinen. Minulle puhutaan kuin lapselle varsinkin töissä.

"Mitä Saara tekee illalla?"

"Mitä Saaralle kuuluu?"

"Hyvä tyttö."

"Muistiko Saara laittaa lapaset aamulla?"

Ärsyttävää ja alentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tykkään. Asiaan vaikuttaa varmaan paljonkin se, että ei ole lapsia eikä perhe-elämää eikä synnytyksiä. 

Eniten suhtauduttiin söpöön tyyliin silloin, kun hiukset olivat vaaleina. :D 

En aina näytä kuin tuoreen kennon kananmunalta, jo lapsena mulla oli väsymysherkät kasvot ja niin, että rasituksen yms kanssa voi näyttää joinakin päivinä vanhemmalta kuin ikinä. Jne. 

Sanoisin kuitenkin että kyl musta suunnilleen pystyy näkemään missä ikäskaalassa mennään. Sen tarkempaa ei tarvi tietääkään. Elikkä miehet jotka ensi töikseen kysyvät ja jankkaavat ikää, osoittavat mielenkiinnottomuutensa jne. 

Ei minuakaan miehessä heti kiinnosta numerot, vaan ajatteleminen jne. Pinnalliset taas keskittyvät pintaan. 

Lisään tohon "suunnilleen" -juttuun, että n. 10 vuoden skaalalla alaspäin siis. 

Enin heitto mitä on tullut, on kun menin ostamaan arpaa 40 vuotiaana ja kysyttiin papereita, sanoivat ikäraja menee 18 -vuotiaassa. Huh heijaa. :D