Lue keskustelun säännöt.
En pääse erosta yli. Mikä auttaisi?
20.02.2021 |
Ero oli oikeastaan ainoa ratkaisu koska voin pahoin suhteessa ongelmien vuoksi.
Mies oli inhottava minua kohtaan liian usein ja väkivaltaakin oli. Silti mies oli myös kaikkea sitä mitä mieheltä tahdonkin - jos ei oteta huomioon sitä hirveää puolta.
Rakastin häntä valtavasti mutta siitä ei vain tullut mitään ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteiden vuoksi.
Suhde oli ristiriitainen ja mietin lähtöä pitkän aikaa.
Kuvittelin, että erosta tulee helppo ja voin jatkaa elämääni jo kuukauden surutyön jälkeen.
Ei ole kuitenkaan onnistunut, edelleen mietin häntä päivittäin ja olen herkillä.
Kaikki muistuttavat hänestä menin sitten mihin vain niin muistot yhteisistä hetkistä tulevat mieleeni.
Miehellä on jo uusi ja minä vieläkin roikuin näissä tunteissani. Erosta on siis muutama kuukausi.
Yritän miettiä miten oikeasti pystyn tämän käsittelemään päässäni. Liittyy niin monenlaisia tunteita.
Vihaa ja surua ja sitten toisessa laidassa kaipuuta ja epätodellisuutta siitä, etten näe häntä enää koskaan.
Olen deittaillut,juhlinut, ollut yksikseni, päättänyt mennä eteenpäin, muutan koko kaupungista pois jne.
Tulisipa se päivä kun voisin olla onnellinen sitä että ero tuli koska se oli vain kertakaikkiaan välttämätön henkisen hyvinvointini vuoksi.
En kuitenkaan osaa oikein suhteellistaa tätä ja ihmettelen miksi tämä on niin vaikeaa vaikka pitäisi vain jatkaa elämäänsä.
Olisko teillä jotain lohdullista sanottavaa tai neuvoja prosessin läpikäymiseen?
Kommentit (26)
Aika auttaa. Teit oikean ratkaisun ja käännä uusi lehti elämässäsi. Kenenkään ei kuulu olla nyrkkeilysäkki.
Minä koin paljon henkistä väkivaltaa puolison taholta ja päädyin eroamaan. Sinäkin selviät, haavat paranee hitaasti ja arvet haalenevat. Jaksamista sinulle.
Minusta kasvoi vahva ihminen joka pitää puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta on oikeastaan jo monta kuukautta mutta laitoin tuohon nyt tuon muutaman kuukauden koska valitettavasti jäimme vielä toisiimme kiinni erosta huolimatta. Se ei hoitunut siis kerralla kylmästi vaan hiljalleen hoidettiin tämä joka jälkeenpäin mietittynä oli huono juttu.
Sattui vain enemmän kun mies deittaili samalla muita kun vietimme kuitenkin aikaa paljon yhdessä.
Sitten se loppui kuin seinään.
Ehkä siksi tämä tuntuukin niin voimakkaasti koska tuli tuo vaihe ja liikaa toivoa, että pääsisimme kyllä kaikesta yli mutta se ei tosiaan sitten ollut niin. Joka oli hyvä juttu.
Nyt pitäisi vain asennoitua jotenkin eritavalla, en tiedä oikein miten saisin sen selviytymismoodin ja oman itseni rakastamisen ensimmäisiksi prioriteeteiksi tähän hetkeen.
Ap
Aika parantaa pikkuhiljaa haavoja. Selviät kyllä siitä. 😌
Täällä myös erosta vähän aikaa ja ihan vereslihalla vieläkin.
Mielestäni hoidan tätä tilannetta kuitenkin oikein siinä mielessä, etten hyppää heti suhteisiin.
Ollut kyllä kiinnostavia ihmisiä tässä ja olen saanut ystäviä mutta en missään nimessä pysty parisuhteeseen pitkään aikaan.
Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että mies on jo uudessa parisuhteessa.
Minulle on tästä puhunut eikä tunnu arvostavan ainakaan sanojensa perusteella tätä uutta, joka vain lisää kaikenlaista ihmetystä valinnoistaan. No, ne ovat hänen asioitaan mutta silti.. ei sano olevansa onnellinen vaan päinvastoin ei tiedä itsekkään mitä nyt tekee. Pakko vain olla jonkun kanssa kun ei osaa olla yksinkään.
No mutta.. poistin kaikki yhteystiedot ja somekontaktit jos auttaisi sitten irti pääsemisessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laastarisuhde auttaa.
2 kertaa kokeiltu.Eipä toiminut kuin vähän aikaa.
Tuohon laastarisuhteeseen..
Tuntuu, että sekin vain pahentaa olotilaa :D
On minulla tässä miehiä ollut, varsinkin alkuun kävin treffeillä tiheään tahtiin.
Monista on jäänyt kavereita mutta tosiaan on yksi erityinen kaveri, joka on ollut mukavana tukena tässä.
Ihan vain käymme kahvilla, hengailemme ja olemme kuin normaalit ystävykset, vähän läheisempiä vain. Paria meistä ei tule.
Satunnaisesti vietämme yhdessä yöt ja silloin tuntuu vain pahalta kun joku on lähellä, ottaa kiinni, suutelee ja silittelee. Tekisi mieli vain antaa itkun kunnolla tulla koska vääjämättä tulee ex mieleen.
Sitten yritän vain jotenkin selvitä tilanteesta ja laittaa tunteet syrjään, odotan että nukahdan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoidan tätä tilannetta kuitenkin oikein siinä mielessä, etten hyppää heti suhteisiin.
Ollut kyllä kiinnostavia ihmisiä tässä ja olen saanut ystäviä mutta en missään nimessä pysty parisuhteeseen pitkään aikaan.
Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että mies on jo uudessa parisuhteessa.
Minulle on tästä puhunut eikä tunnu arvostavan ainakaan sanojensa perusteella tätä uutta, joka vain lisää kaikenlaista ihmetystä valinnoistaan. No, ne ovat hänen asioitaan mutta silti.. ei sano olevansa onnellinen vaan päinvastoin ei tiedä itsekkään mitä nyt tekee. Pakko vain olla jonkun kanssa kun ei osaa olla yksinkään.
No mutta.. poistin kaikki yhteystiedot ja somekontaktit jos auttaisi sitten irti pääsemisessä.
Ap
Älä missään tapauksessa ala hänen kanssaan enää millekään, jos sattuisi että hän haluaisi olla vielä kanssasi. Uskothan tämän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoidan tätä tilannetta kuitenkin oikein siinä mielessä, etten hyppää heti suhteisiin.
Ollut kyllä kiinnostavia ihmisiä tässä ja olen saanut ystäviä mutta en missään nimessä pysty parisuhteeseen pitkään aikaan.
Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että mies on jo uudessa parisuhteessa.
Minulle on tästä puhunut eikä tunnu arvostavan ainakaan sanojensa perusteella tätä uutta, joka vain lisää kaikenlaista ihmetystä valinnoistaan. No, ne ovat hänen asioitaan mutta silti.. ei sano olevansa onnellinen vaan päinvastoin ei tiedä itsekkään mitä nyt tekee. Pakko vain olla jonkun kanssa kun ei osaa olla yksinkään.
No mutta.. poistin kaikki yhteystiedot ja somekontaktit jos auttaisi sitten irti pääsemisessä.
Ap
Älä missään tapauksessa ala hänen kanssaan enää millekään, jos sattuisi että hän haluaisi olla vielä kanssasi. Uskothan tämän!
Uskon.
Olen kyllä pähkäillyt päässä jo mahdollisia viestejä joissa saattaa heittäytyä surulliseksi ja kaipaa minua. Kun on jo nyt antanut viitteitä siitä, että joskus palaamme yhteen. Mielestäni sekin on aika ilkikurista toimintaa kun nyt kuitenkin on suhteessa uuden kanssa ja silti minulle on heitellyt tällaista pohdintaa.
Yhteenpaluu on kuitenkin aivan mahdoton ajatus. Olla taas siinä tilanteessa josta en koe löytäväni poispääsyä, ahdistusta ja sitä kaikkea mitä suhteen sisälle mahtui. Olin tulla oikeasti hulluksi kun koin olevani yksin parisuhteessa enkä saanut otetta mikä minussa on vialla kun sain solvauksia puoleeni.
Joten.. aivan mahdotonta.
Olen siis varautunut ja tiedän, että minun pitää vain pysyä itseni puolella vaikka houkutuksia tulisi tavata häntä. En halua oikeasti kun olen jo kuitenkin nähnyt tarpeeksi miten se dynamiikka toimii.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän suoraa tekstiä, mutta jos se ehkäisee jonkun turhan eron, olkoon.
Olen törmännyt hommissa pari kertaa ilmiöön, jossa tympeä, tyly, lihava nainen jättää ilman mitään järkisyytä miehensä. Ei edes keksi mitään järkevää. Pomottaa ympäristöään minkä ehtii. No, jättää miehen, joka äkkiä varataan kuljeksimasta vapaana ja tämä tympimys jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän suoraa tekstiä, mutta jos se ehkäisee jonkun turhan eron, olkoon.
Olen törmännyt hommissa pari kertaa ilmiöön, jossa tympeä, tyly, lihava nainen jättää ilman mitään järkisyytä miehensä. Ei edes keksi mitään järkevää. Pomottaa ympäristöään minkä ehtii. No, jättää miehen, joka äkkiä varataan kuljeksimasta vapaana ja tämä tympimys jää yksin.
Ja elämän tarkoitus on mies? Ehkä nainen haluaakin olla yksin? Mikä kohta tuossa oli rangaistus? Että jäi yksin? Itse en huolis yhtäkään miestä enää, kissan ottaisin ja elelisin ihanaa yksineläjän arkea. Varmaan saisin sääliä osakseni, mutta siinäpä säälisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän suoraa tekstiä, mutta jos se ehkäisee jonkun turhan eron, olkoon.
Olen törmännyt hommissa pari kertaa ilmiöön, jossa tympeä, tyly, lihava nainen jättää ilman mitään järkisyytä miehensä. Ei edes keksi mitään järkevää. Pomottaa ympäristöään minkä ehtii. No, jättää miehen, joka äkkiä varataan kuljeksimasta vapaana ja tämä tympimys jää yksin.
No johan oli taas tulkinta.
Olen kaunis nuori nainen mutta myös herkkä ja hyväntahtoinen. Rakastun valitettavasti miehiin, jotka tykkävät murjoa itsentuntoa. Ehkä eivät tee sitä tahallaan, ehkä minussa on jotain ärsyttävää.
Sitten hoivaan ja laittelen kotia, laittaudun ja tahdon läheisyyttä kunnes alan voimaan koko ajan huonommin ja päätän lähteä.
Tämä on tapahtunut nyt kaksi kertaa.
Tämä kerta oli erilainen mutta hyvin haavoittava koska halusin ehdottomasti suhteen onnistuvan.
Eipä onnistunut ja pettymys on ollut suuri. En voinut tehdä mitään mutta en enää syyttele itseäni, koen vain nämä tunteet ja yritän jatkaa elämääni.
Ap
Ei kannata harrastaa laastarisuhteita, eivät ne mitään auta. Eikä pidä välittää, vaikka miehellä uusi suhde olisikin.
Parempi antaa itselle aikaa surra ja selvittää, mitä tuli opittua. Eteen tulee vuoden varrella muistoja jokaisesta juhlapäivästä sun muusta. Itkeäkin kannattaa. Siitä sitten eteenpäin pikku hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on kokonaisuus, ei ole olemassa sitä miestä hyvine puolineen, sama kuin mielikuvitusprinssi. Miehesi oli se mikä oli, hyvine ja huonoine puolineen.
Ehkä sinulle voisi riittää joku, jolla vähemmän huonoja puolia, vaikka se sitten tarkoittaisi vähemmän hyviäkin puolia. Tai sitten voi ihan vaan olla itsekseen.
Tsemppiä! Vanha klisee on tosi, aika auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoidan tätä tilannetta kuitenkin oikein siinä mielessä, etten hyppää heti suhteisiin.
Ollut kyllä kiinnostavia ihmisiä tässä ja olen saanut ystäviä mutta en missään nimessä pysty parisuhteeseen pitkään aikaan.
Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että mies on jo uudessa parisuhteessa.
Minulle on tästä puhunut eikä tunnu arvostavan ainakaan sanojensa perusteella tätä uutta, joka vain lisää kaikenlaista ihmetystä valinnoistaan. No, ne ovat hänen asioitaan mutta silti.. ei sano olevansa onnellinen vaan päinvastoin ei tiedä itsekkään mitä nyt tekee. Pakko vain olla jonkun kanssa kun ei osaa olla yksinkään.
No mutta.. poistin kaikki yhteystiedot ja somekontaktit jos auttaisi sitten irti pääsemisessä.
Ap
Älä missään tapauksessa ala hänen kanssaan enää millekään, jos sattuisi että hän haluaisi olla vielä kanssasi. Uskothan tämän!
Uskon.
Olen kyllä pähkäillyt päässä jo mahdollisia viestejä joissa saattaa heittäytyä surulliseksi ja kaipaa minua. Kun on jo nyt antanut viitteitä siitä, että joskus palaamme yhteen. Mielestäni sekin on aika ilkikurista toimintaa kun nyt kuitenkin on suhteessa uuden kanssa ja silti minulle on heitellyt tällaista pohdintaa.
Yhteenpaluu on kuitenkin aivan mahdoton ajatus. Olla taas siinä tilanteessa josta en koe löytäväni poispääsyä, ahdistusta ja sitä kaikkea mitä suhteen sisälle mahtui. Olin tulla oikeasti hulluksi kun koin olevani yksin parisuhteessa enkä saanut otetta mikä minussa on vialla kun sain solvauksia puoleeni.
Joten.. aivan mahdotonta.
Olen siis varautunut ja tiedän, että minun pitää vain pysyä itseni puolella vaikka houkutuksia tulisi tavata häntä. En halua oikeasti kun olen jo kuitenkin nähnyt tarpeeksi miten se dynamiikka toimii.
Ap
Katkaise yhteys, jotta pääset eroon oikeasti.
Siinä menee useampi vuosi. Eroprosessi kannattaa tehdä ihan oman pään sisällä, eikä siihen sotkea muita. Maton alle jos lalakisee, niin se tulee kuitenkin esille pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Muutama kuukausi on lyhyt aika. Käsittelyssä voi kulua kauemmin, jos ajattelit silloin että se toinen olisi ollut "se oikea". Tunteita voi myrskyn jälkeen puuduttaa, turruttaa ja tasapainottaa sitten kun on siihen valmis itse. Jos tiedostaa enemmän miten toinen ei ole oikea, se voi auttaa tai miettii huonot sekä hyvät puolet listana. Ja missä itse erehtyi toisen suhteen. Mitä syitä oli eron takana tai mitä toinen oli todella, verrattuna omaan jalustapalvontakuvaan toisesta. Meditaatiomusiikki joka katkaisee vanhat aivokuviot välillä voi olla ok ja ehkä se tuo uutta kuviota. Mitkä asiat koet itse auttavan tunteisiin, oloon ja ajatteluun helpottavasti, jos kokeilet tai olet vaan. Vai keskustelu kaverin kanssa tai itsekseen käy vuoropuhelua. Mitä kysymyksiä jäi, vastaa niihin ja hae tieto, sitten päästä irti joku päivä niistä. Ja jotkut kysymykset /tunteet jäävät vaan menemään omaa rataansa tai katoavat.
Välillä johonkin muuhun keskittyminen on hyvä, ajatus menee sinne, ei ole eroajatusten /tunteiden vietävänä 24/7. Voi tulla uusi ihailun kohde, jossa ei ole pakosti suhde tarkoituksena - ihminen etsii aina jotain. Uudet harrastuskiinnostukset. Muutto, sisustus ja asunnonvaihto on joskus hyvä idea, varsinkin jos se parantaa elämänlaatua, "puhdistaa" ilmapiiriä, eikä kadu sitä.
M45 kirjoitti:
Siinä menee useampi vuosi. Eroprosessi kannattaa tehdä ihan oman pään sisällä, eikä siihen sotkea muita. Maton alle jos lalakisee, niin se tulee kuitenkin esille pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Riippuu onko se ensimmäisiä eroja ja minkälainen aivokemia on menossa rakastumisen kohdalla tai jälkeen. Tai ero, jos siihen liittyi shokki. Joku voi päästä vaikka 2 sekunnissa eroon exästä, jos oivaltaa jotain. Jollakin 2vk, 2 kk, 2 vuotta, 15 vuotta (en suosittele kuluttamaan aikaa liikaa väärään ihmiseen). Itseä kannattaa arvostaa, pitää hyvänä ihmisenä (jos siis on) ja elää itsensä kautta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin. Huonolle itsetunnolle ei kannata antaa jalansijaa.
Kai tämä kuuluu prosessiin, että unohtelee usein niitä suhteen huonoja puolia.
Muistan ne ajat kun oikeasti vihasin häntä suhteen aikana. Ajatuksissani oli vain, että kohta lähden pois ja ajatus siitä oli helpottava. Kuuntelin musiikkia erosta, fiilistelin tulevaisuuttani yksin ja ajattelin, että kun tämä paska loppuu niin en enää koskaan ota miestä joka kohtelee minua arvottomasti.
Oli siis tilanteita kun olisi voinut käydä todella huonosti. Tönimistä, hiuksista repimisistä, lyöntejä, huutoa, h-sanalla nimittelyä ja paljon kaikenlaista joka jätti kyllä jälkensä.
Mies ei koskaan tuntunut olevan aidosti pahoillaan tai jos oli niin se kyllä taas nähtiin seuraavana viikonloppuna. Tai sitten vika oli minussa hänen mielestään.
Suhde oli niin ristiriitainen etten tiennyt mitä aina ajatella.
Nyt kun olen päässyt pois ja muistelen näitä niin tottakai olen huojentunut, en olisi kestänyt. Sain masennusdiagnoosin ja lääkkeet ahdistukseen, aloin käymään hoitajan luona säännöllisesti keskustelemassa ja pääsen terapiaan.
Eli tiedän kyllä että tämä kaikki on ollut välttämätöntä ja pitäisi olla myös tyytyväinen siihen, että mies keskittyy nyt uuteen naiseen. Pahoin pelkään, että käytös hänen puoleltaan jatkuu samankaltaisena myös tätä uutta kohtaan mutta se nyt ei ole minun ongelmani.
Tosi outoa, että kaipaan kuitenkin ja olen haavoilla. Järjellä ajateltuna pitäisi olla kovin onnellinen, että pääsin pois ja olen tehnyt mullistavia päätöksiä muutenkin tulevaisuuteni eteen.
Ehkä juuri siksi kun suhde oli niin tunnerikas monella tapaa niin olen jäänyt vain tähän epätodellisuuden tilaan.
Ap
Laastarisuhde auttaa.