Onko normaalia puhua koko ajan kuolleista vanhemmistaan.

Olen tavannut masennuksesta kärsivän miehen, joka ei kuitenkaan halua hakea siihen hoitoa. Miehen vanhemmat ovat kuolleet tämän ollessa jo reilusti aikuinen parikymmentä vuotta sitten.

Miehen puheet tavatessamme kääntyvät usein hänen vanhempiinsa. Onko tämä vain masennukseen liittyvät. Minusta on outoa, että jonkun ajatukset vellovat jo kauan sitten kuolleissa vanhemmissa ja rypeä itsesäälissä kun heitä ei enää ole.