Lue keskustelun säännöt.
Samanhenkisiä lapsettomia ystäviä ei ole
19.02.2021 |
Mulle kävi siis niin, että viisi vuotta sitten muutin takaisin lapsuudenmaisemiin pienelle paikkakunnalle pohjoiseen.
Perusasiat on nyt monelta osin hyvin. On työpaikka, jonka saaminen mahdollisti muuton. Suku lähellä. Ja ensimmäisen vuoden aikana löytyi mieskin, jonka kanssa asun nyt yhdessä. Tykkään myös luonnosta, johon pääsee, kun vain yhden oven avaa.
On vain yksi mutta. Todellisia ystäviä on vain yksi, lapsuudenaikainen ystävä, johon yhteys säilyi kaikkina vuosina, kun minä ja välillä hänkin asuttiin muualla.
Mulla ei yhtään synkkaa muiden tämän suunnan naisten kanssa. Monet on tosi perinteisiä, perhekeskeisiä - ihan ok ihmisiä, mutta sellaisia, joista en jaksa kiinnostua. Mies on myös yrittänyt ystävystyttää mua siskojensa kanssa, mutta kun ei niin ei. Miehellä on paljon kavereita ja miehiä täällä ei perhe niin määritä, onhan tämä poikamiesten ja naiskadon aluetta. En tiedä pitäisikö vain sopeutua siihen, että kaikkea ei saa. Välillä vain tosi paljon kaipaan naisystäväni kaupungissa,heidän juttujaan ja asennettaan. Korona - aikaan matkatkin on jääneet ja ehkä se vielä tekee mut yksinäisemmäksi.
Kommentit (22)
Sulla on yksi todellinen ystävä, mies ja suku lähellä. Olet onnekkaampi kuin moni muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuinka pieni paikkakunta? Varmaan jos siellä viisi suunnilleen sun ikäistä naista, niin onhan se ihan mahdollista, että juuri sinunhenkisiä ihmisiä ei ole. Jos taas on oikea kaupunki, niin sitten sinun pitää muuttaa asennetta.
Netti, kirjeet, kännykkä ja matkustelu on keksitty. Turvaudu niihin:)
Kuulostaa kuitenkin ettet totaaliyksin ole... Itse muutin Helsinkiin 10 v sitten eikä ole ketään ystävää, kaveria tai sukulaista täällä. Ei ole miestä eikä lapsiakaan. Totaaliyksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuitenkin ettet totaaliyksin ole... Itse muutin Helsinkiin 10 v sitten eikä ole ketään ystävää, kaveria tai sukulaista täällä. Ei ole miestä eikä lapsiakaan. Totaaliyksin.
Saanen kysyä mitä sitten teet Helsingissä? Olisiko aika vaihtaa maisemaa?
Pitäisikö sinun tehdä joskus lyhyitä viikonloppureissuja, alkuviikko- tai loppuviikkoreissuja sinne kaupunkiin kavereiden luokse. Vai miten tuon yhtälön ratkaisee. Muutto takaisin, ei? Mies ilmeisesti tykkää siitä alueesta missä nyt olette, onko se "turvallisempi" asuinpaikka. Mitä ennustat suhteellenne, loppuelämän ja "se oikea", vai ero tulee kuitenkin, sillä voisi jo aika helposti määrittää asuinpaikat. Ihminen oikeastaan on sinkkunakin OK tai tyytyväinen, jos on talous suht kunnossa. En ehdota eroa, mutta pohdinta jokaisesta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos hankkisit jonkun uuden harrastuksen esim. jostain yhdistyksestä sen mukaan, mikä aihe sua kiinnostaa (martat, käsintekijät, agility, partio, yrittäjät...). Mene mukaan hallitukseen ja ole aktiivinen. Tuollaiset porukat yleensä järkkää kaikenlaista ja siellä tutustuu ihmisiin.
Niin mikä se ongelma oli? Sekö että toisilla on perhe ja lapsettomia ei ole paikkakunnalla? Jotenkin tuli tunne että sinulle se toisten perhe on se määrittelevä ja haittaava tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kovin poikkeava muusta väestöstä, niin sitten tosiaan jää helposti yksin. Onko sulla muita "erikoisia" mielenkiinnon kohteita, vai oletko erilainen lähinnä lapsettomuuden takia? Jos se on lähinnä siitä kiinni, että olet kaupungista ja lapseton, niin ei sen yhteisen sävelen löytymisen nyt niin vaikeaa pitäisi olla.
Mulla samantyyppinen tilanne kuin ap:lla. Suhteet paikkakunnan naisten kanssa jää pinnallisiksi kun tuntuu, että muita naisia kiinnostavat ainoastaan lastensa asiat. Ei oikein löydy puheenaihetta pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se ongelma oli? Sekö että toisilla on perhe ja lapsettomia ei ole paikkakunnalla? Jotenkin tuli tunne että sinulle se toisten perhe on se määrittelevä ja haittaava tekijä.
En ole ap mutta rivien välistä sain sen käsityksen, että paikkakunnalla naista määrittää voimakkaasti nimenomaan perheellisyys ja arvomaailma on tältä osin hyvin perinteinen. Lapsetonta naista saatetaan sääliä ja paheksua joko avoimesti tai sitten piilotellummin. En usko, että toisten perheet sinänsä haittaavat aloittajaa mutta jos muiden naisten elämänsisältö on pääasiassa se, niin ymmärrän, että siinä alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja vääränlaiseksi.
Olen niin kyllästynyt näihin turhista valittajiin. Eroa ja muuta pois parempiin piireihin. Mikään ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'et jaksa kiinnostua'
Mikä kermape#se sinä olet? Parempi muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuitenkin ettet totaaliyksin ole... Itse muutin Helsinkiin 10 v sitten eikä ole ketään ystävää, kaveria tai sukulaista täällä. Ei ole miestä eikä lapsiakaan. Totaaliyksin.
Saanen kysyä mitä sitten teet Helsingissä? Olisiko aika vaihtaa maisemaa?
Ei mulla ole missään muuallakaan ketään. Ja hyvä työpaikka on täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi todellinen ystävä, mies ja suku lähellä. Olet onnekkaampi kuin moni muu.
Tuota minä olen itsekin ajatellut, että monet asiat on hyvin. Silti välillä yksinäisyys vaivaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No kuinka pieni paikkakunta? Varmaan jos siellä viisi suunnilleen sun ikäistä naista, niin onhan se ihan mahdollista, että juuri sinunhenkisiä ihmisiä ei ole. Jos taas on oikea kaupunki, niin sitten sinun pitää muuttaa asennetta.
Netti, kirjeet, kännykkä ja matkustelu on keksitty. Turvaudu niihin:)
Noin 6000 asukkaan kunta ja tässä kirkonkylällä asuu 2500 ihmistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun tehdä joskus lyhyitä viikonloppureissuja, alkuviikko- tai loppuviikkoreissuja sinne kaupunkiin kavereiden luokse. Vai miten tuon yhtälön ratkaisee. Muutto takaisin, ei? Mies ilmeisesti tykkää siitä alueesta missä nyt olette, onko se "turvallisempi" asuinpaikka. Mitä ennustat suhteellenne, loppuelämän ja "se oikea", vai ero tulee kuitenkin, sillä voisi jo aika helposti määrittää asuinpaikat. Ihminen oikeastaan on sinkkunakin OK tai tyytyväinen, jos on talous suht kunnossa. En ehdota eroa, mutta pohdinta jokaisesta näkökulmasta.
Pitäisi, mutta nyt korona-aika rajoittaa, en sen vuoksi ole käynyt Helsingissä vuoteen.
Mies viihtyy vain täällä ja mullakin moni asia on täällä paremmin kuin kaupungissa oli. Ja enhän muuttanut tänne miehen takia, vaan omien juurieni. Ainoa vika on tosiaan tuo samanhenkisten ystävien puuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hankkisit jonkun uuden harrastuksen esim. jostain yhdistyksestä sen mukaan, mikä aihe sua kiinnostaa (martat, käsintekijät, agility, partio, yrittäjät...). Mene mukaan hallitukseen ja ole aktiivinen. Tuollaiset porukat yleensä järkkää kaikenlaista ja siellä tutustuu ihmisiin.
No ennen koronaa olin mukana paikallishistoriaan liittyvissä jutuissa. Siellä olin sitten minä ja joukko historiasta kiinnostuneita pappoja. 😃Jotka kyllä olivat hyvää juttuseuraa, mutta ei nyt ehkä ihan sitä kaveriseuraa, mitä kaipaan. Ap
Ehkä jos kiinnostuisit ja tutustuisit paremmin, niin saattaisi yhteinen sävel löytyä. Vaikka olisikin perhekeskeinen, ei se välttämättä tarkoita, ettei mikään muu kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin poikkeava muusta väestöstä, niin sitten tosiaan jää helposti yksin. Onko sulla muita "erikoisia" mielenkiinnon kohteita, vai oletko erilainen lähinnä lapsettomuuden takia? Jos se on lähinnä siitä kiinni, että olet kaupungista ja lapseton, niin ei sen yhteisen sävelen löytymisen nyt niin vaikeaa pitäisi olla.
Joo. Mielenkiinnonkohteeni tosiaan ovat vähän erilaisia kuin muilla. Enkä ole kovin kiinnostunut kyllä myöskään niistä lapsista puheenaiheena. Oon asunut kaupungissa, mutta kuitenkin sielultani maalainen. Esimerkiksi erätaitoni ovat aika hyvät ja niissä mulla on enempi yhteistä täkäläisten miesten kanssa, mutta se äijälymeno ei muuten nappaa. Liikun metsässä yksin ja joskus mieheni kanssa. Ap
Ei ole täälläkään ketään. Olet yksin, häh hä.