Lue keskustelun säännöt.
Samanhenkisiä lapsettomia ystäviä ei ole
19.02.2021 |
Mulle kävi siis niin, että viisi vuotta sitten muutin takaisin lapsuudenmaisemiin pienelle paikkakunnalle pohjoiseen.
Perusasiat on nyt monelta osin hyvin. On työpaikka, jonka saaminen mahdollisti muuton. Suku lähellä. Ja ensimmäisen vuoden aikana löytyi mieskin, jonka kanssa asun nyt yhdessä. Tykkään myös luonnosta, johon pääsee, kun vain yhden oven avaa.
On vain yksi mutta. Todellisia ystäviä on vain yksi, lapsuudenaikainen ystävä, johon yhteys säilyi kaikkina vuosina, kun minä ja välillä hänkin asuttiin muualla.
Mulla ei yhtään synkkaa muiden tämän suunnan naisten kanssa. Monet on tosi perinteisiä, perhekeskeisiä - ihan ok ihmisiä, mutta sellaisia, joista en jaksa kiinnostua. Mies on myös yrittänyt ystävystyttää mua siskojensa kanssa, mutta kun ei niin ei. Miehellä on paljon kavereita ja miehiä täällä ei perhe niin määritä, onhan tämä poikamiesten ja naiskadon aluetta. En tiedä pitäisikö vain sopeutua siihen, että kaikkea ei saa. Välillä vain tosi paljon kaipaan naisystäväni kaupungissa,heidän juttujaan ja asennettaan. Korona - aikaan matkatkin on jääneet ja ehkä se vielä tekee mut yksinäisemmäksi.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se ongelma oli? Sekö että toisilla on perhe ja lapsettomia ei ole paikkakunnalla? Jotenkin tuli tunne että sinulle se toisten perhe on se määrittelevä ja haittaava tekijä.
En ole ap mutta rivien välistä sain sen käsityksen, että paikkakunnalla naista määrittää voimakkaasti nimenomaan perheellisyys ja arvomaailma on tältä osin hyvin perinteinen. Lapsetonta naista saatetaan sääliä ja paheksua joko avoimesti tai sitten piilotellummin. En usko, että toisten perheet sinänsä haittaavat aloittajaa mutta jos muiden naisten elämänsisältö on pääasiassa se, niin ymmärrän, että siinä alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja vääränlaiseksi.
Näin juuri.. En tosin tunne, että mua paheksutaan, enempi vain ei synkkaa naisten kanssa, joiden arvomaailma on niin eri. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut pienellä paikkakunnalla ja jos siellä ei mene sen perinteisen kaavan mukaan, ystäviä on vaikeaa saada tai ylläpitää. Lapsuudenystäväni kaikki ovat perheellistyneet ja heidän elämänsä pyörii mies-lapset-peruspalkkatyöt-ehkäjokuzumba-linjalla. Itse olen keski-ikäinen lapseton sinkku, jolla taas elämä menee rataa kirjoittaminen-freelancer työt-omalaatuiset harrastukset-kansainvälinen ystäväpiiri, jonka luona myös matkustellaan.
Netissä minullakin on ystäväporukka. Ei muualla.
Korona-ajan yksinäisyys ja eristäytyneisyys ei ole muuttanut arkeani mitenkään entiseen verrattuna, pois lukien se, että en matkaile.