Miten ennen on voinut valmistua ammattiin ilman harjoittelua? Ja onko se edes välttämätöntä?

Ja entäs näyttötutkinnot. Ne on lähes kidutusta.

Työpaikkaohjaaja voi olla täysi nolla.

Eräskin hammaslääkäri suorastaan kiukutteli harjoittelijalle. Ja haluaako kaikki edes opastaa näitä harjoittelijoita?

Kun nuoruudessani opiskelin 1970- luvun alkupuolella , istuttiin tiiviisti pulpeteissa ja kuunneltiin opettajien opetusta. Työharjoittelua oli kahden vuoden aikana yhteensä 6 viikkoa. Sihteeriopinnoista oli kyse. Konekirjoitusta harjoiteltiin kyllä koululla.

Lisäksi oli aika, että esim. teknillliseen opistoon/kauppaoppilaitokseen piti olla kokemusta jo hakuvaiheessa esim. 6 kk.

Itse valmistuin toisesta em. oppilaitoksesta 1978 ja silloin harjoittelua ei enää ollut, ei ennen eikä aikana.

Minä kävin koulua ja olin alan opettajana 1980-luvun alussa. Voinko siis kertoa kokemuksista "ennen"?

Siihen aikaan opistoihin päässeillä oli vuoden pakollinen ennakkoharjoittelu jo ennen opintojen aloittamista. Moni hyväksytty ei sitten ottanutkaan vastaan opiskelupaikkaa, ja varasijoilta pääsi niitä, joilla oli riittävästi työkokemusta muutenkin. Opiskelijavalinnoissa sai lisäpisteitä työkokemuksesta.

En tietenkään kaikkien ammattikoulujen ja sihteeriopistojen opetussuunnitelmia tunne, mutta eikö sihteerin työ olekin enimmäkseen "pulpetissa" istumista? Toista se oli metsureilla, joilla oli oikeasti hakkuukurssia aika paljon. Jo tuolla vuosikymmenellä aloittaneilla perusjaksoilla oli useampi viikko harjoittelua vuodessa, ja saattoi olla esimerkiksi yksi maastopäivä viikossa.

Etäopetuksesta on se hyöty, että harjoittelutkin saa soveltuvilla aloilla tehdä etänä.

Eipä tarvitse kahvinkeitossa olla työpaikalla. Harjoitteluthan eivät oikein toimi, kun ei pääse kokeilemaan oikeita töitä, ja monet inhoavat olla harjoittelun ohjaaja.

Milloin ennen?

Opiskelin 80-luvulla ja opintoihin kuului pakollinen työharjoittelu eli työskentelin useana kesänä alaan sopivissa hommissa.

En tietenkään kaikkien ammattikoulujen ja sihteeriopistojen opetussuunnitelmia tunne, mutta eikö sihteerin työ olekin enimmäkseen "pulpetissa" istumista? Toista se oli metsureilla, joilla oli oikeasti hakkuukurssia aika paljon. Jo tuolla vuosikymmenellä aloittaneilla perusjaksoilla oli useampi viikko harjoittelua vuodessa, ja saattoi olla esimerkiksi yksi maastopäivä viikossa.[/quote]

Siihen hyvään aikaan, kun vielä sihteerikoulutusta oli, ei kaikkea voinut opettaa pulpetissa. Oli erilaisia sihteerin työtehtäviä (pikakirjoitus, sanelujen purku, kielitaidon kehittäminen eri ammattialalla, lääketieteellinen sanasto, erilaiset laitteet, puhelinvaihde, viestintä, taloushallinto, tilaus- ym. järjestelmät, tietotekniset laitteet) jne. Enäähän ei sihteerin nimekkeellä ei töitä juurikaan ole, osastonsihteeritkin ovat sairaaloissa/tk:ssa, mutta heidän koulutuksensa on täysin toinen. Pomot tekee itse sihteerin työt.

Siis 80-luvulla yo-merkonomitutkinto ei vaatinut harjoittelua päivääkään.

Nykyisin työ on niin työpaikkakohtaista ja spesifiä ettei kukaan voi sitä osata pelkästään kouluja käymällä. Et osaa vaikka olisit tehnyt samaa työtä jossain muualla.

Käsittääkseni perushoitajillakaan ei ollut 80-luvulla harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin työ on niin työpaikkakohtaista ja spesifiä ettei kukaan voi sitä osata pelkästään kouluja käymällä. Et osaa vaikka olisit tehnyt samaa työtä jossain muualla.

Entäs jos harjoittelu on muualla .. opit sen kun teet työtä vaikka heti koulusta.

Mitta tuo harjoittelu pitkittää opintoja. Kun saisit paperit käteen ja pääsisit töissä kunnon opastukseen niin se olisi paras.

En usko, että jatkuvasti työpaikoilla ramppaavat harjoittelijat ovat työpaikoillakaan ok. Harjoittelija on ohjaajan vastuulla,

Vuodesta 2018 alkaen ideana on ollut se, että opiskelijat heitetään heti työpaikkoihin ilmaseksi työvoimaksi koulutussopimusjaksolle. Eli työpaikkojen on määrä kouluttaa ammattiin opiskelijat.

Suurin osa opetuksesta on nykyään työpaikoilla. Olen kokki ja merkonomi.

Kokkikoulussa käytiin tunneilla muutamia perusreseptejä läpi. Osaan mm. tehdä varmaan 50 erilaista kiisseliä :D (kuka edes nykyään syö kiisseliä enää?)

Merkonomiopinnoissa opeteltiin kirjanpidon perusteet.

Aivan pelleilyä. Lisäksi valmistuvien oppilaiden osaamistaso vaihtelee huimasti (johtuen juurikin harkkapaikoista)

Metsäalalla 1980-luvulla piti olla ensin 200 päivää harjoittelussa ja  vasta sitten alkoivat opinnot, joissa oli joka kesä 2 kk harjoittelua maastossa. Sairaanhoitajaopiskelussa oltiin harjoittelemassa 2,5 vuodesta noin vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni perushoitajillakaan ei ollut 80-luvulla harjoittelua.

Juu , ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa opetuksesta on nykyään työpaikoilla. Olen kokki ja merkonomi.

Kokkikoulussa käytiin tunneilla muutamia perusreseptejä läpi. Osaan mm. tehdä varmaan 50 erilaista kiisseliä :D (kuka edes nykyään syö kiisseliä enää?)

Merkonomiopinnoissa opeteltiin kirjanpidon perusteet.

Aivan pelleilyä. Lisäksi valmistuvien oppilaiden osaamistaso vaihtelee huimasti (johtuen juurikin harkkapaikoista)

Ja tosiaan, ainakin kokkipuolella minut laskettiin työvoimaksi harkkarina.

Ja kun myöhemmin työskentelin kokkina ja sanoin, että tarvitsen kiireiltaan apuja mulle sanottiin, onhan sulla kolme! Juu, 3kpl 16-20v tyttöä, joista yksi ei tiennyt mikä on lime, yksi chattasi nurkassa poikkiksen kanssa ja yksi ei suostunut tekemään kuin jälkiruokia. :D

Maatalouslomittajakoulussa 80 - luvulla harjoittelu oli kesällä. Syksyllä sitten alkoi varsinainen koulu.

Ennen oli lähiopetus n. 35 tuntia viikossa, nyt jos hyvä 12. Silloin (1970-luku) kaiken tarvittavan oppi oppilaitoksessa.

Esim. merkonomi-opinnoissa oli lopputentit, jotka kestivät kuukauden, jokainen oppiaine kolmen vuoden ajalta tentittiin erikseen, ilman lopputenttiä - et saanut tutkintoa läpi. Koulutuksen jälkeen oli laaja-alainen ammattitaito valmiina ja tutkinnolla oli arvoa, toisin kuin nyt.

Aiheettomia poissaoloja sai olla 20 tuntia ja max 3 pv/lukuvuosi. Erotettiin hyvin nopeasti koulusta, määräajaksi tai lopullisesti, jos ei pysynyt kuosissa. Myöhästymisistä tuli aina merkintä. Valmisti aika hyvin työelämään ja aikatauluihin näin jälkeenpäin ajatellen. Vaikka silloin varmaan ärsyttikin.

Teknilliseen kouluun ja opistoon ei ennenmuinoin huolittu edes pääsykokeeseen, ellei kasassa ollut 18 tai 24 kk työkokemus ja aiempi ammattikoulututkinto. Keskikoulu lyhensi harjoitteluaikaa tuohon 18 kuukauteen.

Jossain vaiheessa opistoon tuli ylioppilaspohjaiset linjat ja heidän piti saada harjoittelut kasaan ennen valmistumista. Ainakin silloin kun itse valmistuin, me amnattikoulun käyneet ryöllistyttiin helpommin kuin yliippilaspohjaiset juuri sen vuoksi, että kaikilla oli työkokemusta.