Onko äidilläsi epäterve suhde ruokaan?
Minun äidilläni on. Annoskoot ja jälkiruoan määrä (liikaa) ovat täysin metsässä. Tuputtaa. Syö itse oudosti.
No, hän on muutenkin outo.
Kommentit (12)
Mun äidillä oli ja se heijastui mun elämään tosi paljon. Vasta nyt 50vuotiaana olen saamassa sen kuntoon.
On ja hän on perinyt sen äidiltään.
Koko suku armottomia läskejä ja kaikki selittävät asian johtuvan geeneistä.
Ei ole epäterve. Eu ole ravintofanaatikko, vaan syö sekaruokaa tyytyväisyyttä tuntien laskematta kaloreita ja on normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä oli ja se heijastui mun elämään tosi paljon. Vasta nyt 50vuotiaana olen saamassa sen kuntoon.
Juuri tästä syystä syömishäiriöisille ei pitäisi antaa lapsilupaa. Ap
Tulevien äitien ruokasuhde tarkkailuun neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä oli ja se heijastui mun elämään tosi paljon. Vasta nyt 50vuotiaana olen saamassa sen kuntoon.
Juuri tästä syystä syömishäiriöisille ei pitäisi antaa lapsilupaa. Ap
No hänellä oli siinä varmasti taustalla omat traumat,ymmärrän sen nyt. Mutta se on toki heijastunut myös omiin lapsiini ja yritän nyt katkaista tän kierteen jotta seuraava sukupolvi voisi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä oli ja se heijastui mun elämään tosi paljon. Vasta nyt 50vuotiaana olen saamassa sen kuntoon.
Juuri tästä syystä syömishäiriöisille ei pitäisi antaa lapsilupaa. Ap
No hänellä oli siinä varmasti taustalla omat traumat,ymmärrän sen nyt. Mutta se on toki heijastunut myös omiin lapsiini ja yritän nyt katkaista tän kierteen jotta seuraava sukupolvi voisi paremmin.
Syömishäiriön siirtäminen on anteeksiantamatonta.
On. Mun painoani alettiin kytätä 7-vuotiaana, ja sen vuoksi olen koko ikäni tapellut itsetuntoni kanssa. Samaan aikaan tuputettiin ruokaa ja sitten vietiin vaa'alle ja haukuttiin, miten olen taas lihonut ja nostanut painoa, vaikka se oli normaalia tytön kasvamista. Isä ei ikinä syyllistynyt semmoiseen, ainoastaan äiti.
Mitään harrastuksia meillä ei myöskään ollut eikä mihinkään liikunnalliseen viety. Olin hyvin hämmentynyt 10-vuotiaana, kun terveydenhoitaja kysyi mitä harrastuksia minulla on. Kysyin ihmeissäni, mitä se tarkoittaa, mitä ne on?
Omaa painoa kyttäsi ja huokaili, miten ihanan laihoja ne on ne Dallasin naiset. Jatkuvaa muiden arvostelua kiloista. Aloin 156 senttisenä ja 50-kiloisena teininä pitää itseäni jättiläskinä ja jätin aterioita syömättä, välillä taas ahmin järjettömiä määriä. Äiti oli jollain laihdutuskuuri nro xx:llä ja höpötti miten minunkin pitäisi laihtua ja jättää pullat syömättä. Sairastuin BED-häiriöön. Jostain mummoltani se on tullut, koska tädilläni l. äitini siskolla oli sama ongelma. Minä pääsin työterveyden kautta ja mieheni tuella terapiaan ja ravitsemusterapeutille ja sain itseni kuntoon päälle 40-veenä.
Oman tyttären kanssa olen tätä käytösmallia varonut visusti. Hänellä on terve kehonkuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä oli ja se heijastui mun elämään tosi paljon. Vasta nyt 50vuotiaana olen saamassa sen kuntoon.
Juuri tästä syystä syömishäiriöisille ei pitäisi antaa lapsilupaa. Ap
No hänellä oli siinä varmasti taustalla omat traumat,ymmärrän sen nyt. Mutta se on toki heijastunut myös omiin lapsiini ja yritän nyt katkaista tän kierteen jotta seuraava sukupolvi voisi paremmin.
Syömishäiriön siirtäminen on anteeksiantamatonta.
No en jaksa kantaa kaunaa. Nyt mä oon aikuinen ja voin itse vaikuttaa siihen paremmin.
On. 30 vuotta sitten lopetti syömisen ja on ollut mullan alla matojen syötävänä.
Ei ole