Kummallinen juttu tapahtui tutun kanssa. Ajatuksia teillä?
Ystävystyin 2 vuotta sitten yhden ihmisen kanssa työn kautta. Kaikki meni hyvin, harvemmin ollaan nähty livenä (arjen takia) mutta silti juttu sujui.
Nyt pitkän ajan jälkeen hän otti yhteyttä että haluaa nähdä. Kummallista tässä oli että hän kysyi moneen otteeseen että nähdänkö joku päivä, tätä ei ole hänen tapaista. Vastasin hänelle etten tällä viikolla millään pysty nähdä, hän silti kyseli. Aloin jo tässä vaiheessa miettiä että onko joku hätä vai miksi hän jatkaa kyselemistä vaikka tietää etten pääse.
Vihdoin sovittiin aika milloin tavataan. Olin asennoitunut siihen että nähdään. 2 tuntia ennen tapaamista kysyin tarkempaa tietoa missä nähdään, ei vastausta. Kello kävi ja huomasin ettei hän vastaa vaikka näkyi "paikalla" ilmoitus whatsappissa.
Viestiä ei kuitenkaan katsottu (ellei se lentotilassa niitä katsonut).
Soitin hänelle, puhelin oli kiinni. Ei hajuakaan koko ihmisestä. Tämä ei todellakaan ole hänen tapaista!
Suutuin koska olisin itsekkin halunnut häntä nähdä ja ylipäätän mulla meni aikaa hukkaan mitä olisin voinut opiskeluun käyttää. Olin tosi pettynyt tästä!!
Tästä on jo muutama päivä, soitin sille vielä seuraavana päivänä ja silloin hänen puhelimensa oli auki ja whatappissa oli taas paikalla.
Mistä johtuu että aikuinen ihminen käyttäytyy noin? Ajattelin että jotain kamalaa on tapahtunut ja minulta kyllä ymmärrystä piisaa! Toisaalta eikö hän yhtään miettinyt miltä minusta tuntui? Varsinkin kun hän itse halusi kovasti nähdä minut?
Kommentit (23)
Tämä kuulostaa tutulta! Mulla yks kaveri joka on masentunut tekee tätä samaa. Sit se aina leikkii kuinka kaikki on tosi hyvin.
Ei voi muistaa kaikkea sovittua aina ja ihmisillä on oikeus muuttaa mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muistaa kaikkea sovittua aina ja ihmisillä on oikeus muuttaa mielensä.
oletko aivan tärähtänyt? Ei ihmisiä voi unohtaa ja laittaa sivuun kuin kanavien vaihtamista?!
Ymmärrätkö että toinen ihminen on järjestänyt aikaa sille että NÄKISI SUT?
Ei oo todellista!!
Asun Helsingissä, olen 35v vanha. Nykyään viihdyn yksin, puolison tai vanhempien kanssa. Lakkasin hengailemasta ihmisten kanssa. Olen ollut aivan lopen kyllästynyt epävakaisiin ihmisiin ja niitä piisaa!!
Ihmisuhteet ovat nykyään äärimmäisen raskaita. Hyvät käyttäytymistavat ja toisen ajattelu ovat aivan olemattomalla tasolla! Mikä maksaa laittaa viestiä toiselle?!
itseäkin on alkanut ahdistaa kun koen että ihmiset ovat nykyään todella hajalla. Tästä mun yksinäisyys johtuu.
osaako vielä joku kertoa mistä on kyse? Varsinkin kun hän niin halusi nähdä ja kyseli useita kertoja? Aivan ristiriidassa sen ajatuksen kanssa että hän yhtäkkiä ahdisti. Ylipäätän toi vilkas kysyminen oli jo itsessään omituista hänen puolestaan.
Masennusta tai ahdistusta minäkin veikkaisin. Joka tapauksessa tuntuu, siltä ettei hänen asiat ole oikein tasapainossa.
Soita, laita viestiä, kysy mikä tilanne on. Mene kotinsa oven taakse, kysy naamatusten mikä tilanne on. Minulla oli tuota kissa hiiri leikkiä äidin kanssa, menin paikan päälle ja paljastui, että juo/ tissuttelee.
Toinen tapaus ystävä, joka ei kertonut sairastavansa bipolaarista mielialahäiriötä.
Toi on todella sikamaista nykyään ghostaa kaveria! Nykyajan ihmiset ovat julmia ja tunteemattomia.
Eikö ihmisiä hävetä ollenkaan? Ajatuksia teillä?
Joo. Suihkuun ja nukkumaan, sun ajatukset on jumissa.
Kaikkia tapahtumia ei voi hallita, kaikkea ei tarvii ymmärtää eikä kaikkea kannata märehtiä loputtomiin.
Oudolta kuulostaa. Lähinnä tulee mieleen, että hänellä on ollut jokin maniavaihe silloin, kun hän on sua useaan kertaan kysellyt, ja sitten rauhoituttuaan on hävennyt käytöstään ja häipynyt ulottumattomiin.
Laittaisin viestin että olen huolissani kun jollain ystävillä tuo on kertonut siitä että on todella paha olo. Jos ei vastaa mitään niin antaisin olla jos ei ole ystävä. Ja jos vielä palaa kysyisin ensi kerralla mistä oli kysymys.
Eiks kellään ole tietoo mistä vois olla kyse?
Arvaan että hän on muuttunut k pääksi.
Se on alkanut käyttää huumeita. Rahat oli loppu ja oli kova hätä päästä kerjäämään sinulta. Sitten se saikin jostakin rahaa ja tarve meni ohi.
Minulla oli tuollainen ystävä. Hänellä oli kuulemma paha ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Eli tapaamispäivänä ei halunnutkaan enää mennä ulos tai nähdä ihmisiä. Sen sijaan että olisi sanonut tämän suoraan, hän ei vastannut viesteihin ja esitti ettei mitään ole tapahtunut.