Minua pidetään kilttinä ja empaattisena, mutta..
inhoan lihavuutta yli kaiken. Voiko silloin ajatella, etten hyväksy erilaisia ihmisiä, mutta 30-40kg ylimääräist ihmisissä saa inhon puuskan. OLen itse tätä syytä miettinyt, mutten oikein saa sitä selvitettyä. Vielä kamalampaa on, kun näen lihavan äidin lihavan lapsen kanssa. Lasta en inhoa, vaan äitiä. Mitä tämä on, kertokaapa, keittiöpsykologit.
Kommentit (26)
Se on sitä kun itse pitää tiukasti huolta ettei lihoisi ja kammoaa ajatusta että olisi ylipainoinen. Niin sitten leviää se oma fobia koskemaan muitakin.
Itsellä oli aiemmin myös. Täytyy vain saada taottua päähänsä ettei se tartu.
Vierailija kirjoitti:
Joku asia itsessäsihän se on. Veikkaan että olet vaativa itseäsi kohtaan ja ärsyttää ihmiset jotka antautuu hedonismin valtaan. Vähän niin kuin suklaapuoti-leffan kriitikkomies joka löytyi lopulta näyteikkunasta suklaat rinnuksilla.
Niin toki, ilman muuta itsessäni jokin syy, mutten ole juurille päässyt. OLen suvaitsevainen muiden mielestä, olen esim. ollut jo kauan sitten homon hyvä ystävä. Siis silloin, kun ihmiset olivat vielä kaapissa. Tykkään yleensäkin ihmisistä, jotka ovat valtavirrasta poikkeavia positiivisella tavalla. Oma syömiseni on normaalia samoin paino.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kun itse pitää tiukasti huolta ettei lihoisi ja kammoaa ajatusta että olisi ylipainoinen. Niin sitten leviää se oma fobia koskemaan muitakin.
Itsellä oli aiemmin myös. Täytyy vain saada taottua päähänsä ettei se tartu.
Painoni ei ole ongelma, se on suunnilleen sama ollut parikymmentä vuotta, kilo sinnee tai tänne, en siis pelkää lihoamista.
Heikkouden pelko? Lihavuus tulkitaan heikkoudeksi ja toisin kuin muut "heikkoudet" se näkyy päälle.
No, empaattinen sä et kyllä sitten ainakaan ole. Lihavuus on sama asia kuin alkoholismi, tupakointi, narkkaaminen ja se on myös syömishäiriö yhtälailla kuin anoreksia. Tunnetko sä inhoa myös heitä kohtaan?
Et tietoisesti pelkää lihomista mutta alitajunnassasi lienee jotain, mikä aiheuttaa vastenmielisyytesi ylipainoisia kohtaan. Vaikka lapsuuden penkominen on melkeinpä freudilainen klisee, niin suosittelen sinua muistelemaan sitä hieman. Kiinnitettiinkö lapsuudenkodissasi huomiota muiden ihmisten ulkonäköön ja erityisesti painoon? Kommentoivatko vanhempasi negatiiviseen sävyyn jos joku julkkis tai naapuri näytti lihoneen? Puhuttiinko lähipiirissäsi ylipainoisista ihmisistä "laiskoina", "likaisina", "tyhminä" tai "epäviehättävinä"? Oletko joskus itse saanut moitteita siitä, että esim. jokin tietty vaate saa sinut näyttämään lihavalta? Onko joku naureskellut epäedullisesta kuvakulmasta otetulle valokuvalle, kuinka sinulla näkyy siinä kaksoisleuka?
Asenteet siirtyvät joskus salakavalasti eteenpäin niin, ettei niitä itse tiedosta. Lapsuudenkodin mallit ovat vielä siitä kinkkisiä, että niitä ei automaattisesti opi erikseen kyseenalaistamaan, koska ne ovat aina olleet itselle normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
No, empaattinen sä et kyllä sitten ainakaan ole. Lihavuus on sama asia kuin alkoholismi, tupakointi, narkkaaminen ja se on myös syömishäiriö yhtälailla kuin anoreksia. Tunnetko sä inhoa myös heitä kohtaan?
En tunne, ainoastaan lihavuutta kohtaan. Yksi syy voi olla tämän ajan kehopositiivisuus, kun lihavat huutaa hyväksymistä itselleen tuutin täydeltä. Siitä on tullut jo naistenlehtien vakioaihe.
Vierailija kirjoitti:
Et tietoisesti pelkää lihomista mutta alitajunnassasi lienee jotain, mikä aiheuttaa vastenmielisyytesi ylipainoisia kohtaan. Vaikka lapsuuden penkominen on melkeinpä freudilainen klisee, niin suosittelen sinua muistelemaan sitä hieman. Kiinnitettiinkö lapsuudenkodissasi huomiota muiden ihmisten ulkonäköön ja erityisesti painoon? Kommentoivatko vanhempasi negatiiviseen sävyyn jos joku julkkis tai naapuri näytti lihoneen? Puhuttiinko lähipiirissäsi ylipainoisista ihmisistä "laiskoina", "likaisina", "tyhminä" tai "epäviehättävinä"? Oletko joskus itse saanut moitteita siitä, että esim. jokin tietty vaate saa sinut näyttämään lihavalta? Onko joku naureskellut epäedullisesta kuvakulmasta otetulle valokuvalle, kuinka sinulla näkyy siinä kaksoisleuka?
Asenteet siirtyvät joskus salakavalasti eteenpäin niin, ettei niitä itse tiedosta. Lapsuudenkodin mallit ovat vielä siitä kinkkisiä, että niitä ei automaattisesti opi erikseen kyseenalaistamaan, koska ne ovat aina olleet itselle normaaleja.
Tämän toki allekirjoitan, vanhemmat siirtävät paljon asioita lapsiinsa ja useinkin sanoittakin. Mutta en nyt ihan usko, että se on noin suoraviivaista. Kyllähän sitä on kuullut yhtä ja toista elämästään, ulkonäöstään ja mustakin niin, ettei se ainakaan ole selkeitä jälkiä jättänyt tai mistäpä sitä alitajunnastaan tavanihminen ymmärtää. Kiitos vain mietteistä. Jos lisää tulee, lupaan kaikkia pohtia.
Olet tietämätön sekä lihavuuden syistä, fysiologiasta että kokemuksesta. Mutta kaikista lihavista on mahtavaa, että saat ainakin jossain kohtaa omassa surkeassa elämässäsi tuntea olevasi jotain kanssaihmistä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, empaattinen sä et kyllä sitten ainakaan ole. Lihavuus on sama asia kuin alkoholismi, tupakointi, narkkaaminen ja se on myös syömishäiriö yhtälailla kuin anoreksia. Tunnetko sä inhoa myös heitä kohtaan?
En tunne, ainoastaan lihavuutta kohtaan. Yksi syy voi olla tämän ajan kehopositiivisuus, kun lihavat huutaa hyväksymistä itselleen tuutin täydeltä. Siitä on tullut jo naistenlehtien vakioaihe.
Et selvästi ole niin kiltti kuin luulet tämän kommentin perusteella. Muitten ihmisten mielipiteiden painoarvo kiltteytesi suhteen, no jaa. En itse pidä itseäni edes erityisen kilttinä, mutta kyllä multa löytyy silti myötätuntoa kaikille syrjityille ryhmille jotka toivovat asiallista kohtelua.
Tarkkailetko omaa painoasi? Se on joku itsessäsi mitä et hyväksy ja peilaat sen muihin. Tuntuu pahalta että lihavia koko ajan dissataan ja jotenkin luokitellaan "alempaan kastiin" vaikka ovat ihan samoja ihmisiä kuin kuka tahansa.
Ymmärrän sinua. Olen ollut nuorempana sairaalloisen alipainoinen, viime vuosina ”lievästi lihava”, nyt enää ihan vähän ylipainoinen ja saan ne loputkin kilot pois. Vaikka olin hetken läski, niin inhoan läskiä, pohdin aina kuinka huonosti reilusti ylipainoiset ja ”lievästi lihavat” mahtavat voida, koska oikeasti en usko, että yksikään ylipainoinen olisi oikeasti ihan terve, jotain häikkää aivan varmasti löytyy veriarvoista jne.
Minulla on kyllä ylipainoisia ystäviä, sekä sukulaisia ja ovat minulle erittäin rakkaita. Myönnän, että pidän lihavuutta heikkoutena, itsekurin puutteena. Näin se oli minullakin niinä vuosina, kuin lihoin 35 kg.
Vierailija kirjoitti:
Olet tietämätön sekä lihavuuden syistä, fysiologiasta että kokemuksesta. Mutta kaikista lihavista on mahtavaa, että saat ainakin jossain kohtaa omassa surkeassa elämässäsi tuntea olevasi jotain kanssaihmistä parempi.
En ole.
Kyse vaistosta, jolle ei voi eikä täydykään voida mitään. Vaistosi varoittaa, että liikapaino on terveysriski, josta voi seurata liitännäissairauksia.
Mässäily ja ylensyönti jotenkin "epänormaalia", se että henkilö ei pysty enää hallitsemaan omaa painoaan, vaikka voi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Mässäily ja ylensyönti jotenkin "epänormaalia", se että henkilö ei pysty enää hallitsemaan omaa painoaan, vaikka voi huonosti.
Kolikon toinen puoli pakonomaiset treenaajat jotka naamioivat syömishäiriönsä ja mt-ongelmansa fitnessiksi ja tulevat palvotuiksi. Ehkä teitä vaivaa epäanalyyttinen luonteenlaatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mässäily ja ylensyönti jotenkin "epänormaalia", se että henkilö ei pysty enää hallitsemaan omaa painoaan, vaikka voi huonosti.
Kolikon toinen puoli pakonomaiset treenaajat jotka naamioivat syömishäiriönsä ja mt-ongelmansa fitnessiksi ja tulevat palvotuiksi. Ehkä teitä vaivaa epäanalyyttinen luonteenlaatu.
Työnarkomaanit tekevät syömisen sijaan töitä kellon ympäri piilottaakseen ahdistuksensa itseltään, mut niin kauan kun ei syö liikaa, väistää ap:n huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mässäily ja ylensyönti jotenkin "epänormaalia", se että henkilö ei pysty enää hallitsemaan omaa painoaan, vaikka voi huonosti.
Kolikon toinen puoli pakonomaiset treenaajat jotka naamioivat syömishäiriönsä ja mt-ongelmansa fitnessiksi ja tulevat palvotuiksi. Ehkä teitä vaivaa epäanalyyttinen luonteenlaatu.
(Ääripään)Fitness-porukka on marginaalisen pieni, jos verrataan miten paljon sairaalloisen ylipainoisia on Suomessa tällä hetkellä. Kesällä liikutaan taas enemmän ulkona, sitten hämmästellään missä jamassa väki on ylipainon kanssa. Sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mässäily ja ylensyönti jotenkin "epänormaalia", se että henkilö ei pysty enää hallitsemaan omaa painoaan, vaikka voi huonosti.
Kolikon toinen puoli pakonomaiset treenaajat jotka naamioivat syömishäiriönsä ja mt-ongelmansa fitnessiksi ja tulevat palvotuiksi. Ehkä teitä vaivaa epäanalyyttinen luonteenlaatu.
(Ääripään)Fitness-porukka on marginaalisen pieni, jos verrataan miten paljon sairaalloisen ylipainoisia on Suomessa tällä hetkellä. Kesällä liikutaan taas enemmän ulkona, sitten hämmästellään missä jamassa väki on ylipainon kanssa. Sääli.
Niin? Mitä väliä sillä on mikä porukka on minkäkin kokoinen, kun molemmissa ryhmissä tunne-elämän ongelmia ratkaistaan syömisen avulla.
Joku asia itsessäsihän se on. Veikkaan että olet vaativa itseäsi kohtaan ja ärsyttää ihmiset jotka antautuu hedonismin valtaan. Vähän niin kuin suklaapuoti-leffan kriitikkomies joka löytyi lopulta näyteikkunasta suklaat rinnuksilla.