Mä en jaksa mun elämää

No mikä on? Mitä sulle on tapahtunut?

Kaikkea pientä ikävää jatkuvalla syötöllä. Lopputulos se, etten jaksa. Odotan vaan seuraavaa huonoa uutista / vastoinkäymistä. Pienistä asioista iloitseminen kateissa. Toimintakyky laskenut.

Prkl. En jaksa.

ap

Yritä jaksaa!



Se on kyllä kumma, kun maailmassa näyttää olevan joku "paskankasautumisteoria" voimassa, ja vielä siten, että mukaville ja hyville ihmisille tapahtuu kohtuuttoman paljon pahaa.



Mulle esim. tapahtui tässä muutama vuosi sitten vähän reilun vuoden sisällä lapsen kohtukuolema, sitä seurannut lapsettomuus, äidin aivoinfarkti, miehen sairastuminen syöpään ja isoäidin kuolema.



Eipä juuri naurattanut. Tuntui, ettei uskalla edes vastata enää puheiluihin, kun koko ajan tuli huonoja uutisia joka puolelta.



Onneksi elämä on sittemmin hymyillyt tuon raskaan jakson jälkeen. Sen opin kyllä, ettei tässä elämässä saa ansionsa mukaan, vaan kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa ja vielä monta kertaa peräkkäin.



Pikkuhiljaa tässä opettelen jälleen luottamaan siihen, että mukaviakin asioita voi tapahtua ja elämä saattaa kantaa...



Voimia sinulle!

kun et kuitenkaan ole ainoa, jolle näin käy.

Ihme puuhaa. Itse valitset suhtautumistapasi.

Ensin kuoli isä alle 50 vuotiaana, talous meni samalla. Sen jälkeen ilmeni vakava sairaus äidilläni (myöskin alle 50 vuotiaana) ja hoidin yhtäaikaa sekä hänen talouttaan, että omaani ja lapsiani. Sitten nuorimman lapsen juuri synnyttyä mieheni ajoi pahan kolarin ja oli 3kk sairaalassa. Jäin kolarin jälkeen yksin purkamaan muuttotavaroita juuri muuton jälkeen, samalla hoitaen useampaa lasta, joista yksi alle kk ikäinen. Sen jälkeen hetkeksi helpotti, mutta edelleen äidin sairaus, jota ei enää voi millään hoitaa, vaikuttaa elämääni. Paljon myös pieniä huolia matkan varrelle sattunut ja juuri viime viikolla mieheni taas ajoi kolarin, onneksi tällä kertaa meni ryttyyn pelkkää peltiä.



Lisäksi samalle ajan jaksolle on sattunut kolmen ystävän kuolema (tämän 5 vuoden sisään), isäni kuoleman lisäksi. Myös toinen läheinen sukulainen on sairastunut vakavasti, mutta nyt leikkauksen jälkeen ainakin toistaiseksi kunnossa. Lisäksi painaa vastuu, mikä minulle jää äitini kuoleman jälkeen (Hän tosin voi hyvällä tuurilla elää vielä vaikka kuinka kauan, mutta toisaalta voi kuolla piankin).



Niin ja olin itsekin osallisena onnettomuuten autoillessani alkuvuonna. Siitäkin on kaiketi tulossa oikeuden käynti, siihen asti olen ilman ajokorttia (vaikka oli silkka vahinko huonolla kelillä). Ajokortittomuus myöskin on vaikeuttanut elämääni huomattavasti.



Niin ja tässä tilanteessa on vain pakko olla positiivinen ja iloita pienistä jutuista. Elämässä kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta minkäs sille mahtaa.

Ranteet auki tai sisua kehiin. Lopeta vinkuminen, kun et kuitenkaan ole ainoa, jolle näin käy.

Ihme puuhaa. Itse valitset suhtautumistapasi.

Jep jep! Ihanaa iltaa vaan sullekin! :)

t:ap

Mieheni oli muuten vielä myöhemminkin ensin kuukauden korjausleikkauksten takia ja sen jälkeen 2kk veren myrkytyksen takia, kun sai haavan mökin ruosteisesta lipputangon jalustasta ruohoa leikatessaan. Viimeisellä sairaala jaksolla älysin pyytää kodinhoitajia avuksi.

Mieheni oli siis SAIRAALASSA myöhemmin vielä kuukauden ja sen pian sen jälkeen tuon 2kk.

keväästä alkaen... voi nyyh. Ryhdistäydy ja anna palaa. Turhat vinkumiset pois. Tai jää sitten kotiin ulisemaan. Kumpi nyt itseäsi enemmän miellyttää. Ja juu, ihanaa & sisukasta iltaa sinullekin!

Ranteet auki tai sisua kehiin. Lopeta vinkuminen, kun et kuitenkaan ole ainoa, jolle näin käy. Ihme puuhaa. Itse valitset suhtautumistapasi.

Jep jep! Ihanaa iltaa vaan sullekin! :) t:ap

"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli siis SAIRAALASSA myöhemmin vielä kuukauden ja sen pian sen jälkeen tuon 2kk.

ei tarvi huutaa