Omistusasunto vai vuokra-asunto?

Saa.

Nii-i riippuu tilanteesta... Jos sulla on ihan oikeasti vakituinen työ jota et ole vaarassa menettää, niin oma. Jos taas on pätkätyötä, työttömyyttä tai jotain muita tekijöitä, jotka eivät puolla tietylle paikkakunnalle tai asuinalueelle jäämistä, sitten vuokra. 

Korona on kyllä opettanut että työn pysyvyyteen ja asunnon arvon nousuun ei kannata luottaa. 

Saatiin omakotitalo vihdoin myytyä eikä todennäköisesti koskaan enää muuteta omistusasuntoon. Asumiseen liittyvä stressi on tipotiessään ja voi muuttaa aina kun haluaa. Jos naapurit ärsyttää tai kaipaa uutta ympäristöä, homma käy kuukauden varoitusajalla eikä tarvitse olla kiinteistönvälittäjien ja asuntomarkkinoiden armoilla.

Suomalainen omistamisen sokea ihannointi on kaikessa huvittavuudessaankin sairasta.

Totta kai saa, mutta on ymmärreävä, että tähän ei ole vain yhä oikeaa tai väärää vastausta; kummassakin on puolensa...

Se vähän yksinkertaisempi mies 

Minusta jokaisen, joka  edes harkitsee ja miettii omistusasunnon hankkimista pitäisi kysyä ennen muuta itselään, että miksi oikeasti haluaa ostaa asunnon. sen sijaan, että ummistaa kokonaan silmänsä kaikilta muilta vaihtoehdoilta. 

Se vähän yksinkertaisempi mies 

Vierailija kirjoitti:

Korona on kyllä opettanut että työn pysyvyyteen ja asunnon arvon nousuun ei kannata luottaa. 

Kuinka niin? Korona on lähinnä opettanut, että satoi tai paistoi, niin muuttovoittokunnissa asuntojen hinnat nousee muuttotappiokunnissa ne laskee.

Missäs vuokraloordi on kertomasta kuinka vuokralla asuu vain pieruverkkarisia lurkkeja?

Vakavasti puhuttuna... Tohon vaikuttaa niin moni asia, ettei muiden vieraiden ihmisten mielipiteitä kannata hirveästi miettiä.

Ilman muuta omistusasunto. Kävin tuossa juuri kehityskeskustelun erään vuokralaistutun kanssa. Hän ihmetteli miten minulla menee niin kivasti, ja hänelle itselleen ei jää mitään palkastaan säästöön. Parhaani mukaan yritin hänelle selittää, että kyse ei ole niinkään tulo- kuin menoeroista ja elämänvalinnoista.

Selitin rautalangasta vääntäen, että jos hän ei olisi aikuisikänsä ensimmäisenä kymmenenä vuotena polttanut tupakkaa, pelannut Veikkauksen pelejä keskiverron suomalaisen tavoin tai maksanut mitään osamaksulla, olisi hän saanut helposti säästöinä ja niiden korkoina riskittömästi kasaan 50 000 euroa ihan vaan makuuttamalla rahaa säästötilillä. Tämä esimerkin aikajakso osuu sopivasti aikaan ennen finanssikriisiä, jolloin pankkitalletukset vielä tuottivat jotain.

Kanssakeskustelija ei 50 000 euron säästömahdollisuudesta vielä hätkähtänyt, sillä rahattomallehan tuollaiset summat ovat pikkusummia. Mutta jatkoin rautalangasta vääntämistä. Jos hän olisi finanssikriisin aikaan laittanut tuon 50 000 euroa oman asunnon pesämunaksi, olisi hän voinut lainarahan turvin ostaa 300 000 euron arvoisen asunnon hyvästä ja lähivuosikymmenten osalta melko remonttihuolettomasta taloyhtiöstä. Parinkymmenen vuoden maksuajalla hän olisi hoitanut korot ja lyhennykset sekä asunnon hoitovastikkeet sillä rahalla, mitä hän nyt tuhlaa vuokraan, röökiin ja lottoamiseen. Tuossa kohtaa huomasin vuokralaiselämän tavan valinneen tuttavani alahuulen jo väpättävän, etenkin kun hän ymmärsi, että mikäli hän olisi toiminut kuvaamallani tavalla, olisi hänen asuntolainansakin jo loppusuoralla.

Käänsin vielä hieman veistä haavassa ja huomautin, että koska ystäväiseni asumme kasvukeskuksessa, olisi asuntovarallisuuden arvo noussut vuosien aikana reippaasti ja itse asiassa puhuisimme nyt jo noin puolen miljoonan euron arvoisesta kämpästä. Huomasin ilmeen muuttuvan entistä epätoivoisemmaksi kun hän ymmärsi, että mikäli hän olisi luopunut vuokratuhnuttamisesta, elämää lyhentävästä tupakoinnista sekä lauantain lottorivien jännittämisestä, olisi hänellä omistuksessaan mukava puolen millin arvoinen kämppä.

Hetken mietin, että valistaisin tuttavaani vielä siitä, kuinka hän olisi voinut hyödyntää asuntovarallisuuttaan asuntosijoittamiseen liittyvien lainojen hankinnassa ja siten lisätä omaisuuttaan merkittävästi kohtuullisen pienellä työllä ja maltillisella riskillä. Mutta ehkä kerron noista asioista sitten seuraavassa keskustelussamme.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisen, joka  edes harkitsee ja miettii omistusasunnon hankkimista pitäisi kysyä ennen muuta itselään, että miksi oikeasti haluaa ostaa asunnon. sen sijaan, että ummistaa kokonaan silmänsä kaikilta muilta vaihtoehdoilta. 

Se vähän yksinkertaisempi mies 

Ummistaa silmänsä muilta vaihtoehdoilta? Kuten?

Minulle oli aika selkeää että kun asunnon vuokra oli 1000 euroa ja lainanlyhennys kuluineen samaa suuruusluokkaa niin suotta minä muiden taskuun sitä tonnia maksan. 

Vuokra. Pääsin omistusasumisesta eroon ja mikä helpotus. Ei enää sellaista sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisen, joka  edes harkitsee ja miettii omistusasunnon hankkimista pitäisi kysyä ennen muuta itselään, että miksi oikeasti haluaa ostaa asunnon. sen sijaan, että ummistaa kokonaan silmänsä kaikilta muilta vaihtoehdoilta. 

Se vähän yksinkertaisempi mies 

Ummistaa silmänsä muilta vaihtoehdoilta? Kuten?

Minulle oli aika selkeää että kun asunnon vuokra oli 1000 euroa ja lainanlyhennys kuluineen samaa suuruusluokkaa niin suotta minä muiden taskuun sitä tonnia maksan. 

Juuri näin! Ja kyse on myös muusta kuin rahasta. Vuokrakasarmissa on sen läskin vuokraloordin vallassa, että koska ne keittiön hurmaavat sinapinkeltaiset kaapit päivitetään tälle vuosituhannelle (vai päivitetäänkö koskaan) tai koska mitta tulee täyteen vuokratuhnuttelijan katsomisessa. Omistusasujana päätät itse kaappiesi värin sekä sen, kauanko talossa asut. Ja kasvukeskuksessa asuntovarallisuutesi kasvaa tekemättä mitään.

Riippuu elättääkö itsensä vai elättääkö yhteiskunta sinut. Vuokra-asumiseen on oikeasti varaa vain rikkailla ja niillä joiden asumisen muut maksavat.

Myin juuri omistamani kaksion samalla kun jäin eläkkeelle.Sain jäädä tähän vuokralaiseksi.Tilille tupsahti mukava summa.Tuo turvallisuutta.Eläketuloillani pärjään mukavasti enkä tarvi pankkitalletuksiani jokapäiväiseen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisen, joka  edes harkitsee ja miettii omistusasunnon hankkimista pitäisi kysyä ennen muuta itselään, että miksi oikeasti haluaa ostaa asunnon. sen sijaan, että ummistaa kokonaan silmänsä kaikilta muilta vaihtoehdoilta. 

Se vähän yksinkertaisempi mies 

Ummistaa silmänsä muilta vaihtoehdoilta? Kuten?

Minulle oli aika selkeää että kun asunnon vuokra oli 1000 euroa ja lainanlyhennys kuluineen samaa suuruusluokkaa niin suotta minä muiden taskuun sitä tonnia maksan. 

Juurikin näin. Ja vaikka omistusasunnon hinta tippuisi nollaan, niin jossain vaiheessa ei tarvitse kuukausittain maksaa pankille. Vuokralainen maksaa aina. Ja asunnon vuokraajat tienaavat vuokra-asunnolla. Eli maksat asumisen lisäksi vuokran-antajan saaman voiton.

TM42, laina maksettu

Omistusasunnon ehdoton hyvä puoli on, että se ikään kuin pakottaa säästämään, kun jos ei lainaa lyhennä, niin saattaa mennä kämppä alta.

Kuinka paljon tuottavammaksi se sitten tulee verrattuna vuokra-asumiseen yhdistettynä muuhun säästämiseen riippuu aika pitkälle kahdesta tekijästä. Mistä ja millaisen asunnon se omistusasuja hankki ja mihin se vuokralla-asuja säästi.

Jos vuokralla-asuja "säästi" röökiin, Veikkauksen peleihin ja satunnaisiin lomamatkoihin, on selvää, että omistusasuja on plussalla, oli se kämppä oikeastaan mistä tahansa.  (Mikä tahansa mörskä on arvokkaampi kuin lomakuvat)

Jos vuokralla-asuja säästi kuitenkin esim. osakkeisiin ei asia ole ihan niin yksioikoinen. Mutta jääköön tämä pohdinta sikseen.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin omakotitalo vihdoin myytyä eikä todennäköisesti koskaan enää muuteta omistusasuntoon. Asumiseen liittyvä stressi on tipotiessään ja voi muuttaa aina kun haluaa. Jos naapurit ärsyttää tai kaipaa uutta ympäristöä, homma käy kuukauden varoitusajalla eikä tarvitse olla kiinteistönvälittäjien ja asuntomarkkinoiden armoilla.

Suomalainen omistamisen sokea ihannointi on kaikessa huvittavuudessaankin sairasta.

Outoa luokitella jonkun muun arvostama asia sairaaksi. Meitä on katsos niin paljon todella erilaisia ihmisä täällä maan päällä. Minäkään en kutsu sinun arvostuksesi kohteita sairaiksi, vaikka olisinkin eri mieltä. Muistetaan kunnioittaa muita...

On kätevää, kun voi huoletta muuttaa paikasta toiseen kk:n varotusajalla, toki, mutta ei se ole koko totuus.

Vuokralla asumiseen liittyy myös paljon negatiivisiakin asioita. Ja on aivan eri asia asua yksityisen laadukkaassa asunnossa isommalla rahalla, kuin jossain huonomaineisessa lähiössä kunnan vuokraluukussa.

On myös erilaisia tarpeita asumisen ja elämisen suhteen. Yksi tarvitsee vain sen asunnon, josta siirtyy halutessaan seuraavaan, mutta toinen saattaa haluta rakentaa itselleen pysyvän kodin, mitä ei vuokranantaja myy halutessaan alta pois. Itse en haluaisi asua muiden armoilla. En haluaisi maksaa tonneja jollekin ja samaan aikaan kerjätä uutta jääkaappia hajonneen tilalle. Siinä on eroa!

Me ollaan rempattu omaa kämppää jokunen vuosi, ja nyt tuntuu jo niin ihanalta ja kotoisalta, että myyminen olisi kova paikka. En silti kutsu itseäni mitenkään sairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokralla-asuja säästi kuitenkin esim. osakkeisiin ei asia ole ihan niin yksioikoinen. Mutta jääköön tämä pohdinta sikseen.

Henkilö A säästää omarahoitusosuuden ja sen jälkeen maksaa asuntolainaa + vastiketta saman verran kuin tuhnu maksaa vuokraa. Kun laina on maksettu, käyttää hän vuokran ja vastikkeen välisen erotuksen sijoituksiin.

Henkilö B sijoittaa omarahoitusosuuden verran osakkeisiin ja sen jälkeen tuhnuttaa elämänsä onnellisena loppuun asti.

Kummalla on elämän loppuvaiheessa enemmän omaisuutta?

Kysymys on tietenkin siinä mielessä hölmö, että tosielämässä se vastuullinen omistusasuja sijoittaa myös vaikkapa juuri niihin osakkeisiin vielä asuntolaina-aikanakin. Tuhnujen keskuudessa sijoittaminen ei ole lainkaan yhtä yleinen harrastus kuin asuntovarallisten keskuudessa, vaan rahat menee mieluummin Veikkauksen peleihin, röökiin ja luottokorttilaskujen korkoihin.

Pikku rivariasunto mulla. 130 euroa vastike ja ei velkaa. Pieni paikkakunta jossa asunnon arvo tuskin nouse mutta eipä tuo minua haittaa.

Palkasta jaa silti n. 1000 euroa kuukaudessa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta omistusasunto. Kävin tuossa juuri kehityskeskustelun erään vuokralaistutun kanssa. Hän ihmetteli miten minulla menee niin kivasti, ja hänelle itselleen ei jää mitään palkastaan säästöön. Parhaani mukaan yritin hänelle selittää, että kyse ei ole niinkään tulo- kuin menoeroista ja elämänvalinnoista.

Selitin rautalangasta vääntäen, että jos hän ei olisi aikuisikänsä ensimmäisenä kymmenenä vuotena polttanut tupakkaa, pelannut Veikkauksen pelejä keskiverron suomalaisen tavoin tai maksanut mitään osamaksulla, olisi hän saanut helposti säästöinä ja niiden korkoina riskittömästi kasaan 50 000 euroa ihan vaan makuuttamalla rahaa säästötilillä. Tämä esimerkin aikajakso osuu sopivasti aikaan ennen finanssikriisiä, jolloin pankkitalletukset vielä tuottivat jotain.

Kanssakeskustelija ei 50 000 euron säästömahdollisuudesta vielä hätkähtänyt, sillä rahattomallehan tuollaiset summat ovat pikkusummia. Mutta jatkoin rautalangasta vääntämistä. Jos hän olisi finanssikriisin aikaan laittanut tuon 50 000 euroa oman asunnon pesämunaksi, olisi hän voinut lainarahan turvin ostaa 300 000 euron arvoisen asunnon hyvästä ja lähivuosikymmenten osalta melko remonttihuolettomasta taloyhtiöstä. Parinkymmenen vuoden maksuajalla hän olisi hoitanut korot ja lyhennykset sekä asunnon hoitovastikkeet sillä rahalla, mitä hän nyt tuhlaa vuokraan, röökiin ja lottoamiseen. Tuossa kohtaa huomasin vuokralaiselämän tavan valinneen tuttavani alahuulen jo väpättävän, etenkin kun hän ymmärsi, että mikäli hän olisi toiminut kuvaamallani tavalla, olisi hänen asuntolainansakin jo loppusuoralla.

Käänsin vielä hieman veistä haavassa ja huomautin, että koska ystäväiseni asumme kasvukeskuksessa, olisi asuntovarallisuuden arvo noussut vuosien aikana reippaasti ja itse asiassa puhuisimme nyt jo noin puolen miljoonan euron arvoisesta kämpästä. Huomasin ilmeen muuttuvan entistä epätoivoisemmaksi kun hän ymmärsi, että mikäli hän olisi luopunut vuokratuhnuttamisesta, elämää lyhentävästä tupakoinnista sekä lauantain lottorivien jännittämisestä, olisi hänellä omistuksessaan mukava puolen millin arvoinen kämppä.

Hetken mietin, että valistaisin tuttavaani vielä siitä, kuinka hän olisi voinut hyödyntää asuntovarallisuuttaan asuntosijoittamiseen liittyvien lainojen hankinnassa ja siten lisätä omaisuuttaan merkittävästi kohtuullisen pienellä työllä ja maltillisella riskillä. Mutta ehkä kerron noista asioista sitten seuraavassa keskustelussamme.

Ja tämähän ei nyt sit liittynyt alkuperäiseen asiaan mitenkään. Vai ajatteletko, että jos hän olisi hankkinut omistusasunnon, hän ei polttaisi? Ja mitä se puolen millin kämppä nyt sit lämmittäisi? Vuokralla asumisessa on omat hyvät puolensa, monelle se on järkevämpi ratkaisu. Se oma asunto ei onnea tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokralla-asuja säästi kuitenkin esim. osakkeisiin ei asia ole ihan niin yksioikoinen. Mutta jääköön tämä pohdinta sikseen.

Henkilö A säästää omarahoitusosuuden ja sen jälkeen maksaa asuntolainaa + vastiketta saman verran kuin tuhnu maksaa vuokraa. Kun laina on maksettu, käyttää hän vuokran ja vastikkeen välisen erotuksen sijoituksiin.

Henkilö B sijoittaa omarahoitusosuuden verran osakkeisiin ja sen jälkeen tuhnuttaa elämänsä onnellisena loppuun asti.

Kummalla on elämän loppuvaiheessa enemmän omaisuutta?

Kysymys on tietenkin siinä mielessä hölmö, että tosielämässä se vastuullinen omistusasuja sijoittaa myös vaikkapa juuri niihin osakkeisiin vielä asuntolaina-aikanakin. Tuhnujen keskuudessa sijoittaminen ei ole lainkaan yhtä yleinen harrastus kuin asuntovarallisten keskuudessa, vaan rahat menee mieluummin Veikkauksen peleihin, röökiin ja luottokorttilaskujen korkoihin.

Höpönlöpö! Yhdistät vastuullisuuden vain omistusasumiseen. Vuokralla asuja on yhtä vastuullinen ja todennäköisesti sijoittaa jo silloin, kun omistusasunnon omistaja vasta maksaa lainaansa. Samalla elää elämäänsä nyt eikä sit kun laina on maksettu.