Ajatusleikit menee liiallisuuksiin?

Muutkin kuin minä varmaan miettii milloin mitäkin skenaarioita mielessään. Tyyliin jos voittaisin lotossa tai jos olisin kuuluisa laulaja.

Mutta meneekö muilla ne ihan liiallisuuksiin? Äskenkin mietin, että jos mies kuolisi ja joutuisin muuttamaan meidän mökille kirjoittamaan kirjan surusta. Sitten katselin tyyliin hautaustoimistojen aukiolot ja hinnastot, koska pitää tehdä perunkirjoitus, milloin suoritetaan ruumiin avaus, mitä pitää ottaa huomioon hautajaisiin. Sitten katsoin muuttofirmojen hintoja, saako niiltä millaisia palveluita, onko sääntöjä puiden kaatamiseen omalta tontilta, pystyykö niitä kaatamaan yksin, paljonko puuta tarvitaan lämmitykseen, mistä tilataan kaivoveden tutkimus, mitä maksaa uusi sänky ja nojatuoli. Tutkin paljonko surukirjoja on olemassa ja niin edelleen.
Eikä tosiaan kukaan ole kuolemassa ja vaikka kuolisi, en todellakaan muuttaisi sinne korpeen oikeasti, enkä edes kirjoita. Ja tämä oli vasta pohjustus sille mitä oli tapahtumassa, sitten kun olisin kuuluisa tietokirjailija. En ikänä pysty jättämään edes noita pohjustuksia tuohon yhteen lauseeseen, vaan alan tutkimaan kaikkia asioita perusteellisesti.