Mä niin toivon että tuo mies aikuistuisi..
Odotan hänelle lasta, suhde on tällä hetkellä poikki ja emme puhu paljoa toisillemme.
häntä pelottaa lapsesta tuleva vastuu ja se että hän ei välttämättä pysty siihen perhe-elämään kanssani.. Mikä mättää?? halusi varmaan poikki kanssani koska pelkää niin paljon kaikkea.
Voiko tehdä asialle mitään, vain odottaako vain?
ja olen siis rv 17 joten lapsen syntymäkään ei ole vielä ajankohtainen.. Mies on parikymppinen..
Kommentit (11)
Jossain määrin myös ymmärrän miestä, sillä olisin itsekin ollut aivan kauhuissani, jos olisin saanut lapsen tuossa iässä. Mutta näin ollen pidin toki myös hyvän huolen ehkäisystä.
Mutta itse sanoi kantavansa vastuun lapsesta vaikka pelkääkin kauheasti.. ärsyttää vain tämä tilanne yleensä mitä se nyt on.
Ehkä kysyn vääriltä ihmisiltä, jotka vetävät johtopäätöksensä muutaman rivin tekstillä.
V*tuttaa.
ratkaisunsa ja tee sinä sitten omasi. Mutta älä jää roikkumaan turhiin lupauksiin.
Lapsi on niin valtava mullistus, noin nuorille varsinkin (oletan että olet samanikäinen). Et varmaan voi tehdä nyt muuta kuin keskittyä omaan ja lapsen hyvinvointiin ja antaa miehen panikoida rauhassa. Sitä ei kukaan voi etukäteen tietää miten loistava isä parikymppisestä miehenalusta kuoriutuukaan kun lapsi on syntynyt. Se on aivan yhtä todennäköistä kuin se, että hän ei selviä isyydestä.
Minä olin kuukauden alle 18v saadessani esikoiseni ja isä oli silloin 21v.
Miehille vauva ei ole todellinen, ennen kuin se syntyy. Odottele ihan rauhassa ja keskity itseesi ja vauvaan. Mies joko tokenee pelästyksestään (viimeistään vauvan synnyttyä) ja haluaa olla isä lapselleen. Toinen vaihtoehto on, ettei tokene, mutta silloinkaan ei ole peli vielä menetetty.
Mikäli mies ei tokene vauvan synnyttyä, anna hänen kuitenkin tavata vauvaa ja oikeastaan järjestä tilaisuuksia siihen. Näin isä saa tuntumaa isyyteen, muttei pakottamalla ja saattaa innostua asiasta. Ja voihan olla, että palaatte lopulta yhteenkin, mutta hyvin vauvan kanssa selviää yksinkin.
Minulla nykyään useampia lapsia ja mies (joka kauhistui ajatusta jo ensimmäisestä, niin että muutti äkkiä pois luotani muutamaksi kuukaudeksi) on nykyään mitä esimerkillisin isä lapsillemme.
Meillä mies oli 40 kun esikoinen syntyi -silloin alkoi olla kypsä vastuuseen ja elämänmuutokseen.
Oli todella kova menemään ja lapsellinenkin. Kaverit tod. tärkeitä jne. ja intissä vielä..
.Äiti jäi yksinhuoltajaksi, kunnes veli oli vajaa kaksi, isä palasi takaisin otti vastuun perheestään. Vei äidin vihille, minä synnyin ja vielä muutaman vuoden päästä pikkuveljeni:).
nykytilanne; ovat olleet yli kolkyt vuotta yhdessä, rakastavat bedelleen toisiaan, mutta isä on edelleen aika lapsellinen luonne. Ollut vähän aina sellinen "kaveri"- isä. Olisin varsinkin murkkuna kaivannut selkeetä auktoriteetti-isää, olin aika mahdoton välillä;).
Eli miehesi saattaa hyvinkin kasvaa aikuiseksi tai sitten ei...
kun annat sen mennä. hoida lapsi yksin.