Eroaisitteko erilaisten ruokatottumusten takia?
Suht tuore suhde 6kk ja asumme jo yhessä. Mies oli eilen heittänyt ostamani vihannekset ja kasvikset roskiin, koska hän ei halua jääkaappiin pupujen ruokaa. Suutuin tästä niin että lähdin ovet paukkuen kaverini luo ja olen ollut siellä nyt yötä. Mies on yrittänyt tavoitella viestein ja soitoin mutta vastasin perustellen miksi viheriät ovat tärkeitä ihmisille. Mies edelleen sanoo että pupun ruoalla ei elä! En tuputa enkä elä pelkällä kasviksella.
Toinen asia on joka vkloppuinen ajatus herkkujen syömisistä mies ostelee sokerilimsoja, sipsejä, suklaata ja jäätelöä sekä pitsoja. Järkyttävä määrä rasvaa ja sokeria eikä mies edes liiku! Itse harrastan liikuntaa ja mulle vkloppuherkut ovat toista luokkaa esim. hedelmälautanen jonka päälle sulatan vähän tummaa suklaata tai pari palaa tummaa suklaata (yksi levy kestää minulle jopa kuukauden), pieni purkki itsetehtyjä poppareita ja manteleita ilman suolaa ja sokeria. Miehen mielestä mautonta roskaa.
Olen surullinen ja mietin eroa kun mies ei muutu mutta ei voi pakottaa mua mässäämään.
Kommentit (22)
Kuulostaa joltain valtataistelulta. Minusta miehesi on epäkypsä ja kohtuuton, jos kieltää vihannekset yhteisestä jääkaapista. Mitä ne siellä vihanneslokerossa ketään edes häiritsevät?
Mekään emme miehen kanssa syö samoja ruokia, mutta ei ole mitään ongelmia säilyttää molempien ruokaostoksia tai kokkailuja samassa jääkapissa.
Asenne pupujen aterioita kohtaan ei sitten selvinnyt aikaisemmin... Uskoo ken haluaa.
Ei tule teillä kestämään kun toinen ei siedä ollenkaan terveellistä ruokaa ja sinä taas teet jopa aloituksia av-palstalle että pääsisit jotenkin nostamaan itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin muut koska sinulla menee kuukausi syödä suklaalevy.
Ei tuossa ole kyse ruokatottumuksista vaan siitä että mies on ihan uskomaton juntti. En katselisi hetkeäkään.
Lapsellisen oloinen suhde. Hyvin erilaisista elämäntavoista voi koitua ongelmia tulevaisuudessa. Sinä vietät aktiivista elämää, elät terveenä, liikut paljon sillä aikaa kun mies istuu kotona ja lihoo.
Minä syön paljon samalla tavalla, kun sinä. Mieheni, kun sinun mies. Ei mitään ongelmaa. Sun ukkos on törkeä, että päättää mitä jääkaapissa saa olla. Ja heittää roskiin. En olis tuollaisen Hitlerin kanssa.
Jos tämä ei ole paska provo niin eläkää niinkuin muutkin ihmiset ja ostakaa ja kokatkaa omat ruokanne, vaikka saman katon alla asuttekin.
Minä syön viikolla salaattia ja puoliso jotain muuta. Minä syön viikonloppuna karkkia ja puoliso ei syö karkkia ollenkaan. Ikinä ei olla saatu tästä riitaa aikaiseksi.
En katselisi APn kaltaista puolisoa. Itse olen eronnut, kun puolisoni keski-iän kriisissään hurahti kuntoiluun ja terveelliseen ruokavalioon. Lenkkeily meni kaiken edelle, oli treeniohjelmat ja aktiivisuusrannekkeet. Kotona sitten saarnasi esiteinille sokerin turhuudesta ja herkuttelun vaaroista. Terveellisestä elämästä tuli hänelle uskonto ja todella klassisesti tunsin kasvaneeni erilleni hänestä. Eron jälkeen kaikenlainen kuntoilun ihannointi on ollut turn-off miehessä, mieluummin otan sohvaperunan kuin kuntoilufriikin.
Ei eroa ehkä pelkkien ruokatottumusten takia jos se on ainoa rasittava piirre tyypissä mutta jos se on yksi muiden rasittavien ominaisuuksien joukossa niin ei muuta kun saappaanpohjaa pyrstöön.
Tässä ei vaivaa ollenkaan nämä ruokailuasiat vaan se, että kuka muuttaa yhteen puolessa vuodessa tapaamisesta?! Trolleillakin on nyt aiheista pulaa. Menes vaikka pelaamaan jotain nettipeliä.
Itse en voisi elää wegaanin tai kasvisyöjän kanssa.
Pitää tehdä kahdet ruoat tai syödä samaa ruokaa, joka olisi tietenkin omavalintaisen ruokarajoitteisen mukainen.
En myöskään kestäisi sitä loputonta paasausta, siis sitä johon yksikään omavalintaisen ruokarajoitteinen ei myönnä syyllistyvänsä, mutta kun se ei lopu vaan jatkuu ja jatkuu. Vähäksi ajaksi paasaus voi tauota, mutta silloin omavalintaisen ruokarajoitteisen kasvolla on todella ärsyttävä ilme.
Pienet makumieltymyserot menettelee, kunhan sen perusteella ei tarvitse ryhtyä toisen syömisiä muuttamaan tai rajoittamaan.
Lähde vielä kun voit. Meillä jo vuosia takana ja ällöttää katsoa kun keski- ikäinen vetää kuin teinijätkä limppareita, hamppareita, roiskeläppiä, kaljaa, irtskareita, ruoka kuin ruoka ketsuppia ja sinappia päälle niin, että näyttää oksennukselta. Ei juo koskaan vettä, siis aivan käsittämätöntä..
Kuntoilee just sen verran, että saa viikonloppu kaljansa + muut viinat ”ansaittua”. Juo saunassakin litran verran pohjia ja vähintään 3 litraa lisää ruoan kanssa.
Usko, ettei tuommoinen ruokavalio muutu kuin pakosta eli äijä sairastuu diabetekseen, sydän- tai verisuonisairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Aha.
Aha. Syötkö oikeasti noin epäterveellisesti mitä mies?
Vierailija kirjoitti:
Asenne pupujen aterioita kohtaan ei sitten selvinnyt aikaisemmin... Uskoo ken haluaa.
Pah. Asiat kärjistyi riidaksi vaikka on aiemminkin ollut kädenvääntöä syömisistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi elää wegaanin tai kasvisyöjän kanssa.
Pitää tehdä kahdet ruoat tai syödä samaa ruokaa, joka olisi tietenkin omavalintaisen ruokarajoitteisen mukainen.
En myöskään kestäisi sitä loputonta paasausta, siis sitä johon yksikään omavalintaisen ruokarajoitteinen ei myönnä syyllistyvänsä, mutta kun se ei lopu vaan jatkuu ja jatkuu. Vähäksi ajaksi paasaus voi tauota, mutta silloin omavalintaisen ruokarajoitteisen kasvolla on todella ärsyttävä ilme.
Pienet makumieltymyserot menettelee, kunhan sen perusteella ei tarvitse ryhtyä toisen syömisiä muuttamaan tai rajoittamaan.
En ole vegaani enkä pelkkä kasvissyöjä ja syön lihaakin. Kerroin jo että mies se tässä yrittää muuttaa mun tottumuksia eikä toisinpäin. Oon asiallisesti sanonut miehen liikkumattomuudesta ja rasvan sekä sokerin syömisestä mutta ei mene äijän kaaliin!
Tässä on kyse mielestäni myös jostain muusta kuin erilaisista ruokailutottumuksista. Miehen arvomaailma saattaa olla erilainen (haluaa heittää toisten juttuja pois, ei ymmärrä terveellisyydestä).
Vierailija kirjoitti:
En katselisi APn kaltaista puolisoa. Itse olen eronnut, kun puolisoni keski-iän kriisissään hurahti kuntoiluun ja terveelliseen ruokavalioon. Lenkkeily meni kaiken edelle, oli treeniohjelmat ja aktiivisuusrannekkeet. Kotona sitten saarnasi esiteinille sokerin turhuudesta ja herkuttelun vaaroista. Terveellisestä elämästä tuli hänelle uskonto ja todella klassisesti tunsin kasvaneeni erilleni hänestä. Eron jälkeen kaikenlainen kuntoilun ihannointi on ollut turn-off miehessä, mieluummin otan sohvaperunan kuin kuntoilufriikin.
Nyt taidat provoilla? Sokeri ei ole kenellekään hyväksi.
Joo siis parisuhdehan tarkoittaa sitä, että pitää olla kuin paita ja peppu. Kun sinun tekee mieli salaattia, miehen tekee mieli salaattia. Yhdessä syötte levyn tummaa suklaata puolessa kuukaudessa. Kun sinä lähdet hiihtämään, luistelee mies vieressä. Illalla pesette hampaat hammastahna vallan muikeista suupielistä tursuten ja menette sänkyyn, jaatte peiton ilman koskaan mitään ongelmia. Ah auvoa, sitä ne parisuhteet on 100%.
No tietysti jos sinun tekee mieli salaattia mutta mies heittää sen roskiin, mussuttaa säästämäsi suklaat, vapaa-ajan mies ryyppää kun sinä urheilet, sylkee tahnavaahdot hammasharjallesi kun huuhtelet sitä ja sängyssä vain vie kaiken peiton... Niin se voi olla jo sitten liian vastakkaista. Auvoprosentin pitäisi olla yleensä jotain 50-100% väliltä.
Aha.