Isän uusi puoliso ei puhu lapsipuolelleen mitään?

oudolta kyllä kuulostaa

Otapa asia puheeksi tytön isän kanssa. Asialliseen ja rauhalliseen sävyyn, tyyliin, että tytär itse kummastelee ja tuntee epävarmuutta ja syyllisyyttä. Kehota isää juttelemaan uuden puolisonsa kanssa asiasta juuri siinä sävyssä, että aikuinen pysty tästä nyt pari kertaa selviytymään ja että isän rakas tytär ansaitsee toki tämän verran arvonantoa myös äitipuoleltaan.

Itse olen "äitipuoli" mieheni kahdelle lapselle ja suhtaudun heihin kuin aikuisen/vanhemman kuuluukin. Vähempää ei voi odottaakaan. Puhu ex-miehesi kanssa ja selvitä mistä kenkä puristaa. Se on lapsesi etu!

kommentin. Ei varmasti usko minua. Syyttää, että olen pistänyt sanat tytön suuhun, ja en vain osaa olla onnellinen hänen puolestaan jne.

Ja mainittakooon, että minäkin olen ollut jo vuosia uudessa suhteessa, josta on myös kaksi lasta. Eli en siis missään nimessä haikaile isän perään. Halusisin vain, että isällä ja tytöllä yhteys säilyisi ja tytöstä olisi kiva käydä isän luona ja tavata myös näitä toisia sisarpuolia.

Sen myös tiedän, että jossain vaiheessa tulee vaikeuksia ja joutuisin pakottamaan tytön isänsä luokse ja sitä en halua tehdä. NO tosin silloin tyttö voi jo itsekin mainita asiasta isälleen, mutat voi tietysti olla jo myöhäistä. Tyttö on nyt 12-v.

puhu isälle oudolta kyllä kuulostaa

että lapsen "ei koskaan" saattaa hyvinkin tarkoittaa aivan jotain muuta kuin ei koskaan.

Lapset liioittelevat usein asioita aivan tahtomattaan.



Sinuna _kysyisin_ isältä, että onko hän huomannut mitään kun lapsi puhuu tällaista.



Jos lapsen puheiden mukaan äitipuolen käytöksessä on tapahtunut muuton lasten syntymän myötä niin en sulkisi pois, että myös tytöllesi sisarpuolien "ilmestyminen" on iso juttu ja vaikuttaa monella tavalla. Ennen näitä sisaruksia äitipuolella ja isällä oli varmasti aikaa tapaamisten aikana lapselle, mutta nyt se aika täytyy silloinkin jakaa niide sisarpuolien kanssa. Onko lapsesi ainoa lapsi?

Se vaan on semmonen juttu, että kun niitä omia lapsia tulee, ei siinä kenenkään muun lapset kiinnosta. Ne tunteet yllättää voimakkuudellaan kun syntyy oma nyytti (ja seuraavat nyytit) Mikään tai kukaan ei oikeestaan merkitse juuri mitään sen rinnalla.



Mitä näihin 'puoli' sanan käyttöihin tule; itse olen sitä mieltä että lapsella on yksi äiti ja yksi isä, mitään 'puolia' ei ole eikä tule. Äidin mies/puoliso/miesystävä voi olla, kuten isän vaimo/puoliso/naisystävä. Ex-miehesi puoliso on äiti omille lapsilleen ja sinä olet äiti omalle lapsellesi. (En voisi kuvitella kenenkään muun naisen olevan 'äiti' omalle lapselleni, edes puolikas. Tuli ero tai ei.)



Mahdollisesti ex-miehesi puolisoa keljuttaa itseäänkin sinun lastasi kohtaan tuntemat tunteet ja miten ne ilmenevät, mutta me kaikki ollaan ihmisiä ja siksi inhimillisiä tunteinemme joille ei mahda mitään. Tunteet ja se mikä olisi järkevää ei aina kulje käsi kädessä. Enkä usko että monikaan ajattelee mitä tapahtuu eron tullessa kuten kyselit.



Toisaalta, vaikka tyttösi sanoo mitä, et voi tietää miten hän käyttäytyy sielä ollessaan. Totta kai lapsi kertoo itselleen edullisimman version, kuten moni aikuinenkin. Sekin on vaan inhimillistä.



Jos ei lapsesi sinne halua lomallaan mennä, ei tietenkään hänen ole pakko. Luulisin että mieluummin viettää lomansa sinun kanssasi, jonka luona hän myös asuu. Myöskin on mahdollista, että miehesi yksinkertaisesti välittää enemmän lapsistaan uuden puolisonsa kanssa jonka kanssa hänellä on perhe. Tämmöistähän on jopa ydinperheiden kesken, toisesta lapsesta välitetään enemmän kuin toisesta, valitettavasti.



Onko lapsen pakko yleensäkkään käydä sielä kun siitä tuntuu aiheutuvan ainoastaan pahaa mieltä ja selvittelyä? Ilmeisesti käynnit eivät muutenkaan ole tärkeitä kun niitä niin harvakseltaan on?



Nää on hirveen hankalia juttuja kun perustetaan perhe, erotaan ja perustetaan uudestaan perhe. Mahdollisesti kuvio toistuu pariin kolmeen otteeseen. Ennen oli moni asia paremmin ja tämä on yksi niistä. Mentiin naimisiin ja aamen kuolemaan saakka.



Toivottavasti löytyy joku sopu ratkasu tilanteeseenne!

vanhempien erotessa. Ikävuosina 11-18 oli kuvioissa äitipuoli, joka kuulemma ei puhunut koskaan mitään kahden. Tyttö on kauhean kiltti ja arka ollut koko ikänsä ja vasta mulle kertoi parikymppisenä asiasta. Kysyin heti, miksei kertonut isälleen, mutta ei osannut vastata asiaan. Puhumattomuus oli kuulemma kaksinaamaista ja isän kuullen puhui pakolliset. Kahden kesken ei vastannut edes kysymykseen vaan oli vuodesta toiseen sanomatta mitään.



Meillä mies oli järkyttynyt asiasta. Tiesi, ettei nainen ollut lämmin tyttöä kohtaan, mutta tuollainen sadismi oli yllätys.



Eli AP, puhu asiasta miehelle. Älä hyökkää vaan yritä lähestyä rakentavasti ja huolestuneesti.

Mahdollisesti ex-miehesi puolisoa keljuttaa itseäänkin sinun lastasi kohtaan tuntemat tunteet ja miten ne ilmenevät, mutta me kaikki ollaan ihmisiä ja siksi inhimillisiä tunteinemme joille ei mahda mitään. Tunteet ja se mikä olisi järkevää ei aina kulje käsi kädessä. Enkä usko että monikaan ajattelee mitä tapahtuu eron tullessa kuten kyselit.

Jos ei lapsesi sinne halua lomallaan mennä, ei tietenkään hänen ole pakko. Luulisin että mieluummin viettää lomansa sinun kanssasi, jonka luona hän myös asuu. Myöskin on mahdollista, että miehesi yksinkertaisesti välittää enemmän lapsistaan uuden puolisonsa kanssa jonka kanssa hänellä on perhe. Tämmöistähän on jopa ydinperheiden kesken, toisesta lapsesta välitetään enemmän kuin toisesta, valitettavasti.

Aikuinen ihminen ei vain KÄYTTÄYDY noin. Piste. Aivan hiton samantekevää, miltä tuosta uudesta puolisosta tuntuu, mutta asiallisesti on käyttäydyttävä. Oikeasti raivostuttaa joidenkin ämmien asenne, että "kun kerta musta tuntuu siltä-ja-tältä, niin mulla on lupa käyttäytyä viatonta lasta kohtaan vittumaisesti".

Argh. Ja minulla ei ole sitten oma lehmä ojassa tässä tuohtumuksessa, elän vakaassa avioliitossa lasteni isän kanssa jo 19:ttä vuotta.

Ap: jos lapsesi on noinkin iso, ex-miehesi tuskin voi väittää sinun manipuloineen tytärtäsi. Minusta sinun on syytä jutella exäsi kanssa ja jos hän alkaa mussuttaa sinun vääristelevän tahallasi asioita, kysy häneltä, miksi sellaista tekisit? Sinulla on hyvä uusi perhe, eikä mitään motiivia haitata lapsesi isä-suhdetta.

Jos puhe ei tehoa, juttele suoraan miehesi uuden vaimon kanssa. Kerro, että olet tyttäreltäsi kuullut, että viime vierailulla oli tunnelma kovin kireä. Kysy hänen kantaansa asiaan - älä syyttele oikopäätä.

Älä jätä asiaa silleen.

ps: jos isä vaatii ja haluaa pitää kiinni tapaamisista, ap ei voi noin vain päättää, ettei hänen lapsensa tarvitse mennä isän luo.

Entäs kun lapsen oma isä ei puhu mitään? Kun lapsi oli pieni, niin kyllä, mutta jotain ihmeellistä vetäytymistä aloitti kun lapsi kasvoi "isoksi"?

Jos otin puheeksi, hän suuttui ja alkoi syytellä kaikkia muita? Tunnekylmä lapsuusko vai mikä ihme?

Tilanne meni siihen, että minä olin pojalle läheinen, olen toki edelleenkin, isä etäinen.

Pojan mentyä armeijaan, mies alkoi taas puhua hänelle enemmän mutta välit ovat pinnalliset.

Ihmeellistä käytöstä.

Soittaisin heti ja kysyisin miten kokee tytön käynnit.Samoin kertoisin että tyttö uskoo että ei pidä hänestä.