Lue keskustelun säännöt.
Vammaisaborttilakia ei alunperin luotu downeja varten
12.06.2009 |
Vuonna 1986 tuli voimaan aborttilakiin tehty lisäys, joka mahdollistaa raskauden keskeyttämisen aina 24. raskausviikon loppuun asti, mikäli sikiödiagnostisin menetelmin todetaan sikiön vaikea sairaus tai ruumiinvamma. Vammaisjärjestöt vastustivat tuolloin lainmuutosta vedoten terveiden ja sairaiden sikiöiden eriarvoiseen asemaan. Muista syistä raskautta ei saa keskeyttää 20. raskausviikon jälkeen.
Muutoksen tarvetta perusteltiin silloisten sikiödiagnostisten menetelmien ongelmilla. Vastaukset lapsivesitutkimuksessa mahdollisesti paljastuvasta kromosomipoikkeavuudesta saatiin usein vasta 20. raskausviikon jälkeen, jolloin aborttia ei enää voitu suorittaa. Nykyisin tutkimuskäytännöt ovat muuttuneet, ja tulokset saadaan varhaisemmassa raskauden vaiheessa. Kromosomipoikkeavuuksien seulonnassa käytetään varhaisraskauteen kohdistuvia ultraääniseulontaa sekä veriseulontaa.
Lainmuutosta koskeneen hallituksen silloisen esityksen (HE 26/1985 vp) perusteluissa vedottiin erittäin vaikeiden sikiöepämuodostumien aiheuttamaan henkiseen järkytykseen synnyttävälle naiselle käyttäen ainoana esimerkkinä harvinaista lapsen elinkyvyttömyyden aiheuttavaa aivojen täydellistä puuttumista.
Lainmuutoksen yhteydessä myös talousvaliokunta korosti mietinnössään, että raskauden keskeyttämiseen oikeuttavana vaikeana sairautena tai ruumiinvammana voidaan pitää lähinnä keskushermoston vaikeaa vajavuutta tai yleistä elinkyvyttömyyttä.
Kuitenkin eugeenisin perustein tehdyissä raskauden keskeytyksissä valtaosa on huomattavasti lievemmin sairaita sikiöitä, kuten Downin syndroomaa sairastavia lapsia. Downin syndroomaa potevat lapset ovat yhtä lailla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä kuin muutkin, eivätkä he itse kärsi kromosomiston poikkeavuudestaan. He eivät myöskään yleensä vaadi kallista laitoshoitoa, vaan pärjäävät kotihoidossa muiden lasten tavoin. Lain tarkoitus niin sen perustelujen kuin valiokunnan mietinnön osalta onkin ristiriidassa nykykäytännön kanssa, jossa Downin syndrooma muodostaa suurimman yhtenäisen diagnoosiryhmän eugeenisten aborttien joukossa. Eugeenisin perustein abortteja tehdään noin 200_250 vuosittain, ja vain noin kymmenellä näistä sikiöistä on lain perusteluissa mainittu elinkyvyttömyyden aiheuttava aivojen täydellinen puuttuminen.
Samoin valiokunta korosti, että raskauden keskeyttämisen ehdottomana takarajana on pidettävä ajankohtaa, josta lapsella on parhaissa mahdollisissa olosuhteissa kyky säilyä hengissä äidin ruumiin ulkopuolella.
Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta. Lisäksi WHO:n suosituksen mukaisesti nykyisin 22. raskausviikolla syntynyt tai 500 grammaa painavampi rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena. Talousvaliokunnan mietinnön pohjalta sairauden tai vamman perusteella suoritetun raskauden keskeyttämisen ehdotonta takarajaa tulisikin laskea vähintään 20. raskausviikkoon. Ei voi olla oikein, että kun pientä keskoslasta kaikinmahdollisin keinoin tehohoidetaan, niin viereisestä huoneesta viedään hävitettäväksi samanikäistä abortoitua Down-lasta, jonka sydän vielä lyö.
Kommentit (8)
Sitä ei kukaan sairasta. Sehän se juuri on outoa, että tulkinta vaikea vammaisuus on niin vapaasti tulkittavissa. Downia kuitenkin nykyisin etsitään kiihkeästi, vaikka se ei milloinkaan ole vaikea vamma. Vaikeana ja ymmärrettävänä asiana keskeytykselle minäkin käsitän elinkyvyttömän sikiön. Aivot puuttuvat, joku muu välittömästi kuolemaan johtava rakennemuutos, vaikea geneettinen poikkeama. Näissäkin tapauksissa tietenkin pitäisi korostaa perheiden omaa valintaa. Sellaisia vammoja, joiden kohdalla voidaan varmasti sanoa lapsen menehtyvän hyvin pian syntymän jälkeen, on vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Downin syndroomaa potevat ...... He eivät myöskään yleensä vaadi kallista laitoshoitoa, vaan pärjäävät kotihoidossa muiden lasten tavoin.
Entä Down-AIKUISET?
Raha ei saisi olla se ratkaiseva tekijä, millä ihmistä arvotetaan. Ihminen on arvokas jo pelkästään ihmisyyden perusteella. Keskoshoito on kallista, mutta ei missään tapauksessa sillä perusteella pidä lopettaa keskosten hoitamista. Vanhusten hoito on kallista, kaikki on kallista. Jopa minun jokainen lääkärissäkäyntini on kallista yhteiskunnalle. Mutta kaikkea ei rahalla pidä mitata.
se 70-v äiti hoitaa enää 30-vuotiasta "lasta" kotona? Mun mielestä kohtuuton taakka vanhemmille kun lapsi kasvaa vain kokoa, ei itsenäisty ja on aivan hoidettava kuin pikkulapsi.
Heti kun tulee täysi-ikäiseksi ja viimeistään silloin pitäisi jokaisen päästä omaan kotiinsa. On surullista nähdä niitä iäkkäitä vanhempia, jotka eivät suostu vammaisesta lapsestaan luopumaan. Ja sitten jos vihdoin saadaan ympäripuhuttua, että aikuinen lapsi lähtisi muualle asumaan, käy tämä iäkäs vanhempi monta kertaa päivässä katsomassa. Joillakin paikkakunnilla asuinmahdollisuudet ovat rajalliset. Siksi pitäisikin hyvissä ajoin laittaa hakemukset vireille asumisjärjestelyjen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että on varmaan tosi hurjaa kuulla että on saamassa down lapsen,mutta sen abortoiminen on silti todella suuri virhe. Ei ole oikein että ihmiset saa itse päättää että kenellä on oikeus elää ja kenen pitää kuolla. Todella paljon arvostan ihmisä kenellä on esim. down lapsi ja ei ole siis abortoinut sitä.
Uskon että on varmaan tosi hurjaa kuulla että on saamassa down lapsen,mutta sen abortoiminen on silti todella suuri virhe. Ei ole oikein että ihmiset saa itse päättää että kenellä on oikeus elää ja kenen pitää kuolla. Todella paljon arvostan ihmisä kenellä on esim. down lapsi ja ei ole siis abortoinut sitä.
Onneksi kehitys menee eteenpäin tässäkin asiassa.