Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan totaalisen loppu uusperhekuvioon
15.02.2021 |
Tämä henkinen loppuunpalaminen tuli itselleni ihan täytenä yllätyksenä. Lähdin tähän mukaan naiivisti ja sinisilmäisesti osaamatta ajatella, että jonain päivänä silloin hyvältä tuntunut asia kääntyisikin tuntumaan pahalta ja ahdistavalta.
Olen siis itse lapseton ja miehen lapsi asuu vuoroviikoin meillä ja äidillään. Tässä jo muutama vuosi menty näin ihan hyvin, mutta vasta viimeisen vuoden aikana lapsen meilläolo ja tänne tuleminen on alkanut ahdistamaan kovasti. Huomaan, etten tunne mitään tuota lasta kohtaan. En mitään.. ärsytystä lähinnä. En jaksa huolehtia lapsesta ja hänen asioistaan. Tuntuu kuin joka toinen viikko meille tulisi vieras ihminen viikoksi kylään ja rasitun tästä kovasti. Viikot, kun hän on pois ovat helpottavia ja hyviä.
En luonnollisesti näistä tunteista ole puhunut muille. Mutta onko kohtalotovereita täällä? Että ensin hyvältä tuntunut voi kääntyä näin päälaelleen?
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kärsii muutenkin näiden itsekkäiden vanhempien uuskuvioista, vaihdetaan kumppania kuin sukkaa, sitten ap:n kaltaiset viitsii vinkua, et lapsi ärsyttää!
Tämän takia en pidäkään hyvänä ideana eroja ja uusperheitä.
Ärsyttää tällainen provoilu, jolla vaan kasvatetaan negatiivista asennetta uusperheitä vastaan. Moni ei uskalla deittailla yh-vanhempien kanssa, kun luulee sen olevan jotain kauheaa.
Olen edelleen sitä mieltä että lapsia pitäisi tehdä vasta pitkässä liitossa ja kun ollaan naimisissa. Varmasti olisi eroperheitä silloinkin mutta huomattavasti vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihann omatkin lapset ärsyttävät, tuntuvat raskailta, välillä jopa vierailta otuksilta, joista joskus toivoo, että vitsit kun muuttaisivat äkkiä pois kotoa. Ne tunteet kuuluvat vanhemmuuteen ja vielä ymmärrettävämmin uusperhekuvioihin.
Halusi tai ei, jonkinlainen vanhemman tai huoltajan asema jokaisella lapsen kodissa asuvalla aikuisella on. Arkea ei pääse pakoon kokonaan.
Kuulostaa siltä, että olet pettynyt, kun suhteessa lapseen ei olekkaan niin paljon kyse sinusta. Et koe saavasi vastinetta. Mutta hyvä vanhemmuus ei ole vastineen hankkimista, vaan lapsen käytettävinä olemista; toisaalta sinun on tunnistettava omat halusi, ja toteuttettava niitä, elleivät ne ole olennaisesti lapsen etuja vastaan. Kouluikäinen pärjää jo aika hyvin hetkiä yksinkin.
Jos lapsella on ollut vaikeuksia ja hänellä on outouksia luonteessa, se on tietysti rasittavaa. Mitä mieltä isä on siitä, että lapsella on erosta huolimatta kaksi kotia ja 3-4 vanhempaa? Entä lapsi, onko hän tyytyväinen järejstelyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en pidäkään hyvänä ideana eroja ja uusperheitä.
Erot on täysin ok, mutta uusperheet saatanasta ja ne pitäisi kieltää lailla.
Ymmärrän sinua, minulle kävi samoin. Kun ei ole oma lapsi, pitäisi persoonien aidosti synkata, eikä se tietenkään kaikkien ihmisten kanssa toimi.
Nyt jos valitsisin puolisoa, en itse lapsettomana ottaisi sellaista, jolla on jo lapsia. Yritys vilpitön, ei toiminut.
Nykyään erottua on helpompi seurustella omista kodeista kahtena aikuisena, joilla molemmilla on aikuiset lapset. Kumpikin asettaa lapsensa etusijalle, mutta yhdessä vietetty aika ei ole aikuisilta lapsilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se rakastumisen huumassa on helpompaa heittäytyä uusperheilemään, mutta jossain vaiheessa se kuormitus alkaa tuntua enemmän tai vähemmän. Itse ratkaisin lopulta hankkimalla oman yksiön "työhuoneeksi", johon voin mennä aina halutessani. Yövyn siellä nykyisin puolet ajasta ja elämä on paljon, paljon kevyempää.
Jos on omia traumoja, ne ahdistaa oli se sitten omien tai adoptoitujen lasten kautta. Ota se mahdollisuutena oppia itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihann omatkin lapset ärsyttävät, tuntuvat raskailta, välillä jopa vierailta otuksilta, joista joskus toivoo, että vitsit kun muuttaisivat äkkiä pois kotoa. Ne tunteet kuuluvat vanhemmuuteen ja vielä ymmärrettävämmin uusperhekuvioihin.
Halusi tai ei, jonkinlainen vanhemman tai huoltajan asema jokaisella lapsen kodissa asuvalla aikuisella on. Arkea ei pääse pakoon kokonaan.
AP ei sanonut, ettei toimisi vastuullisen aikuisen tavoin, mutta on raskasta olla sellaisen ihmisen käytettävissä, josta ei pidä persoonana. On aivan eri asia oman lapsen kohdalla.
Ap ei edes ole vanhempi, ei voida sanoa että nämä tunteet kuuluvat vanhemmuuteen.
Uusperhe on ihan eri asia kuin vanhemmaksi kasvaminen ja vanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tällainen provoilu, jolla vaan kasvatetaan negatiivista asennetta uusperheitä vastaan. Moni ei uskalla deittailla yh-vanhempien kanssa, kun luulee sen olevan jotain kauheaa.
Toisaalta media antaa helposti kuvan uusperheistä turhankin mutkattomina ja ongelmattomina. On aika iso harppaus muuttaa lapsilauman kanssa yhteen kuin pitää vanhempien seurustelut lapsilta sivummalla.
Ei yh:ous ketään sinänsä ylennä eikä alenna, naurettavaa määritellä ihminen pelkästään tuollaisen kautta. Mutta samahan pätee kaikkiin parisuhdekuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tällainen provoilu, jolla vaan kasvatetaan negatiivista asennetta uusperheitä vastaan. Moni ei uskalla deittailla yh-vanhempien kanssa, kun luulee sen olevan jotain kauheaa.
Deittailuhan nyt menee ihan ok, mutta uusperhe on jo ihan eri juttu. Itse olen tehnyt periaatepäätöksen, että eron jälkeen minun perheeni on minä ja minun lapseni, ja parisuhde on tästä erillinen kuvio. Niin kauan kuin lapset asuvat kotona, en muuta yhteen kenenkään kanssa, minkäänlaisessa huumassa.
Uusperheet eivät toimi eivätkä ole koskaan toimineet. On aivan bullshittiä puheet, että toisen lasta rakastaisi tai edes välittäisi tästä millään muotoa. Tätä eivät useimmat biovanhemmat tajua eikä osa kyllä edes välitä. Pitää kuitenkin saada tehdä lapsia ja lennellä sitten kukasta kukkaan, koska aikuisella on oikeus. Paschat siitä, että lapset kärsivät ja VAISTOAVAT kyllä miten se uusiovanhempi ei heistä pidä. Siinäpä sitten hylkäyskokemuksia kerta toisensa perään kartuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tällainen provoilu, jolla vaan kasvatetaan negatiivista asennetta uusperheitä vastaan. Moni ei uskalla deittailla yh-vanhempien kanssa, kun luulee sen olevan jotain kauheaa.
Sehän on kauheeta, eikä se kaunistelemalla muuksi muutu.
Mitä jos muuttaisitte eri osoitteisiin, eihän sitä erota tarvitse? Ei nuo uusperhekuviot ole mitään helppoja rasteja, itse en enää tällä tietämyksellä ja ymmärryksellä lähtisi moiseen kuvioon vaikka kaikki menikin jopa ihan hyvin ja nyt bonuksetkin jo aikuisuuden kynnyksellä, pois muuttamassa. Oli rankka rasti.
Taas turhanpäiväinen provo.
Sama provo kiertää tällä palstalla toistuvasti.
Lopettaisit jo tuon tyhmän kirjoittelemisen, kellä on enää mitään uutta sanottavaa, loppuun kaluttuun aiheeseen.
Uusperhekuvio on hankala, koska oletetaan että sen uuden lapsettoman kumppanin pitää olla täydellinen. Lapsen oma vanhempi saa kyllä suuttua lapselle, ärsyyntyä siitä tai jättää joksikin aikaa ilman huomiota. Mutta se uusi kumppani on ilkeä ja sydämetön, jos sillä on ärtymyksen tunteita tai tarvetta omaan rauhaan. Pitäisi raskastaa toisen ihmisen lapsia enemmän kuin lapsen omat vanhemmat rakastavat.
Olenko sanonut, että lapsen vika? Ei tämä ole kenenkään vika! Ja itseeni olen mennyt kyllä ja yrittänyt muuttaa tunteitani, mutta ei tunteita pysty käskemään olemaan jonkunlaisia.
Ap