Miten päästä yli häpeästä? Julkinen nolaus
Olen jo ihan aikuisen iässä oleva nainen. Omassa elämässä viimeisen vuoden aikana kaikenlaista suhdesotkua, josta (kiitos oman avoimuuteni) ovat niin työpaikalla, kaveripiirissä kuin suvussa tietoisia. Asiaan liittyy myös some. Nyt ketuttaa ja hävettää. Miten päästä yli julkisesta nolauksesta, jonka olen itse aiheuttanut? Olen hyvin ahdistunut, kun ymmärrän muiden pitävän minua idioottina ja katsovan alaspäin.
Kommentit (10)
Lohduttaako yhtään että kaikille ihmisille tapahtuu jotakin noloa elämänsä aikana. Osa tulee julkiseksi ja osa ei mutta jokainen tekee virheitä ja häpeää asioita. Nenä pystyyn vaan. Voihan sitä sanoa että on tullut tehtyä "virheitä" tms. mutta pitää katsoa eteenpäin ja että kaikesta oppii. Elämä on pitkä matka.
Tämä on todella mielenkiintoinen aihe. Häpeä on vaikea asia ja jos menee liian kovaksi niin aikakaan ei auta, saattaa vaan pahentaa asiaa. Kannattaa käydä juttelemassa ehkä ammattilaisen kanssa.
Avoimuus ja kaiken möläyttäminen kaikille on kaksi eri asiaa. Jos kärsit möläyttelystä niin kannattaa pitää päiväkirjaa. Siis sellaista johon säännöllisesti purkaa ulos vain omia tunteitaan ja ajatuksia. Tämä edesauttaa siihen, ettei ole pakonomaista tarvetta avautua väärissä paikoissa asioista, mitä sitten myöhemmin katuu. Päiväkirja on myös hyvä siihen, että asioiden ulosprosessointi auttaa näkemään asioita omassa elämässä selvemmin ja näkemään uusia yhteyksiä asioiden ja esim. oman toimintansa välillä.
Niin alat vaan elää elämää eteenpäin ja jätä menneet taakse. Bygones
Teitkö jonkin rikoksen? Jos et, voinet olla levollisin mielin. Anna pölyn laskeutua.
Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että häpeä voi ajan kanssa jopa pahentua. Älä ainakaan eristäydy vaan tee aktiivisia tekoja häpeän voittamiseksi. Puhu ammattilaiselle.
Kuulostaa tutulta monelta osin. Olen häpeän takia nykyään eristäytynyt suurimmasta osasta ihmisiä enkä kerro juuri kenellekään enää mitään elämästäni, en tietenkään somessakaan. Tuntuu että pahenee vaan ajan myötä. Olen helv-etin katkera ja tunnen muita ihmisiä kohtaan enimmäkseen epäluuloisuutta ja uskon että toivovat mulle pahaa. Käsitystä vahvistaa se kun tässä iässä kaikki hehkuttavat somessa sitä ihan tuikitavallista normaalia ydinperheonnea, kaikki muu on heidän mielestään varmaan jos ei tuomittavaa niin ainakin surullista.
Mitähän tässä on tapahtunut? Liittyykö asiaan pettämistä, alkoholinkäyttöä jne.? Uskallan väittää, että itse olen varmasti nolannut itseni ap:ta pahemmin. Olen ollut hyvin ahdistunut, mutta elämä alkaa vähitellen voittaa. Olen löytänyt keinoja ahdistuksen ja stressin hallintaan sekä hakenut keskusteluapua.
Suurin osa ihmisistä ei muistele muiden mokia. Jos muistelee tai pyrkii nolaamaan vielä lisää tapahtuneen perusteella, sehän on kiusaamista. Pää pystyyn ap.
Istuisit vaan jalat ristissä kotina etkä sekoilisi maailmalla.